Keskikesän juhlaa edeltävä keskiviikko vuonna 2016 jää maamme historiaan synkkänä päivänä ihmisoikeuksille. Eduskunta hyväksyi tänään kaksi eri ulkomaalaislain muutoslakia, jotka vaikuttavat dramaattisesti tasoon, jolla Suomi jatkossa kohtelee sotia ja vainoa paenneita kanssaihmisiämme.
Enemmän julkisuutta saanut lakimuutos sitoo hädänalaisten ihmisten oikeuden perheeseen tulotasoon asettamalla kansainvälistä suojelua saavien perheenyhdistämisen ehdoksi ankaran toimeentuloedellytyksen. Absurdeja tuloja edellytetään jatkossa myös yksin Suomeen saapuneilta pakolaislapsilta vanhempien Suomeen saamiseksi. Jo aikaisemmin äärimmäisen vaikeaksi tehty perheenyhdistäminen on muuttumassa mahdottomaksi monelle kansainvälisen suojelun saajalle.
Samaan aikaan kavennetaan turvapaikanhakijoiden valitusoikeutta, valitusaikoja ja oikeutta avustajan käyttöön. Oikeusturvan murentaminen on omiaan vaarantamaan Suomesta turvaa hakeneiden kansainvälisoikeudellisen palautuskiellon mukaisen ehdottoman oikeuden olla joutumatta palautetuksi vakavien ihmisoikeusloukkausten vaaraan.
Kilpajuoksu pohjalle
Ihmisoikeusasiantuntijat, tutkijat, erityisvaltuutetut ja poikkeuksellisen laaja joukko järjestöjä kritisoivat koko kevään harvinaisen painokkaasti muun muassa lapsen oikeuksien sopimuksen romukoppaan heittäneitä lakiesityksiä. Viimeistään perheenyhdistämisen kiristysten käsittelyn loppumetreillä myös suuri yleisö järkyttyi erään irakilaisperheen kohtelun saatua laajasti mediajulkisuutta. Perheen kohtalo kuvasikin tuskallisen osuvasti sitä, kuinka järjettömän vaikeaa kansainvälistä suojelua saavien perheenyhdistämisestä on tehty lukemattomille perheille jo aikaisemmin.
Aiempien kiristysten arvioimatta jättäminen ja perheenyhdistämisen vaikeuttaminen entisestään on musertavan epätoivoinen uutinen myös esimerkiksi haastattelemallemme syyrialaiselle tietokonekorjaajalle ja perheenisälle, joka riskeerasi henkensä saadakseen perheelleen turvallisen elämän Suomessa. Turvapaikan saatuaan hän ei ole voinut tuoda vaimoaan ja 6-vuotiasta poikansa luokseen, koska näiden on ollut käytännössä mahdotonta jättää perheenyhdistämishakemusta Suomen suurlähetystöön.
Kevään mittaan myös moni hallituspuolueen edustaja päivitteli esitettyjen kiristysten kauheutta, mutta päätti vaieta tai pysytellä kaukana istuntosalista päätösten tekemisen hetkellä. Julkinen kauhistelu, varoitukset, kritiikki ja syvät huolenaiheet kaikuivat lopulta kuuroille korville, kun epäinhimilliset tiukennukset jyrättiin läpi.
Edelläkävijyyden sijaan Suomi käy nyt muiden EU-maiden kanssa kilpajuoksua pohjalle. Suomea, jossa ihmisoikeuksien suojan korkeaa tasoa, hyvinvointivaltiota ja oikeusvaltiota on tavattu pitää kunnia-asioina, viedään nyt kovaa vauhtia kohti EU-oikeuden edellyttämää absoluuttista minimitasoa. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten osalta trendinä vaikuttaa yhtäkkiä olevan meneminen sieltä, mistä aita on matalin – tai paikoin heittämällä riman ali. Jää nähtäväksi, miten kotimaista lainsäädäntökehitystä tullaan lähitulevaisuudessa kommentoimaan eurooppalaisissa tuomioistuimissa ja kansainvälisissä ihmisoikeuselimissä. Suomen ihmisoikeustilannetta arvioidaan lähiaikoina mm. YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisessa määräaikaistarkastelussa, YK:n kidutuksen vastaisessa komiteassa ja YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevässä komiteassa.
Koimme tappion, mutta työmme jatkuu
Hallituksen kevätkaudella maaliin puskemat epäinhimilliset kiristykset ulkomaalaislakiin olivat ihmisoikeuksien ja inhimillisyyden näkökulmasta isku vasten kasvoja. Me ihmisoikeuksien puolesta työskentelevät koimme raskaan tappion. Työmme kuitenkin jatkuu. Syksyllä käynnistämme maailmanlaajuisen kampanjan pakolaisten oikeuksien puolesta. Suomessakin tekemistä riittää. Hallituksen loppuvuodesta 2015 julkaisemaa turvapaikkapoliittista toimenpideohjelmaa pantiin kevään aikana hätiköiden täytäntöön, mutta ohjelmasta on yhä toteuttamatta useita esityksiä sotaa ja vainoa pakenevien ihmisten tulevaisuudennäkymien kurjistamiseksi ja Suomen tekemiseksi ”vähemmän houkuttelevaksi” – meille kaikille.
Uskomatonta kyllä, perheenyhdistämisenkään osalta kaikkia hallituksen toivomia kiristyksiä ei ole välttämättä vielä nähty. Nyt asetetun toimeentuloedellytyksen jälkeen sisäministeriön on tarkoitus jatkaa sen selvittämistä, millä muilla lisäedellytyksillä perheenyhdistämisiä voitaisiin estää.
Toivomme, että olet mukanamme myös jatkossa, kun vaadimme Suomelta, Euroopalta ja kansainväliseltä yhteisöltä pakolaisten ihmisoikeudet turvaavia, kestäviä ratkaisuja vastuunpakoilun sijaan. Kerrotaan yhdessä päättäjille entistä äänekkäämmin, millaisessa Suomessa me haluamme elää.
Mikko Aarnio, Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.