17-vuotias korkeushyppääjä Jade Nyström on esimerkki siitä, miten urheilu luo esikuvia. Nyt hän haluaa antaa toivoa ja rohkeutta muille.
”Sain tarpeekseni kahdeksannella luokalla. Olin kyllästynyt miellyttämään muita ja ahdistunut siitä, etten voinut olla avoimesti oma itseni. Isosiskoni kannustamana menin eräänä aamuna kouluun täysissä meikeissä.
Vastaanotto Elimäen yläasteella oli huono. Koulussa oli paljon ennakkoluuloisia ihmisiä, myös opettajissa. Eräs heistä neuvoi minua suoraan olemaan poikamaisempi ja samanlainen kuin muut pojat. Muilta oppilailta sain kuulla ala-arvoista huutelua. Lähimpien ystävieni ja siskoni lisäksi minua puolusti ainoastaan yksi opettaja, joka sanoi sen olevan hienoa, että uskallan olla oma itseni.
Seuraavissa yleisurheilukisoissa reaktiot meikattuun ulkonäkööni eivät eronneet oikeastaan mitenkään koulumaailmasta. Huomasin, miten muut hyppääjät välttelivät minua. Joku toivoi avoimesti, että minä en voittaisi.
En kuitenkaan lannistunut huuteluista, enkä todellakaan alkanut katua valintaani. Minusta tuntui kuin valtava taakka olisi lähtenyt hartioiltani. Olin aikaisemmin ollut kiukkuinen ja ahdistunut, ja nyt nuo tunteet olivat yhtäkkiä kokonaan poissa. Muutuin positiivisemmaksi ihmiseksi.
Se, että kilpailen korkeushypyssä poikien sarjassa meikit kasvoillani, on vieläkin varmasti tosi outoa monille. En päässyt talvella hallin SM-kisoihin nilkkavamman takia, enkä vielä tiedä, milloin on seuraavat kisat. Sitten vasta näkee, onko jokin muuttunut viime kaudesta.
Korkeushyppy on minulle tällä hetkellä ykkösjuttu. Nykyinen ennätykseni on 193 senttiä, ja tällä kaudella tavoitteeni on ylittää kaksi metriä. Aion jatkaa kilpailemista niin kauan kuin pystyn. Tärkein asia korkeushypyssä on se, että se on kivaa. Jos se ei olisi, en tekisi sitä.
En koe, että joutuisin uhraamaan mitään kilpaurheilussa mahdollisen sukupuolenkorjausprosessin myötä. En ole lyönyt vielä mitään lukkoon hormonihoitojen aloittamisen suhteen. Jossain vaiheessa aloitan ne, mutta en vielä tiedä, milloin. Siihen asti aion kilpailla täysillä miesten sarjassa.
Yleisurheilussa suhtautuminen sukupuoleen on tiukan kaksijakoinen ja rajat tarkkaan määritelty. Ymmärrän hormonirajojen tarkoituksen. Olisi epäreilua, jos voisin yhtäkkiä siirtyä kilpailemaan naisten sarjaan.
Täytän 18 ensi vuonna. Tekeillä olevan translakiuudistuksen myötä voin silloin korjata juridista sukupuoltani omalla ilmoituksellani. Se on mielestäni hyvä juttu.
Ehdokkuuteni Vuoden esikuvaksi Urheilugaalassa oli hieno tunnustus. En ole yrittänyt tietoisesti olla mikään esikuva, vaan halunnut vain olla sellainen kuin olen. Nyt haluan antaa muille positiivista energiaa ja kertoa somessa itsestäni, prosessistani ja transasioista. On paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä transsukupuolisuudesta, ja haluan olla mahdollisimman avoin kaikesta. Yritän murtaa ihmisten ennakkoluuloja.
On paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä transsukupuolisuudesta, ja haluan olla mahdollisimman avoin kaikesta.
Saamani julkisuus on tuntunut mukavalta. Se ei ole oikein muuttanut minua mitenkään. Yritän pitää jalat maassa ja välttää ylimielisyyttä. Yritän olla sellainen kuin olen aina ollut. On tosi kivaa, että ihmiset lähestyvät somessa ja kyselevät asioita. Tuntuu, että minulla on velvollisuuskin vastata heille.
Toivon, että voisin antaa esimerkilläni ihmisille samanlaista rohkeutta ja tukea, jota olen itse saanut perheeltäni. Koen olevani onnekas, sillä tiedän, etteivät kaikki ole samanlaisessa tilanteessa.”
Teksti: Ville-Veikko Valta
Kuvat: Meri Björn