Uutiset lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ovat nostattaneet suuren surun ja huolen. Kiihkeä keskustelu on kuitenkin keskittynyt rikoksentekijöihin ja heidän taustoihinsa: väkivaltaa kokeva ihminen on unohtunut. Riittävät tukipalvelut rikoksen uhreille, raiskauksen määritelmän muuttaminen uhrin kokemusta vastaavaksi ja ennaltaehkäisevä toiminta – tätä olemme Amnestyssa peräänkuuluttaneet jo vuosia, eikä viestimme ole vanhentunut.
Seksuaalirikos jättää jälkensä, mutta oikean tuen avulla siitä on mahdollista selviytyä – onhan viime viikkoina kuohuttaneissa tapauksissa rikoksen kokeneet lapset ohjattu tuen piiriin? On yhteiskunnan tehtävä varmistaa, että väkivaltaa kokenut saa mahdollisuuden toipua väkivaltatyöhön erikoistuneiden ammattilaisten turvallisissa käsissä, riittävän pitkäkestoisen avun piirissä.
Seksuaalirikosten uhrien tukikeskuksia pitäisi Suomessa olla vähintään 13, mutta tällä hetkellä niitä on vain yksi. Tampereelle suunniteltu seksuaalirikosten uhrien tukikeskus kamppailee rahoituksen kanssa. Helsingin keskus on toiminnassa, mutta sen resurssit ovat surkean rajalliset: apua saavat vain ne seksuaalisen väkivallan uhrit, jotka pystyvät hakemaan sitä kuukauden kuluessa väkivallanteosta. Muut on jouduttu rajaamaan avun ulkopuolelle.
Oikeudenkäynti seksuaalirikoksen jälkeen on rankka kokemus väkivaltaa kokeneelle. Tässä tilanteessa jokainen – aivan erityisesti lapsi tai nuori – tarvitsee ja on oikeutettu riittävään psykososiaaliseen ja oikeudelliseen tukeen. Erikoistuneita oikeusavustajia sekä tukihenkilöitä on oltava riittävästi, ja poliisin sekä oikeuslaitoksen resurssit pitää turvata, jotta kaikki seksuaalista väkivaltaa kokeneet saavat tukea ja oikeutta.
Vaalit ovat käsillä, ja äänestäjillä mahdollisuus antaa äänensä ehdokkaalle, joka sitoutuu riittävien resurssien turvaamiseen väkivaltatyölle. Seksuaalirikosten uhreilla kaikkialla Suomessa on oikeus riittävään apuun!
Suostumuksen puute raiskauksen määritelmässä suojaisi erityisesti nuoria
Väkivaltaan on puututtava aina, kansallisuuteen katsomatta. Puuttuminen tarkoittaa niin väkivallan ehkäisemistä ennalta kuin tehdyistä rikoksista rankaisemista, voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Tarvittaessa lainsäädäntöä on uudistettava, jotta se palvelee rikoksen uhreja mahdollisimman tehokkaasti.
Suomen raiskauslainsäädännössä keskitytään tällä hetkellä kahteen asiaan: joko väkivaltaan tai uhrin avuttomaan tilaan. Avuton tila tarkoittaa, ettei uhri kykene muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan tai puolustamaan itseään. Oikeutta eivät saa ne jopa 70 prosenttia raiskauksen uhreista, jotka kokevat ns. tahdosta riippumattoman lamaantumisreaktion. Oikeutta ei saa myöskään esimerkiksi puoliunessa oleva uhri, joka on liian väsynyt vastustelemaan, tai uhri, joka ei ehdi reagoida nopeasti tapahtuvaan tekoon.
Raiskauksiksi pitäisi tunnistaa myös tilanteet, joissa raiskaus tehdään valta-asemaa hyväksikäyttäen, esimerkiksi vammaisten tai nuorten ihmisten ollessa kyseessä. Nykyisin sukupuoliyhteyteen taivuttelua valta-asemaa hyväksikäyttäen pidetään seksuaalisena hyväksikäyttönä, jonka rangaistusasteikko on lievä: vähimmäisrangaistus on vain sakko.
