Tuore hallitusohjelma valaa toivoa ihmisoikeusmyönteisemmästä Suomesta. Nyt päättäjien täytyy siirtyä sanoista tekoihin, kirjoittaa Amnesty Internationalin vaikuttamistyön harjoittelija Enni Lehto.
Lukiessa uutta hallitusohjelmaa alkukesän kirkkaan auringon paisteessa tuntuu kuin pitkä talvi olisi viimein väistynyt. Kun neljä vuotta sitten laaditussa hallitusohjelmassa ihmisoikeudet loistivat poissaolollaan, uuden hallituksen ohjelma valaa toivoa ihmisoikeusmyönteisemmästä tulevaisuudesta. Sivut vilisevät lupaavia kirjauksia: Pakolaiskiintiötä nostetaan seuraavien vuosien aikana kolmella sadalla, naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ryhdytään konkreettisiin toimiin ja pitkään odottanut translain uudistus toteutetaan viimein. Uusi hallitusohjelma lupaa myös paljon kaivattuja parannuksia turvapaikanhakijoiden asemaan.
Laadukas oikeusapu kuuluu kaikille
Edellinen hallitus teki turvapaikkamenettelyyn useita muutoksia, jotka ovat vaarantaneet hakijoiden oikeuksien toteutumisen. Oikeusavun rajoittaminen, valitusaikojen lyhentäminen ja avustajille maksettavien palkkioiden riittämättömyys loukkaavat turvapaikanhakijoiden oikeutta oikeudenmukaiseen turvapaikkamenettelyyn. Lisäksi ne voivat johtaa vakavampiinkin oikeudenloukkauksiin, sillä turvapaikka-asioissa on kyse usein elämästä ja kuolemasta. Koska virheellisen päätöksen hinta on hakijalle kova, menettelyn oikeudenmukaisuus on erityisen tärkeää.
Onneksi uusi hallitus tuntuu ymmärtävän asian vakavuuden ja aikoo myös ryhtyä toimiin sen korjaamiseksi. Hallitusohjelmassa luvataan varmistaa mahdollisuus avustajan käyttöön heti prosessin alusta lähtien ja korvata normaalia lyhyemmät valitusajat yleisillä hallinto-oikeudellisilla valitusajoilla. Turvapaikanhakijoiden oikeus laadukkaaseen oikeusapuun turvataan palauttamalla avustajille muissakin asioissa käytössä olevat tuntiperusteiset palkkiot.
Nämä muutokset ovat äärimmäisen tervetulleita. Turvapaikanhakijat eivät yleensä osaa suomea tai ruotsia ja kärsivät usein rankkojen kokemustensa aiheuttamista fyysisistä ja psyykkisistä vammoista. Oikeudellisen neuvonnan ja avun saaminen heti prosessin alkuvaiheessa ja erityisesti avustajan läsnäolo turvapaikkapuhuttelussa edesauttavat asian perusteellista selvittämistä jo maahanmuuttovirastossa. Jos valituksen tekeminen on kuitenkin tarpeen, riittävän pitkillä valitusajoilla varmistetaan prosessin sujuvuus. Lyhennetyt määräajat ovat käytännössä vain hankaloittaneet tilannetta, kun tuomioistuin joutuu erikseen pidentämään määräaikoja tai pyytämään lisäselvityksiä kiireessä tehtyihin valituksiin.
Oikeus perhe-elämään on jokaiselle tärkeä ihmisoikeus
Positiivista on myös, että perheenyhdistämiseen on luvassa helpotusta. Hallitus lupaa selvittää perheenyhdistämiseen liittyviä ongelmia perhe-elämän suojan ja lapsen edun kannalta. Kansainvälistä suojelua saavien perheenyhdistämistä vaikeuttaa etenkin toimeentuloedellytys, joka edellyttää Suomessa asuvalta perheenjäseneltä tiettyä tulotasoa, jotta hän voisi saada perheensä luokseen. Käytännössä se tarkoittaa, että kansainvälistä suojelua saavan on usein mahdotonta tuoda myös perheensä turvaan. Vaatimus on ollut pääsääntönä myös silloin, kun perheenkokoaja on alaikäinen. On hienoa, että jo hallitusohjelmassa on suoraan sitouduttu tämän räikeimmän epäkohdan korjaamiseen poistamalla toimeentuloedellytys lapsilta.
Lapsella tulisi kuitenkin olla oikeus molempiin vanhempiinsa myös silloin, kun vanhempi on se, jolle on myönnetty kansainvälistä suojelua. Käytännössä toimeentuloedellytys usein estää perheenyhdistämisen aikuisellekin asetettuna. Onneksi hallitusohjelma lupaa selvittää toimeentuloedellytyksen kohtuullisuutta myös aikuisten osalta samalla, kun perheenyhdistämisen ongelmia selvitetään laajemmin.
Yksin vieraassa maassa on vaikea rakentaa uutta elämää, jos huoli perheestä painaa jatkuvasti mieltä.
Kokonaisvaltainen lähestymistapa perheenyhdistämistä vaikeuttaviin tekijöihin on hyvä lähtökohta, sillä toimeentuloedellytys ei suinkaan ole ainoa ongelma. Esimerkiksi pelkkä perheenyhdistämishakemuksen tekeminen edellyttää ulkomailla oleskelevien perheenjäsenten käyntiä Suomen edustustossa. Se voi tarkoittaa jopa matkustamista toiseen maahan, mihin puolestaan tarvitaan rahaa ja usein myös viisumi. Varsinkin konfliktialueilla se on monille käytännössä mahdotonta ja muodostaa siten ylitsepääsemättömän esteen perheenyhdistämiselle.
Oikeus perhe-elämään on jokaiselle tärkeä ihmisoikeus. Sen merkitys korostuu entisestään, kun ihminen on joutunut pakenemaan kodistaan ja jättämään kaiken tutun taakseen. Yksin vieraassa maassa on vaikea rakentaa uutta elämää, jos huoli perheestä painaa jatkuvasti mieltä. Yleensä suojelun tarpeessa olevan henkilön perhe on yhtä lailla vaarassa. Perheenyhdistäminen onkin yksinkertainen tapa kohdistaa apu sitä tarvitseville ja varmistaa vaaraton reitti turvaan myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville, kuten lapsille. On erittäin positiivista, että uusi hallitus on valmis konkreettisilla muutoksilla asettamaan lapsen edun ja perhe-elämän suojan niille kuuluvalle etusijalle myös maahanmuuttopolitiikassa.
Kokonaisuudessaan hallitusohjelmassa on paljon kiitettävää, vaikka toki parantamisenkin varaa löytyy. On kuitenkin tärkeää muistaa, että se on vasta lupaus ihmisoikeusmyönteisemmästä Suomesta. Pidetään siis yhdessä huolta, etteivät lupaukset unohdu: allekirjoita vetoomus turvapaikanhakijoiden oikeusturvan parantamiseksi!
Teksti: Enni Lehto. Kirjoittaja työskentelee vaikuttamistyön harjoittelijana Amnesty Internationalin Suomen osastolla.
Kuvitus: Elisa Ruuhijärvi
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.