Fossiilisista polttoaineista irroittautuminen on välttämätöntä, mutta toteutuuko siirtymä oikeudenmukaisesti? Amnestypostin reportaasissa matkustetaan Saamenmaalle, missä esimerkiksi kaivosteollisuus ja tuulivoimalat uhkaavat saamelaisten perinteisiä elinkeinoja.
Savupatsaat tupruttavat korkealle Gironvárrin eli Kiirunavaaran teollisuusalueen piipuista. Edessä levittäytyy laakso ja Kiirunan kaivoskaupunki taloineen. Vastakkaisen Luossavárrin eli Luossavaaran juurella Karin Kvarfordt Niia katsoo alas laaksoon ja sanoo: “Kaikki, mitä näet ympärillä, on Saamenmaata.” Takana kohoaa laskettelurinne, jossa hänen esivanhempiensa porot aikoinaan usein vasoivat.
Vielä 130 vuotta sitten Niian isoisovanhemmat laidunsivat porojaan vaarojen välisessä laaksossa. He elivät nomadista elämää ja jutasivat, eli kulkivat porojensa mukana kesä- ja talvilaidunten välillä, kahdeksan vuodenajan rytmittämänä.
– Sukuni on asunut täällä ikimuistoisista ajoista saakka. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät ovat 1600-luvulta, jolloin kirkonmiehet alkoivat pakottaa saamelaisia kristinuskoon ja maksamaan veroja Ruotsin kruunulle.
Karin Kvarfordt Niia.
Niia edustaa Gabnan saamelaiskylää, suomeksi sanottuna paliskuntaa. Ruotsissa on yhteensä 51 saamelaiskylää ja niillä on yksinoikeus poronhoitoon. Saamelaisten kotiseutualue kattaa noin puolet Ruotsista. Valtaosa Ruotsin 4600 poronhoitajasta asuu Pohjois-Ruotsissa, jossa parhaillaan on käynnissä maan historian suurimmat teolliset investoinnit.
Saamelaiset ovat monin paikoin menettäneet maansa lähes kokonaan. Syynä ovat pohjoisen monet raaka-aineet ja Ruotsissa erityisesti kaivosesiintymät, joita alettiin louhia jo 1600-luvulla. Siitä alkoi Saamenmaan avautuminen uudisasutukselle ja erilaisten elinkeinojen yhteentörmäys.
Kiirunan kaivoskaupunki sai alkunsa vuonna 1890, kun alueelle perustettiin Luossavaara-Kiirunavaara Aktiebolag, eli LKAB-kaivosyhtiö. Ensin alueelle saapui köyhiä työläisiä Ruotsista ja Suomesta. Kaupunki jatkoi laajenemistaan ja kaivostunnelit syvenemistään. Saamelaiset joutuivat väistämään ja sopeutumaan sukupolvi toisensa jälkeen. Kiirunan kaivos on nykyisin maailman suurin maanalainen rautakaivos; se tuottaa 80 prosenttia Euroopan unionin alueella tuotetusta raudasta.
Meiltä ei ole koskaan kysytty suostumusta, eikä Ruotsin valtio ole maksanut minkäänlaista kompensaatiota. LKAB on vienyt meidän maamme.
Kiirunavaaraa ympäröivät maan uumenista kasatut laajat kaivannaisjätevuoret. Louhinnasta vapautuva energia aiheuttaa jatkuvia maanjäristyksiä. 1970-luvulla kaivoskuilujen yläpuolinen maa alkoi näyttää murtumisen merkkejä. Samoihin aikoihin LKAB siirtyi sataprosenttisesti Ruotsin valtion omistukseen.
Vuonna 2004 LKAB ilmoitti Kiirunan kaupungille, että keskusta tulee siirtää romahtamisvaaran vuoksi. Kiirunan uuden keskustan avajaisia juhlittiin syyskuussa 2022. Miljardeja maksava siirtourakka jatkuu vielä vuosia ja kuluista vastaa enimmäkseen valtion kaivosyhtiö LKAB. Siirrolla mahdollistetaan maanalaisen rautakaivoksen jatkuva laajeneminen.
