Naisiin kohdistuva väkivalta
© Fearless Collective/Amnesty International
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ovat esimerkiksi seksuaalinen väkivalta, pari- ja lähisuhdeväkivalta, vainoaminen, verkkohäirintä ja -väkivalta, kunniaan liittyvä väkivalta, pakkoavioliitot sekä seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tehty ihmiskauppa. Vaikka tällaisen väkivallan kohteeksi voi joutua kuka tahansa, uhri on useimmiten nainen.
Naisiin kohdistuva väkivalta on mittava ongelma Suomessa. Euroopan perusoikeusviraston tutkimuksenmukaan Suomi on yksi Euroopan unionin vaarallisimmista maista naisille. Joka kolmas nainen Suomessa on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Vuosittain ainakin 50 000 naista kokee seksuaalista väkivaltaa.
Naisiin kohdistuva väkivalta on syrjintää sukupuolen perusteella. Väkivallan pelko kaventaa naisten elämää, loukkaa itsemääräämisoikeutta ja heikentää osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa.
Miten Amnesty kampanjoi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan?
Naisiin kohdistuva väkivalta läpäisee kaikki yhteiskunnat ja kulttuurit. Amnestyn osastot eri puolilla maailmaa kampanjoivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi.
Suomen osasto aloitti naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn vuonna 2004. Tällä hetkellä keskeisimmät vaatimuksemme liittyvät seksuaalirikoksiin liittyvän lainsäädännön uudistamiseen sekä väkivaltaa kokeneiden ihmisten tukipalveluihin panostamiseen. Amnesty vaatii Suomeen lakia, joka säätelee kuntien, maakuntien ja valtion velvoitteita ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa, sekä varmistaa riittävät palvelut.
Maailmalla Amnesty puolustaa esimerkiksi naisten oikeutta aborttiin sekä vaatii hallituksia muuttamaan raiskauksen määritelmää suostumukseen perustuvaksi. Amnesty on vaikuttanut aktiivisesti myös kriisi- ja konfliktialueiden turvallisuuden lisäämiseksi.
Oikeuksien arpapeli
Vuonna 2019 Amnestyn Suomen osasto julkaisi tutkimuksen raiskauksen kokeneiden oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Tutkimus sai kuvaavan nimen: Oikeuksien arpapeli.
Tutkija Otava Piha analysoi tutkimusta varten yli 300 viranomaisen ratkaisua. Käräjäoikeuden tuomioista sekä syyttäjän ja poliisin päätöksistä nousi esiin monenlaisia tapauksia, joissa uhri ei ollut antanut suostumustaan seksiin, mutta nykyinen raiskauksen tunnusmerkistö ei kuitenkaan täyttynyt.
Lainsäädäntö luo rakenteita ja tarjoaa tukea
Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta on ihmisoikeussopimuksissa määritelty selkeästi valtion vastuulle. Valtion velvollisuus on purkaa väkivaltaa ylläpitäviä rakenteita, suojella väkivallan uhreja ja tarjota heille tukea.
Väkivallan uhrien suojelun avain on lainsäädännössä. Selkeästi määriteltyjen ja uhrilähtöisten lakien nojalla väkivaltaan syyllistyneet tuomitaan oikeudenmukaisesti, väkivallan uhrit saavat apua ja tukipalveluita tarjoavilla tahoilla on riittävät resurssit uhrien kattavaan auttamiseen.
Lainsäädäntö ei kuitenkaan yksin ratkaise ongelmia. Viranomaisten täytyy tunnistaa naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodot, jotta kaikki väkivaltatapaukset käsitellään oikeudenmukaisesti ja uhri saa asiantuntevaa apua.
Väkivallan seurauksiin vaikuttaa se, onko uhrin mahdollista saada tukea tavalla, joka huomioi hänen elämäntilanteensa. Ne naiset, jotka kokevat moniperustaista syrjintää kielen, ihonvärin tai paperittomuuden takia, ovat vaarassa jäädä vaille tukea.
