Venäjän joukkojen sotarikokset Ukrainassa – mitä ne ovat ja miten niitä tutkitaan?

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Sen jälkeen Venäjän joukkojen sotarikokset Ukrainassa ovat olleet tahallisia ja toistuvia. Amnesty on raportoinut Venäjän joukkojen sotarikoksista ja muista Venäjän joukkojen tekemistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista sodan alusta saakka.

Venäjän joukot ovat syyllistyneet Ukrainan alueella toistuvasti sotarikoksiin ja muihin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin. Sotarikoksia ja muita loukkauksia tehneet tahot on saatava oikeuteen, ja toistaiseksi varmistamattomat sotarikokset on selvitettävä perinpohjaisesti kansainvälisen yhteisön tuella.

Tässä koontiartikkelissa kerromme, mitä sotarikokset ovat, miten niitä tuomitaan ja miten Amnesty tutkii niitä. Lisäksi keräämme yhteen tähän mennessä saatua tietoa Venäjän joukkojen sotarikoksista Ukrainassa.

Mikä on sotarikos?

Aseellisia konflikteja sääntelee kansainvälinen humanitaarinen oikeus, jota kutsutaan myös sodan oikeussäännöiksi. Kyseessä on joukko sääntöjä, jotka määrittelevät, mitä konfliktin osapuolilla on oikeus tehdä. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ytimessä ovat Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat. Niiden tavoitteena on muun muassa suojella siviiliväestöä ja minimoida inhimillistä kärsimystä. Amnesty on kirjoittanut sotarikoksista aiemmin täällä.

Hyökkäyssota on jo itsessään kansainvälisen oikeuden loukkaus.

Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavat loukkaukset taas ovat sotarikoksia. Niitä ovat esimerkiksi siviileihin kohdistuvat iskut, murhat, kidutus ja muu siviilien tai sotavankien epäinhimillinen kohtelu.

Kaikki kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset eivät kuitenkaan ole sotarikoksia. Sotarikoksia tarkastellaan erottelu- ja suhteellisuusperiaatteiden näkökulmasta:

• Erotteluperiaate tarkoittaa, että kaikkien konfliktin osapuolien pitää erotella siviili- ja sotilaskohteet toisistaan. Kaikki tahalliset hyökkäykset siviilejä ja siviilikohteita – kuten kouluja, koteja tai sairaaloita – kohtaan ovat sotarikoksia paitsi silloin, jos siviilikohteita käytetään sotilastarkoituksiin.
• Suhteellisuusperiaatteen mukaan puolestaan on kiellettyä iskeä tavalla, jonka vahingot siviileille tai siviilikohteille ovat suhteettoman suuret sotilaalliseen hyötyyn nähden.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Mitä eroa sotarikoksilla, rikoksilla ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhilla?

Sotarikoksien yhteydessä puhutaan usein myös rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhasta, eli joukkotuhonnasta. Siinä, missä sotarikoksia tapahtuu nimensä mukaisesti sodan aikana, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhontaan voi syyllistyä myös rauhan aikana.

Kansanmurhia, eli joukkotuhontaa, ovat teot, joilla pyritään tuhoamaan kokonaan tai osittain ryhmä, joka on määritelty kansallisuuden, etnisyyden tai uskonnon perusteella. Tuhoamisella voidaan tarkoittaa tappamista, vaikean ruumiillisen tai henkisen vamman tuottamista, ryhmän elinehtojen tahallista heikentämistä, jonka tarkoituksena on hävittää ryhmä kokonaan tai osittain, ryhmän syntyvyyden tahallista estämistä ja lasten pakkosiirtoja ryhmästä toiseen.

Rikokset ihmisyyttä vastaan ovat rikoksia, jotka ovat osa laajaa ja järjestelmällistä siviiliväestöön kohdistuvaa hyökkäystä. Tahdonvastaiset katoamiset, murhat, orjuus, raiskaukset sekä ihmisten karkotukset tai pakkosiirrot voivat olla rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Miten Amnesty tutkii sotarikoksia?