Lähitulevaisuudessa LKAB:n louhima rautamalmi käytetään sataprosenttisesti kehitteillä olevan fossiilivapaan teräksen tuotantoon ja siksi yhtiö laajentaa toimintaansa Kiirunassa, Svappavaarassa ja Jällivaarassa.
– Meiltä ei ole koskaan kysytty suostumusta, eikä Ruotsin valtio ole maksanut minkäänlaista kompensaatiota. LKAB on vienyt meidän maamme, Niia toteaa.
Gabnan saamelaiskylän maat ulottuvat kapealle kaistalle, jonka länsipuoleiset kesälaitumet sijaitsevat vuorilla ja itäpuoleiset talvilaitumet Kiirunan ja Pajalan kunnissa. Vielä 1960-luvulla Gabnan talvilaitumien metsät olivat jäljellä; vanhojen puiden oksilla kasvava luppo oli porojen tärkeää talviruokaa. 1970-luvulle mennessä hakkuut olivat jo tuhonneet metsät ja sitä myötä myös maajäkälä- ja luppovarat ehtyivät.
Ilmastonmuutos etenee lähes neljä kertaa nopeammin arktisilla alueilla ja vaikuttaa ankarasti luontaiselinkeinojen parissa elävien elämään. Jatkuvat sateet ja sahaavat lämpötilat kasaavat valtavia kinoksia ja sulattavat lumeen jäisiä kerroksia, eivätkä porot pääse kaivamaan talviruokaansa jään läpi. Poroja on jopa nääntynyt nälkään.
Poronhoitajat joutuvat turvautumaan entistä enemmän hätäruokintaan, mikä tietää lisäkuluja monien haasteiden keskellä. Ruokinta muuttaa porojen luontaista käyttäytymistä ja etäännyttää poronhoitajia perinnetiedosta. Poronhoito on saamelaisen kulttuurin ja uhanalaisten kielten tärkeimpiä kannattelijoita. Perinnetiedot siirtyvät tuleville sukupolville käytännön työssä suullisesti. Nyt nämä taidot ja tiedot ovat uhattuna monesta suunnasta.
Saamelainen porovuosi alkaa toukokuussa vasojen syntymästä. Perinteisesti porot paimennetaan hyvissä ajoin lähelle Norjan rajaa vuoristoalueen kesälaitumille lepäämään ja säästämään voimiaan ennen poikimista. Kaivosten ja kaupungin laajennuttua eri laidunalueiden välillä kulkeminen on jatkuvasti vaikeampaa; kaupungin kohdalla jäljellä on vain kapea kaistale. Normaalisti poroja paimennetaan rauhallisessa tahdissa, mutta Kiirunan ohittaminen on lähes mahdoton tehtävä häiriötekijöiden vuoksi.
– Meidän täytyy pakottaa porot kulkemaan hyvin nopeasti ja käyttää apuna helikoptereita, mikä on traumaattista sekä poroille että poronhoitajille. Tehtävä on suunniteltava huolellisesti, aloitettava aikaisin, eikä sitä voi koskaan toteuttaa viikonloppuna, jolloin muuta liikennettä on liikaa.
Ylhäällä vuorilla kesälaitumilla vastassa on valtavasti turisteja ajelemassa moottorikelkoilla ristiin rastiin, puhdasta lunta on lähes mahdotonta nähdä. Viime aikoina erityisesti helikopteriliikenne on aiheuttanut häiriötä herkkänä vasomisaikana. Niia laski hiljattain, että ilmassa oli samanaikaisesti 16 helikopteria viemässä hiihtäjiä tunturiin laskettelemaan. Porot pakenevat melua kauhuissaan, eikä rauhaa tunnu löytyvän mistään. Ja sen, minkä poro aistii, tuntee myös poronhoitaja sisimmässään.
Meidän täytyy pakottaa porot kulkemaan hyvin nopeasti ja käyttää apuna helikoptereita, mikä on traumaattista sekä poroille että poronhoitajille.
