Syrjintä
Kaikilla ihmisillä on oikeus tulla kohdelluiksi yhdenvertaisesti etnisestä alkuperästä, kansallisuudesta, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä, terveydentilasta, vammaisuudesta, mielipiteistä, poliittisesta toiminnasta, ammattiyhdistystoiminnasta, perhesuhteista tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta.
Kun henkilöä ei kohdella yhdenvertaisesti samassa asemassa oleviin nähden tai hänen ihmisoikeuksiaan loukataan yksilöllisten ominaisuuksien tähden, on kyse syrjinnästä, mikäli erilaiselle kohtelulle ei ole ollut hyväksyttävää syytä.
Kaikki syrjintä ei ole näkyvää, vaan suuri osa siitä on piilotettuna yhteiskuntien rakenteisiin.
Miten Amnesty vastustaa syrjintää?
Amnestyn työ perustuu syrjimättömyyden periaatteeseen. Kampanjoimme syrjiviä käytäntöjä vastaan monella tavalla eri puolilla maailmaa toimivien yhteisöjen kanssa.
Vaadimme hallituksia luopumaan syrjivistä laeista ja vapauttamaan kaikki niiden nojalla vangitut ihmiset. Lainsäädännön pitää perustua inklusiivisuuteen ja monimuotoisuuteen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Suomessa Amnestyn syrjinnän vastainen työ näkyy esimerkiksi uuden translain puolesta kampanjoinnissa, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä sekä nykyisen raiskauslainsäädännön muuttamisessa, turvapaikanhakijoiden oikeuksien puolustamisessa ja aseistakieltäytymiseen liittyvien syrjivien käytäntöjen esiin nostamisessa.
Romanien oikeudet
Romanit ovat kohdanneet systemaattista syrjintää ja rasismia Euroopassa jo satojen vuosien ajan.
Ennakkoluuloja romaneja kohtaan on niin valtaväestöllä kuin virkavallalla. Usein esimerkiksi virkavalta ei ole tehokkaasti ehkäissyt tai tutkinut romaneihin kohdistuneita rasistisia hyökkäyksiä. ihmisten tukemisesta.
Rasismi ja demonisointi
Rasismi ilmenee monin tavoin. Hyökkäävien eleiden, kommentoinnin, uhkausten tai väkivallan lisäksi rasismia esiintyy myös yhteiskunnan rakenteissa. Rakenteellinen rasismi voi näyttäytyä esimerkiksi työelämässä toimintatapoina, joissa tiettyjä ihmisryhmiä syrjitään. Sen tunnistaminen voi olla haastavaa etuoikeutetusta asemasta käsin. Usein ihminen ei edes ole tietoinen omasta valta-asemastaan tai toimintansa rasistisuudesta.
Rasismi voi ruokkia laajamittaisia julmuuksia, kuten Ruandan kansanmurha ja Etelä-Afrikan apartheid. Viime aikojen esimerkkejä rasismin seuraamuksista ovat rohingyojen etninen puhdistus Myanmarissa tai Kiinan uiguurien vankileirit.
Rasistiset ja syrjivät asenteet vaikuttavat viranomaisten käytäntöihin myös Euroopassa. Amnesty kertoo raporteissaan, kuinka poliisin toimet koronaviruksen aikaan ovat nostaneet syrjinnän näkyvämmäksi ja turvapaikanhakijat, romanit, asunnottomat ja muut vähemmistöt ovat koronakriisin aikana joutuneet poliisin suhteettoman voimankäytön kohteeksi monessa Euroopan maassa.
Useissa pakolaisia ja turvapaikanhakijoita vastaanottavissa maissa pakolaisia on demonisoitu ja heistä on tehty syntipukkeja yhteiskunnassa vallitseville ongelmille. Monissa valtioissa tämänhetkinen pakolaistilanne on lisäksi kehystetty kriisiksi, jonka nojalla poliitikot ajavat ihmisoikeuksia loukkaavia käytäntöjä.
Aseistakieltäytyjien oikeudet
Ennen vuosituhannen vaihdetta Suomi nousi toistuvasti esiin Amnestyn kansainvälisissä vuosiraporteissa yhdestä syystä: asevelvollisuuden epäkohdista. Amnesty linjasi jo vuonna 1984, että suomalaiset siviilipalveluksesta kieltäytyjät ovat mielipidevankeja.
Vuoteen 1986 suomalaisten aseistakieltäytyjien piti perustella vakaumustaan Asevelvollisten tutkijalautakunnalle. Amnestyn työ aseistakieltäytyjien oikeuksien puolesta alkoi juuri tutkintalautakunnalta kielteisen päätöksen saaneiden ihmisten tukemisesta.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä
Ihmiset ympäri maailmaa kohtaavat syrjintää sen vuoksi, keitä he rakastavat ja keitä he ovat. Ympäri maailman ihmisiä syrjitään, vangitaan, pahoinpidellään ja jopa tapetaan seksuaalisen suuntautumisensa, sukupuoli-identiteettinsä tai sukupuolen ilmaisunsa vuoksi.
Lesbot, homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset ihmiset joutuvat jatkuvasti epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi koulutuksessa, työssä, asumisessa tai terveydenhuollossa. Vuonna 2019 Amnesty dokumentoi, kuinka homo- ja trans-sotilaat Etelä-Koreassa kohtaavat väkivaltaa, häirintää ja laajamittaista syrjintää. Suomessa sukupuolivähemmistöjen syrjinnästä on esimerkkinä ihmisoikeuksia loukkaava translaki.
Naisten ja tyttöjen syrjintä
Monissa maissa on edelleen voimassa lakeja, tapoja ja uskomuksia, jotka kieltävät naisilta ja tytöiltä heidän ihmisoikeutensa. Näiden lakien mukaan naiset eivät voi esimerkiksi pukeutua haluamallaan tavalla (Saudi-Arabia, Iran), työskennellä yöllä (Madagaskar) tai ottaa lainaa ilman miehensä allekirjoitusta (Päiväntasaajan Guinea).
Sadat tuhannet ihmiset ovat viime vuosina lähteneet kaduille vaatimaan sukupuolten välistä tasa-arvoa. Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Japanissa naisvihaa ja seksuaaliväkivaltaa vastaan on protestoitu osana #MeToo-marsseja ja Argentiinassa, Irlannissa ja Puolassa on osoitettu laajamittaisesti mieltä naisia sortavaa aborttilakia vastaan.
Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on suuri ongelma. Euroopan perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomi on yksi Euroopan vaarallisimmista maista naisille: joka kolmas nainen Suomessa on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta ja jopa kolme neljästä 15-vuotta täyttäneestä naisesta on kokenut seksuaalista häirintää.