Turkki on jo vuosikausia pyrkinyt rajoittamaan keskustelua kurdiväestön asemasta. Kriittiset mielipiteet ovat usein taanneet ongelmia virkavallan kanssa. Näin kävi myös Turkin lääkäriliitolle (TTB), joka julkaisi tammikuun 24. päivä tiedotteen vaatien Turkkia lopettamaan Afrinissa käynnissä olevan sotilasoperaation. Turkin lääkäriliittoon kuuluu 83 000 lääkäriä, noin 80% kaikista Turkin lääkäreistä.
Tammikuun 30. päivän aamuna poliisi teki rynnäkön TTB:n keskustoimistoon ja järjestön puheenjohtaja Raşit Tükelin sekä kymmenen muun johtajiston jäsenen kotiin. Yksitoista henkilöä pidätettiin. Heitä syytettiin “propagandan tekemisestä terroristiorganisaatiolle” sekä “vihaan ja väkivaltaan yllyttämisestä”. Kaikki johdon jäsenet vapautettiin takuita vastaan 5. helmikuuta, mutta tutkimus ja syyteharkinta jatkuu: johtoryhmän jäsenten on ilmoittauduttava poliisille kuukausittain.
Vaikka TTB:n johto on taas vapaalla jalalla odottamassa oikeudenkäyntejä, ovat järjestön toimintaedellytykset muuttuneet merkittävästi. Järjestöä ja sen yksittäisiä työntekijöitä on uhkailtu useaan otteeseen. Järjestön johtajia syytetään järjestäen pettureiksi. Hallinto uhkaa riisua järjestön nimestä etuliitteen turkkilainen, koska se ei ole “nimen arvoinen”. Presidentti Recep Tayyip Erdogan hyökkäsi myös ankarasti TTB:tä vastaan kutsuen heitä “niin kutsutuksi Turkin lääkäriliitoksi, terroristien rakastajaksi”.
Mustamaalaaminen altistaa vielä suuremmalle vaaralle
Mustamaalaaminen, uhkaukset ja pelottelu eivät ole Turkissa uusi ilmiö, mutta poikkeustilan aikana ihmisoikeuksia puolustavat henkilöt ovat joutuneet korostetusti valokeilaan. Lukuisissa tapauksissa hallituksen edustajat ovat julkisesti haukkuneet ihmisoikeuksien puolustajia “terroristeiksi”, “[vuoden 2016] vallankaappausyrityksen puolustajiksi”, “epäisänmaallisiksi”, “ulkovaltojen agenteiksi”, “viidenneksi kolonnaksi” ja “valtion vihollisiksi”.
Ja näillä sanoilla on Turkissa merkitystä. Ne eivät ainoastaan leimaa ihmisiä, vaan ne myös altistavat kohteensa entistä suuremmalle väkivallan vaaralle. Kriittiset äänet vaimennetaan uhkauksin ja sosiaalisen median häirintäkampanjat ovat usein alkusoitto syytteille. Ihmisoikeuspuolustajat ja aktivistit joutuvat elämään poikkeustilan alla jatkuvan pelon vallassa.
TTB:n tapauksessa pidätykset eivät rajoittuneet ainoastaan järjestön työntekijöihin, vaan seuraava pidätysaalto kohdentui järjestöä tilanteessa tukeneisiin: useita #TTBinYanindayiz (#WeStandWithTTB) -häshtägillä twiitanneita henkilöitä on pidätetty.
Turkista täytyy puhua
Poikkeustila saattaa olla ohi, mutta ahdinko ei. Mitä Turkin tilanne tarkoittaa kansalaisyhteiskunnalle, medialle ja kaikille turkkilaisille?