Amnesty International dokumentoi ja tutkii riippumattomasti kansainvälisen oikeuden loukkauksia ja sotarikoksia maailmanlaajuisesti. Sotarikoksia tutkitaan sekä konfliktien keskellä että jälkikäteen yhdistelemällä erilaisia todistusaineistoja. Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Amnestyn kriisitutkijat keräävät esimerkiksi todistajanlausuntoja sekä kuva- ja videomateriaalia konfliktien keskellä yhteistyössä paikallisten järjestöjen ja viranomaisten kanssa. Teknologiayksikkö tutkii kuvia ja videoita, selvittää niiden paikkatietoja sekä tarkastelee esimerkiksi joukkojen liikkeitä satelliittikuvista. Aseasiantuntijat tutkivat kuvissa olevia todisteita esimerkiksi ohjusjäämistä, minkä avulla voidaan tutkia iskujen alkuperää ja vaikutusaluetta.

Millaisia Venäjän joukkojen sotarikokset Ukrainassa ovat?

Sodan ensimmäisistä päivistä lähtien Amnestyn teknologiayksikkö, aseasiantuntijat ja kriisitiimi ovat dokumentoineet mahdollisia sotarikoksia, joihin Venäjän joukot ovat syyllistyneet hyökkäyksessä Ukrainaan.

Amnesty on kerännyt todistusaineistoa

• Venäjän joukkojen tekemistä mielivaltaisista teloituksista Kiovan alueella
• summittaisesta aseidenkäytöstä siviilialueilla Harkovassa
• tarkoituksellisesta hyökkäyksestä siviilien suojana käyttämään teatterirakennukseen Mariupolissa.

Lisäksi Amnesty on pystynyt todentamaan hyökkäyksiä Tšernihivin, Luhanskin, Tšerkasyn ja Sumyn alueilla, jotka ovat saattaneet olla Venäjän joukkojen tekemiä sotarikoksia.

Summittaiset iskut tarkoittavat, ettei niissä ole erotteluperiaatteen mukaisesti eroteltu riittävästi tai lainkaan siviili- ja sotakohteita toisistaan. Summittaiset aseet ovat aseita, jotka ovat niin epätarkkoja, ettei niillä tehtyjä iskuja ole mahdollista tähdätä erotteluperiaatteen mukaisesti.

Kiova

Kiovan alueelta on löytynyt todistusaineistoa sekä lukuisista Venäjän joukkojen laittomista teloituksista että summittaisista hyökkäyksistä. Venäjän joukot ovat tehneet teloituksia Butšan kaupungin lisäksi useissa muissa Kiovan koillisosien kaupungeissa ja kylissä. Venäjän joukot ovat myös iskeneet esimerkiksi Borodjankan kaupunkiin, jossa iskut ovat olleet suhteettomia ja summittaisia.

Summittaiset hyökkäykset, jotka johtavat siviilien kuolemaan, loukkaantumiseen tai siviilikohteiden tuhoutumiseen, ovat sotarikoksia.

Harkova

Harkovan alueella Venäjän joukot ovat käyttäneet toistuvasti esimerkiksi kiellettyjä rypälepommeja ja sirotemiinoja, jotka ovat kiellettyjä summittaisuutensa vuoksi. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus kieltää mielivaltaiset hyökkäykset ja summittaisten aseiden käytön.

Mariupol

Mariupolissa Venäjän sotajoukot iskivät erittäin todennäköisesti tarkoituksenmukaisesti ukrainalaisten siviilien suojana toimineeseen teatteriin. Teatterirakennus oli selvästi tunnistettavissa siviilirakennukseksi. Paikalliset olivat kirjoittaneet teatterin etupihalle jättimäisin kyrillisin kirjaimin “Дети”, joka on venäjää ja tarkoittaa lapsia. Tekstit olivat niin suuret, että ne näkyivät satelliittikuvissa, eli myös venäläiset hävittäjälentäjät ovat pystyneet ne lukemaan. Tarkoituksenmukainen hyökkäys siviilisuojaan on selvä sotarikos. Juttu jatkuu videon jälkeen.