Gabnan saamelaiskylää halkovat myös Narvikin satamaan suuntaava raskaan liikenteen valtatie sekä malmijuna, jonka alle ruhjoutuu vuosittain satoja poroja. Teollinen liikenne näyttää vain kiihtyvän alueella, kun kaivospaineet laajenevat ja rautatieyhteyksiä suunnitellaan kytkettävän aina Suomeen saakka.
Joulukuussa 2019 Euroopan komissio esitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, jonka tavoitteena on tehdä unionista ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä, ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteet on kirjattu vuonna 2021 voimaan astuneeseen eurooppalaiseen ilmastolakiin, joka sitoo jäsenvaltioita laillisesti.
Syyskuussa 2022 LKAB ilmoitti luopuvansa Kiirunan kaivoksella fossiilisen energian käytöstä ja aikovansa sähköistää kaiken toimintansa. Tähän saakka kaivosjätti on käyttänyt rautamalmin louhimiseen ja tuottamiseen fossiilista polttoainetta, dieseliä. Yhtiön aikeissa on muun muassa rakentaa Pohjois-Ruotsiin uusia pientuulivoimaloita. Lisäsähköä toivotaan myös Norjasta, joka on Euroopan suurin energianviejä.
Energiasiirtymä vaatii arviolta kuusinkertaisen määrän metalleja ja mineraaleja nykymäärään verrattuna. Parhaillaan Euroopan unionissa valmistellaan kriittisten raaka-aineiden säädöstä, jolla pyritään vahvistamaan EU:n omavaraisuutta vihreässä siirtymässä. EU on riippuvainen Kiinasta, jossa tuotetaan yli 90 prosenttia maailman harvinaisista maametalleista. Niitä tarvitaan esimerkiksi sähköajoneuvoihin tai fossiilivapaata energiaa tuottaviin tuuliturbiineihin.
Tammikuussa 2023 samaan aikaan, kun EU:n komissio vieraili Kiirunassa, LKAB kertoi löytäneensä Euroopan suurimman harvinaisten maametallien esiintymän Kiirunasta.
– Tämä on hyvä uutinen, ei vain LKAB:lle, alueelle ja ruotsalaisille, vaan myös Euroopalle ja ilmastolle, totesi LKAB:n toimitusjohtaja Jan Moström yhtiön tiedotteessa.
Arviolta yli miljoonan tonnin esiintymä sijaitsee Luossavaaran alla ja LKAB:n mukaan se on maailman suurin tunnettu harvinaisten metallien varanto. LKAB kaivaa parhaillaan maanalaista käytävää Kiirunavaarasta kohti uutta Per Geijerin esiintymää noin 100 metrin kuukausivauhdilla. Matkaa on yhteensä kahdeksan kilometriä.
Tässä on kysymys vallasta, kun vastapuolella on yhtiö, jolla on miljardeja ja armeijallinen asianajajia. Meille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Teolliset hankkeet etenevät vauhdilla ja ne vaativat valtavasti uutta maata. EU:n ympäristö- tai ilmastolainsäädännössä ei ole vielä tarkemmin määritelty oikeudenmukaisen siirtymän periaatteita, vaan keskustelu on vasta aluillaan. Käytännössä kansalliset lait määrittelevät, miten nopeasti etenevä energiasiirtymä toteutetaan oikeudenmukaisesti. Niian mielestä teollisuus on kaapannut vihreän siirtymän.
– Meille kaivos on katastrofi. Näemme maanalaisen kaivoksen seuraukset vieressämme: maa romahtaa ja kaupunkia siirretään. Uusi kaivos uhkaa katkaista porojen viimeisen jäljelle jääneen vaellusreitin kesä- ja talvilaitumien välillä.
Kaivos tietäisi perinteisen saamelaisen poronhoidon loppua Gabnan saamelaiskylälle. Niia ja monet saamelaiskylän jäsenet käyttävät valtavasti aikaa erilaisten lausuntojen kirjoittamiseen, kokouksissa istumiseen ja oikeusmateriaalien kirjoittamiseen. Joka kuukausi saamelaiskylän hallitus kokoontuu käsittelemään viitisenkymmentä erilaista maankäyttöön liittyvää kysymystä, joista vain kriittisimmät ehditään käsitellä. Paine on valtava kaikissa ympäröivissä saamelaiskylissä.