Lisää monipuolisia palveluja väkivallan uhreille
Jotta jokainen väkivaltaa kohdannut nainen saa tarvitsemaansa apua ja tukea, kunnissa on oltava matalan kynnyksen tukikeskuksia. Niihin pitää päästä ilman ajanvarausta, sosiaaliturvatunnusta, rahaa tai suomen kielen taitoa.
Tämä ei toteudu Suomessa. Puutteita on esimerkiksi turvakotiverkoston kattavuudessa. Turvakoti on kodinomainen paikka, jossa saa suojan väkivallalta. Turvakodissa tarjotaan akuuttiin tilanteeseen ammatillista tukea ja ohjausta. Suomesta puuttuu lähes 300 turvakotipaikkaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vuosittain sadat apua hakevat ihmiset jäävät ilman turvakotipalveluja tai eivät pääse siihen turvakotiin, johon ensisijaisesti tahtovat.
Myöskään seksuaaliväkivallan uhrien SERI-tukikeskuksia ei ole riittävästi. Suunta on kuitenkin oikea: Suomen ensimmäinen SERI-tukikeskus avattiin Helsinkiin vuonna 2017 ja nyt keskuksia on yhteensä neljätoista.
Digitaalinen väkivalta ja verkkoväkivalta
Väkivalta ei jää enää vain kodin seinien sisälle. Digitaalisten laitteiden myötä naisten vainoaminen ja uhkailu on saanut uudenlaisia muotoja. Parisuhteessa digitaalinen väkivalta etenee usein harmittomalta tuntuvasta kiinnostuksesta pisteeseen, jossa naisen entinen tai nykyinen kumppani pyrkii ottamaan kaikki viestintävälineet kontrolliinsa.
Naisiin kohdistuva väkivalta ei rajaudu vain parisuhteisiin. Suuri osa yhteiskunnallisesta keskustelusta käydään nykyään verkkoympäristössä. Siellä esimerkiksi poliittisesti aktiiviset naiset joutuvat verkkoväkivallan uhreiksi, jonka tavoitteena on vaientaa ja saada naiset pelkäämään.
Yhteiskunnan tulee suojella naisia fyysisen väkivallan lisäksi digitaaliselta ja verkkoväkivallalta. Nämä ilmiöt on tunnistettava, jotta uhreja voidaan suojella tehokkaasti ja tekijät saadaan vastuuseen.
Ihmiskauppa
Ihmiskauppa tunnistetaan Suomessa huonosti. Siihen liittyy usein stereotyyppisiä käsityksiä esimerkiksi fyysisestä väkivallasta tai vapaudenriistosta. Stereotypioiden taakse kätkeytyy vakavia rikoksia ja tilanteita, joissa ihminen ei aina itsekään tiedä joutuneensa rikoksen uhriksi.
Ihmiskauppa on piilorikollisuutta, jonka uhriksi voi joutua kuka tahansa. Kansainvälisesti ihmiskaupan uhreista tunnistetaan vain viisi prosenttia. Niin kauan, kun ihmiskauppaa ei tunnisteta, sen uhreja ei voida auttaa. Suomessa Amnesty on jo vuosia vaatinut päättäjiä kehittämään auttamisjärjestelmää niin, että jokainen ihmiskaupan uhri uskaltaa hakea apua ja saa sitä.
Ihmisoikeuskasvatus ja seksuaalioikeudet
Naisiin kohdistuva väkivalta on juurtunut syvälle yhteiskuntaamme. Siksi sitä pitää torjua myös kasvatuksessa. Ihmisoikeuskasvatuksen ja koulutuksen järjestäminen on valtion velvollisuus.
Ihmisoikeuskasvatukseen kuuluvat keskeisesti esimerkiksi seksuaalioikeudet. Seksuaalioikeuksiin sisältyvät muun muassa oikeus tietoon seksuaalisuudesta ja lisääntymisterveydestä sekä oikeus ehkäisyyn ja aborttiin. Jokaisella on oikeus tehdä valintoja koskien omaa terveyttä, kehoa, sukupuolta sekä seksuaalisia suhteita.
Lue lisää & mediayhteydenotot
Iina Lindeman
Tiedottaja, viestinnän asiantuntija
p.+358 40 833 1532
iina.lindeman@amnesty.fi