Lasten oikeuksien parissa työskennellyt Gündem Cocuk oli yksi 370 kansalaisjärjestöstä, joiden toiminta kiellettiin marraskuussa 2016. Ensin toiminta kiellettiin määräaikaisesti kolmeksi kuukaudeksi, mutta järjestön hakiessa oikaisua päätökseen lakiteitse, suljettiin se lopullisesti.
Sulkemispäätöksen haastaminen hallinnollisessa oikeudessa ei ollut mahdollista, koska päätös oli tehty poikkeustilan vallitessa. Poikkeustilalain puitteissa tehtyjä päätöksiä voi muuttaa vain sitä varten perustettu komitea, joka tätä tekstiä kirjoittaessa oli ilmeisesti käsittelemässä Gündem Çocukin valitusta.
YK:n lapsen oikeuksien sopimusten linjausten mukaan toimivan järjestön “rikosta” ei ole vielä tähänkään päivään mennessä yksilöity. Todennäköisesti syy kuitenkin on, että se oli yksi ihmisoikeusjärjestöistä, joka oli mukana tarkkailemassa ja raportoimassa ihmisoikeusloukkauksia kaakkois-Turkissa Cizren kaupungissa. Kurdienemmistöiseen Cizren kaupunkiin määrättiin joulukuussa 2015 liki neljä kuukautta kestänyt ulkonaliikkumiskielto Turkin armeijan ja PKK:n konfliktin aikana. Järjestön työntekijät uskovatkin, että raportti ihmisoikeusloukkauksista oli viimeinen pisara ja sinetöi sulkemisen.
Tapaus kuvastaa erinomaisesti myös oikeusjärjestelmän kaappausta ja politisoitumista: Göndum Çocukin kaltaiset järjestöt joutuvat näennäisoikeudenkäyntien ja kuluttavan prosessin rattaisiin, joka näyttää oikeudelta, mutta ei toimi oikeuden ehdoilla.
Oikeusjärjestelmä olikin yksi ensimmäisistä poikkeustilan uhreista: lukuisia kokeneita tuomareita, syyttäjiä ja oikeushallinnon virkamiehiä syrjäytettiin, erotettiin ja vangittiin “gülenistististen yhteyksien” takia. Oikeusjärjestelmään ja sen työntekijöihin kohdistunut vaino on entisestään vaikeuttanut ja tehnyt jopa mahdottomaksi oikeudenmukaisen ja riippumattoman oikeudenkäynnin.
Turkista täytyy puhua
Poikkeustila saattaa olla ohi, mutta ahdinko ei. Mitä Turkin tilanne tarkoittaa kansalaisyhteiskunnalle, medialle ja kaikille turkkilaisille?