– Taistelemme ajan kanssa. Meillä ei ole varaa palkata asianajajaa ja toimimme itse asiantuntijoina. Tässä on kysymys vallasta, kun vastapuolella on yhtiö, jolla on miljardeja ja armeijallinen asianajajia. Meille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Jatkuvat uhat ja sinnikäs taistelu vaikuttavat ratkaisevasti nuorten halukkuuteen jatkaa perinteisten elinkeinojen parissa.
– Meillä on suuri riski menettää nuoremme kaivoksille töihin, jossa on tarjolla helppoa rahaa.
Monet saamelaiset ovat päätyneet kaivoksille syystä tai toisesta.
– Olemme tehneet päätöksen perheessämme, ettemme mene kaivoksille töihin. Se olisi kuin tappaisi oman sielunsa.
Mielenterveysongelmat ovat yleisiä saamelaisyhteisöjen keskuudessa. Umeån yliopiston tutkimuksen mukaan Ruotsissa joka kolmas alle kolmekymmentävuotias saamelainen poronhoitaja on harkinnut itsemurhaa. Asiantuntijoiden mukaan yksi keskeinen keino ehkäistä itsemurhia on saamelaisten itsemääräämisoikeuden tukeminen, sillä jatkuva taistelu olemassaolosta ja maiden käytöstä aiheuttaa monille valtavaa ahdistusta.
Poronhoitajat ovat saamelaisoikeuksien taistelujen keskiössä, sillä ilman maata ei ole elämää.
– Uhkana on kielen ja kulttuurisen tiedon menettäminen, jos meillä ei ole mahdollista käyttää maitamme.
Niia ei aio luovuttaa.
– Olemme yhä täällä, ja meillä on yhä oikeutemme.
Oikeudenmukainen siirtymä Saamenmaalla
Ennakkosuostumuksen periaate (free, prior and informed consent, FPIC) on keskeinen osa alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta. Se tarkoittaa, että valtioiden on hankittava alkuperäiskansoilta vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ennen alkuperäiskansojen asemaan tai oikeuksiin liittyvien hankkeiden hyväksymistä ja toimeenpanemista.
Amnestyn Suomen, Norjan ja Ruotsin osastot sekä Saamelaisneuvosto ovat käynnistäneet Just Transition in Sápmi -yhteistyöhankkeen. Kaksivuotinen hanke edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien huomioimista ilmastotoimissa ja osana oikeudenmukaista vihreää siirtymää. Irrottautuminen fossiilisista polttoaineista on välttämätöntä, mutta energiasiirtymä täytyy toteuttaa oikeudenmukaisesti ja ihmisoikeuksia loukkaamatta.
Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen!
Toukokuussa 2020 Käsivarren paliskunnan poronhoitaja Minna Näkkäläjärvi oli sokissa. Hietakeron alueelle, keskelle Erkunan siidan elintärkeää poronhoitoaluetta, myönnettiin Helsingin kokoinen kaivosvaraus. Aiemmin vuonna 2016 viereisen Kova-Labban siidan maille Lätäsenoon myönnettiin malminetsintälupa, ja lisäksi keväällä 2022 Ruossakeroon tehtiin uusi kaivosvaraus.
Käsivarsi on harvoja alueita Suomessa, jossa saamelaisten perinteiseen siidajärjestelmään perustuva poronhoito on yhä elossa. Kaivostoiminta tietäisi poronhoidon loppua. Minna Näkkäläjärvellä on suuri huoli, miten nuoret haluavat sitoutua saamelaiseen elämään jatkuvan uhan edessä ja miten ikiaikainen saamelainen tietotaito saadaan siirtymään seuraaville sukupolville.
Kesällä 2020 Näkkäläjärvi perusti Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -liikkeen, joka keräsi muutamassa kuukaudessa lähes 40 000 allekirjoitusta adressiin alueen suojelemiseksi. Marraskuussa 2021 joukko Käsivarren porosaamelaisia valitti Hietakeron varauksesta YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Vuonna 2022 YK:n taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien komitea antoi Suomen valtiolle väkiaikaismääräyksen kaivostoiminnan keskeyttämiseksi Lätäsenolla ja Ruossakerolla, ja tutkii tapauksia. Myös YK:n lapsenoikeuksien komitea tutkii Lätäsenon tilannetta.