Zaporižžja

Zaporižžjan kaupungissa Venäjän joukot ovat tehneet ohjusiskun humanitaariseen saattueeseen ja tappaneet kymmeniä siviilejä. Tarkoituksenmukainen hyökkäys humanitaarisia avustustyöntekijöitä tai välineistöä vastaan on sotarikos.

Venäjän joukkojen muut mahdolliset sotarikokset ja tarve tutkimukselle

Jo laajasti tutkittujen Venäjän joukkojen sotarikosten lisäksi useat muut iskut ja tapahtumat vaativat välitöntä kansainvälistä selvitystä. Näitä ovat esimerkiksi Olevnivkan kylän räjähdys, jossa yli 50 ”Donetskin kansantasavallan” joukkojen kiinniottamaa ukrainalaista sotavankia kuoli itäisessä Ukrainassa. Odessan alueella Serhijivkan kaupungissa Venäjän joukot ovat iskeneet asuinalueelle sekä rantalomakohteisiin, joista ei ole löytynyt merkkejä Ukrainan sotavoimien läsnäolosta. Mariupolissa on järjestetty sotavankien tekaistuja oikeudenkäyntejä, jotka ovat kiellettyjä kansainvälisessä oikeudessa, kuten Geneven sopimuksissa.

Venäjän hallinto on tähän mennessä estänyt kansainvälisten tutkijoiden pääsyn esimerkiksi Donetskin alueelle. Tästä syystä todistusaineiston kerääminen on tärkeää, kun Ukraina valtaa takaisin Venäjän hallussa pitämiä alueita.

Millaisia todisteita Amnesty on löytänyt Ukrainassa tapahtuvista Venäjän joukkojen sotarikoksista?

Todistusaineistoa sotarikoksista ovat esimerkiksi kuva- ja videomateriaali sekä todistajalausunnot, eli niin kutsuttu ”kansalaistodistusaineisto”. Todistajalausuntoja sekä kuva- ja videomateriaalia pyritään varmentamaan muiden todistusaineistojen avulla.

Toistuvat kertomukset sekä lukuisat todennetut summittaiset hyökkäykset ja laittomat teloitukset siviilialueille eri kaupungeissa kertovat laajemmasta kaavasta Venäjän joukkojen toiminnassa.

“Todistajanlausunnot osoittavat, kuinka aseettomia siviilejä Ukrainassa tapetaan kodeissa ja kaduilla sanoinkuvaamattoman julmin ja järkyttävin tavoin.”
– Amnestyn pääsihteeri Agnès Callamard

Amnesty on laatinut laajat selvitykset Kiovan alueen ja Mariupolin sotarikoksista. Kiovan alueen sotarikoksista laaditun selvityksen todistusaineistona on käytetty kymmeniä haastatteluja ja perusteellista tutkimusmateriaalia. Eri puolilla Kiovaa tehtyjen laittomien teloitusten uhreja on esimerkiksi löydetty kädet sidottuina ja uhreista on löytynyt kidutuksen merkkejä. Aseanalyysilla on voitu yhdistää alueella olleiden Venäjän joukkojen käyttämät aseet uhrien vammoihin ja tuhoutuneisiin asuinalueisiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Mariupolissa Amnestyn tutkijat haastattelivat noin viittäkymmentä iskusta selviytynyttä henkilöä, tutkivat asejärjestelmiä ja keräsivät digitaalista todistusaineistoa, kuten satelliittikuvia ja sosiaalisen median julkaisuja. Todistusaineisto osoittaa, että venäläinen hävittäjä pudotti kaksi 500 kilon pommia, jotka räjähtivät samanaikaisesti lähellä toisiaan.

Harkovan alueella Amnesty tutki kaikkiaan 41 iskun jälkiä ja haastatteli yli 160 ihmistä, mukaan lukien iskuista selviytyneitä ja heitä hoitaneita lääkäreitä, silminnäkijöitä sekä uhrien läheisiä. Kiellettyjen rypälepommien käyttö varmistettiin tunnistamalla uhrien kehoista poistettuja metallisirpaleita, jotka ovat peräisin 9N210/9N235-rypälepommeista.

