Helsinki Pridessa kampanjoidaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden oikeuksien puolesta.
Viime vuonna 25 000 kävijää kerännyt Helsinki Pride täyttää jälleen kesäisen kaupungin. Amnesty järjestää tapahtumassa paneelikeskustelun, jonka teemana on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden asema ja oikeudet. Mukana keskustelussa on turvapaikanhakijoiden parissa työskenteleviä sekä turvapaikan saaneita ihmisiä.
Tällä hetkellä arki Suomen vastaanottokeskuksissa ei ole yksinkertaista sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvalle turvapaikanhakijalle. Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän vastaisen työn harjoittelija Silja Kanerva kertoo, että muut turvapaikanhakijat voivat suhtautua vihamielisesti vähemmistön edustajaan – saattaahan kotimaassa homoseksuaalisuus olla jopa kuolemanrangaistukseen johtava rikos.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on kohdistunut vastaanottokeskuksissa häirintää ja väkivaltaa.
”Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on kohdistunut vastaanottokeskuksissa häirintää ja väkivaltaa. Tähän ei ole aina pystytty puuttumaan tarpeeksi järjestelmällisesti”, Kanerva sanoo.
Amnesty korostaa myös sukupuolisensitiivisen asenteen merkitystä kaikessa viranomaistyössä. Uudistuneet tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki edellyttävät syrjinnän ennaltaehkäisyä ja kieltoa.
Turvapaikkaa hakeva henkilö ei välttämättä edes tiedä, että seksuaalisen suuntautumisen vuoksi vainon kohteeksi joutuminen voi olla peruste turvapaikan myöntämiselle. Turvapaikanhakija ei kenties osaa tuoda asiaa itse ilmi, ja siksi on tärkeää tarjota yleistä oikeudellista neuvontaa.
Turvapaikkaprosessissa keskiöön on noussut hakijan kertomuksen uskottavuuden arviointi.
”Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla se on tarkoittanut, että selvitetään sitä, kuuluuko hakija näihin vähemmistöihin – vaikka henkilökohtaisen identifioitumisen pitäisi olla ratkaiseva ja riittävä kriteeri. Uskottavuuden arviointi perustuu turvapaikkapuhuttelua tekevän käsityksiin siitä, mitä homous on”, Kanerva sanoo.
Hän korostaa, että maissa, joissa homous on kriminalisoitu, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvan ihmisen identiteetti saattaa ilmentyä hyvin erilaisilla tavoilla kuin Suomessa. Ihminen on saattanut esimerkiksi pelkojen ja leimautumisen tähden elää pitkäänkin heterosuhteessa.
Ainakin järjestöt HeSeta ja Pirkanmaan Seta ovat jo organisoineet neuvontaja vertaistukipalveluja turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Kanerva kuitenkin toivoo, että LHBTIQ- turvapaikkatyöhön (lesbot, homot, bit, transihmiset, intersukupuoliset, queerit) saataisiin vihdoin rahoitusta.
”Ihmiset ovat kokeneet lähtömaissaan, matkalla ja myös täällä Suomessa todella rankkoja asioita, joita on tarpeen päästä käsittelemään vertaistukiryhmässä”, Kanerva sanoo ja korostaa sitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat turvapaikanhakijat ovat erittäin marginaalisessa asemassa ja heidän on siksi
vaikea saada tukea.
Allekirjoita vetoomus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden puolesta tämän sivun alalaidassa tai Helsinki Priden puistojuhlassa.
Teksti Anni Lindgren