Ratkaisu on raiskauksen määritelmän ankkuroinnissa suostumuksen puutteeseen. Lainsäädännön tulee suojella sekä uhreja, jotka ovat kykenemättömiä ilmaisemaan suostumuksensa, että uhreja, jotka olisivat kykeneväisiä antamaan suostumuksen, mutta eivät sitä tee. Toimintakykyiselle uhrille ei siksi tule asettaa velvollisuutta kieltäytyä tai muuten vastustella seksuaalista kanssakäymistä.
Lainsäädäntö, jossa keskeisenä tekijänä on suostumuksen puute eikä vastustuksen ilmaisu, suojelee erityisesti nuoria. Heille kun seksuaalisissa tilanteissa navigointi voi olla uutta ja vastustuksen ilmaiseminen tavallistakin vaikeampaa.
Oikeusministeriö on jo sitoutunut vahvistamaan suostumuksen asemaa lainsäädännössä, muttei ole luvannut tehdä suostumuksen puutteesta keskeisintä raiskausta määrittelevää tekijää. Meille äänestäjille aika on juuri nyt otollinen: valitaan eduskuntaan kansanedustajat, jotka vievät suostumusperustaisen lainsäädännön maaliin asti.
Ei tarvitse suostua, koskaan ei saa pakottaa
Mikäli emme saa kurssia käännettyä, tänä vuonna syntyvistä noin 28 tuhannesta tyttölapsesta väkivaltaa kokee lapsuusiällä joka kolmas, aikuisiällä lähes joka toinen. Kasvatus ja koulutus on yksi avain tulevien sukupolvien valoisampaan tulevaisuuteen.
Laadukas seksuaalikasvatus on ihmisoikeus, joka auttaa ymmärtämään itsemääräämisoikeuden omaan kehoonsa – ja sen, että sama oikeus koskemattomuuteen on myös kaikilla muilla ihmisillä. On rajoja, joiden yli ei saa mennä: seksiin ei milloinkaan tarvitse suostua eikä siihen koskaan saa pakottaa. Itsemääräämisoikeuteen keskittyvä seksuaalikasvatus auttaa nuoria myös tunnistamaan heitä uhkaavat rikolliset teot.
Esimerkiksi Suomen terveydenhoitajaliitto on esittänyt huolensa seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisyn riittämättömistä resursseista. Kasvatuksen ja terveydenhuollon toimijoiden lisäksi myös poliisin määrärahat pitää mitoittaa niin, että heillä on mahdollisuuksia tehdä ennaltaehkäisevää työtä niin verkossa kuin kaduillakin. Poliisit on koulutettava tunnistamaan myös vaaratilanteet, joihin ei liity fyysistä väkivaltaa.
Seksuaalinen väkivalta ei ole luonnonvoima. Äänestyskopissa voimme jokainen rakentaa väkivallatonta tulevaisuutta.
Mitä sinä voit tehdä?
- Äänestä. Eduskuntavaalit ovat valinnan paikka. Ketkä ehdokkaista sitoutuvat turvaamaan terveydenhuollon, poliisin ja oikeuslaitoksen määrärahat niin, että uhrien palvelut turvataan ja rikosvastuu toteutuu tehokkaasti? Ketkä sitoutuvat uudistamaan lainsäädäntöä niin, että seksuaalisen väkivallan uhrien oikeudet toteutuvat?
- Pysy rauhallisena ja pohdi arvovalintojasi. Tunnusta tunteesi, mutta älä anna niiden viedä sinua mennessään. Mitkä ovat tehokkaimpia keinoja estää seksuaalista väkivaltaa?
- Puutu tilanteisiin, jotka näet. Älä kuitenkaan vaaranna omaa turvallisuuttasi.
- Tarjoa tukeasi seksuaalista väkivaltaa kokeneelle. Etsi tarvittaessa itsellesi lisää tietoa siitä, mitä tehdä.
- Tue järjestöjä, jotka tekevät väkivallan vastaista työtä. Järjestöjen pitkäjänteisellä vaikuttamistyöllä puolustamme uhrien oikeuksia. Amnesty on tehnyt työtä seksuaalista väkivaltaa kokeneiden puolesta jo 15 vuoden ajan – haluaisitko tukea tätä työtämme?
Teksti: Otava Piha. Kirjoittaja toimii Amnestyn Suomen osastossa tutkijana
Kuvitus: Elisa Ruuhijärvi
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.