Zaporižžjan ohjusisku humanitaariseen saattueeseen todennettiin aseanalyysin sekä sosiaalisen median kuva- ja videomateriaalin avulla. Iskun jättämä kraateri vastasi suuren ohjuksen sotakärkeä ja oli kaukana sodan eturintamasta. Ukrainan viranomaiset raportoivat ohjusiskuista Zaporižžjan lähistöllä samanaikaisesti, kun kaupungissa soitettiin hälytyskelloja. Näiden tietojen perusteella isku oli erittäin todennäköisesti ollut Venäjän joukkojen tekemä.

Miten sotarikoksia tuomitaan?

Todistusaineiston kerääminen mahdollisista sotarikoksista on elintärkeää, jotta niihin syyllistyneet tahot saadaan vastuuseen tulevissa sotarikosoikeudenkäynneissä. Ukraina tarvitsee mittavaan selvitystyöhön muiden valtioiden tukea.

Sotarikoksiin syyllistyneitä henkilöitä tuomitaan kansainvälisessä rikostuomioistuimessa ja muissa kansainvälisissä tuomioistuimissa. Myös kansalliset tuomioistuimet voivat tuomita sotarikoksia universaaliperiaatteen nojalla. Universaaliperiaatteen mukaan vakavat rikokset vahingoittavat kaikkia valtioita, minkä vuoksi kaikilla valtioilla on oikeus syyttää näistä teoista.

Hybridioikeudenkäynneissä kansalliset oikeusjärjestelmät saavat apua ja resursseja kansainvälisiltä elimiltä. Hybridioikeudenkäyntejä voidaan järjestää valtioissa, joiden sisäinen poliittinen tilanne tai infrastruktuuri vaikeuttavat oikeudenmukaisten ja perusteellisten oikeudenkäyntien järjestämistä. Joissain tapauksissa on myös perustettu niin kutsuttuja ad hoc -tuomioistuimia, eli tuomioistuimia tiettyä kriisiä tai konfliktia varten esimerkiksi tilanteissa, joissa oikeudenkäynnit ovat erittäin laaja-alaisia. Ad hoc -tuomioistuimet suljetaan, kun oikeudenkäynnit ovat ohi.

Koskemattomuus kansainvälisissä rikoksissa ja sotarikoksissa viittaa rikosten rankaisemattomuuteen, joka voi johtua useista eri syistä. Sotarikoksista vastuulliset tahot ovat usein valta-asemissa valtioissaan, eikä kansallisilla oikeusjärjestelmillä ole välttämättä riittävää infrastruktuuria tai poliittista tahtoa tuomita sotarikoksia tehokkaasti. Tästä syystä sotarikossyytteitä voidaan osoittaa kansainväliselle rikostuomioistuimelle sellaisissa tilanteissa, joissa kansallinen oikeusjärjestelmä ei ole riittävä oikeudenkäyntejä varten. Tämän voi tehdä sekä kansallinen oikeusjärjestelmä tai valtio itse että YK:n turvallisuusneuvosto. Myös kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä voi avata tutkinnan sotarikoksista ulkoisen todistusaineiston perusteella.

Amnesty on työskennellyt vuosia kansainvälisen oikeuden toteutumisen eteen. Amnestyn riippumaton ja puolueeton tutkimus luo tietopohjan, jolla kampanjointia tehdään. Kampanjointia tehdään niin kansallisella tasolla oikeusjärjestelmän vahvistamiseksi kuin kansainvälisesti esimerkiksi sotarikoksien tutkimiseksi ja kansainvälisen oikeusjärjestelmän tehokkuuden ja saatavuuden eteen.

Jokainen sotarikossyyte on tutkittava perinpohjaisesti muiden valtioiden ja kansainvälisen yhteisön tuella. Kaikki sotarikosten uhrit ansaitsevat oikeutta oikeudenmukaisissa ja perusteellisissa oikeudenkäynneissä. Amnesty vaatii Venäjää vetäytymään Ukrainan alueelta välittömästi ja lopettamaan kaikki sotatoimet Ukrainaa vastaan.