Valitusprossit kestävät vuosia antaen saamelaisille kaivattua rauhaa elinkeinonsa parissa, mutta minä hetkenä hyvänsä kaivosyhtiöt voivat särkeä aluevarauksillaan saamelaisnuoren haaveet elämästä poronhoitajana kotiseudullaan.
Per Antti Labba, Juha Tornensis, Minna Näkkäläjärvi, Laura Olsén-Ljetoff ja Anni-Helena Ruotsala.
Tuulipuisto etenee vastustuksesta huolimatta
Marraskuussa 2021 Saamelaisneuvoston presidentti Áslat Holmberg ja Norjan saamelaiskäräjien edustaja Beaska Niillas vierailivat energiayhtiö St1:n pääkonttorilla Helsingissä. St1 toimii enemmistöomistajana ja päärahoittajana Grenselandet AS -yhtiössä, joka suunnittelee Davvi-tuulipuiston rakentamista Tenojokilaaksoon, saamelaisten pyhälle Rástigáisan tunturialueelle Norjaan.
Saamelaispoliitikot toivat energiayhtiölle painavan viestin: “Vaikka St1 tekee oikein siirtymällä pois fossiilisista polttoaineista, sitä ei voida tehdä poistamalla alkuperäiskansoja. St1:n on ymmärrettävä, että he likaavat kätensä kulttuurisella kansanmurhalla, jos he jatkavat näitä projekteja.”
Beaska Niillas sai tiedon suunnitelmista alun perin median kautta. Davvi-tuulipuiston suunnitelmia valmisteltiin kahdeksan vuotta ilman neuvotteluja saamelaisten kanssa. Vuonna 2017 järjestetyissä yhteisökuulemisissa saamelaisten kanta oli selvä: alueelle ei haluta teollista toimintaa. Tuulipuisto katkaisisi alueen poronhoitajien vaellusreitin ja kasvattaisi laidunpaineita myös ympäröivillä poronhoitoalueilla. Vaikka hanke kohtaa laajaa alueellista vastustusta, Davvi-tuulipuiston suunnitelmat etenevät.
Áslat Holmberg ja Beaska Niillas.
Tuulipuistot todettiin laittomiksi Norjassa
Maja Kristine Jåman saamelaisyhteisö Fosenin niemimaalla, lähellä Trondheimia, on kamppaillut tuulivoimaloita vastaan jo parikymmentä vuotta. Kesällä 2020 eteläsaamelaisten elintärkeille talvilaidunmaille valmistui yhteensä 151 tuuliturbiinia, kilometreittäin voimalinjoja ja teitä. Ne ovat tuhonneet yli puolet Fosenin poronhoidon talvilaitumista.
Tuulivoimalat rakennettiin, vaikka alueen saamelaiset poronhoitajat vastustivat suunnitelmia alusta lähtien. Asiasta valitettiin myös oikeuteen ja YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CERD) määräsi Norjan valtion pysäyttämään tuulivoimahankkeen rakentamisen.
Lopulta Norjan korkein oikeus teki lokakuussa 2021 yksimielisen päätöksen: Fosenin niemimaan kahden tuulipuiston toimiluvat ovat mitättömiä, koska ne rikkovat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta.
Helmi–maaliskuun vaihteessa 2023 korkeimman oikeuden päätöksestä oli kulunut 500 päivää, eikä Norjan hallitus ollut ryhtynyt toimenpiteisiin. Saamelaisnuoret kokoontuivat Osloon ja sulkivat reilun viikon mittaisen mielenosoituksen aikana useita ministeriöitä, kunnes pääministeri pyysi anteeksi ja lupasi korjata todetut ihmisoikeusloukkaukset. Norjan hallitus on kuitenkin haluton purkamaan tuulivoimaloita.
Maja Kristine Jåman.
Teksti: Kukka Ranta
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!