Seksuaalirikoksia käsittelevä luku Suomen rikoslaissa on muutettava niin, että suostumuksen puute nostetaan raiskauksen määritelmän ytimeen. Lausunnolla olevassa lakiehdotuksessa on myös hyvää.
Oikeusministeriössä valmistellaan muutoksia rikoslain 20. lukuun, joka käsittelee seksuaalirikoksia. Lausunnolla olevassa lakiehdotuksessa hyvää on erityisesti kaikkien raiskausrikosten muuttaminen virallisen syytteen alaiseksi. Lakiuudistus jää kuitenkin kesken.
”Raiskausta ei edelleenkään tarkastella uhrin suostumuksen puutteen kautta, vaan se määritellään väkivallan käytön kautta. Fyysisen väkivallan määrään ja vakavuuteen keskittyvä lainsäädäntö jättää huomiotta uhrin henkisen kärsimyksen. Uhrilta viedään seksuaalinen itsemääräämisoikeus myös niissä tapauksissa, joissa fyysistä väkivaltaa ei käytetä”, painottaa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tiina Oikarinen Amnestyn Suomen osastosta.
Lakiin ollaan jättämässä perusteita, jotka tekisivät raiskauksesta ”vähemmän törkeän”.
”Ihmisoikeusnäkökulmasta ei ole olemassa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamista lieventäviä perusteita”, Oikarinen toteaa.
Lakiehdotus säilyttäisi entisellään myös ongelmallisen seksuaalinen hyväksikäyttö -pykälän. Kohta koskee tekoja, joissa tekijä raiskaa uhrin käyttäen hyväkseen asemaansa tai uhrin riippuvuussuhdetta tekijään. Pykälä heikentää erityisesti vammaisten naisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa. Tutkimusten mukaan heidän riskinsä joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi on yli kaksi kertaa suurempi kuin vammattomien naisten. Kaikki tahdonvastaiset yhdynnät on tuomittava raiskauksina.
Esitysluonnos sisältää myös parannuksia
Kaikkien raiskausrikosten muuttaminen virallisen syytteen alaiseksi ja ”vakaan tahdon pykälän” kumoaminen ovat uhrin oikeuksien näkökulmasta erittäin merkittävä muutos. Aikaisemmin osa seksuaalista väkivaltaa koskevista rikoksista on ollut asianomistajarikoksia, joissa poliisi on aloittanut esitutkinnan vasta uhrin vaadittua tekijälle rangaistusta. ”Vakaan tahdon pykälän” perusteella uhri on voinut pyytää syyttäjää luopumaan syytteestä omasta tahdostaan. Uhrin todellisen tahdon arvioiminen on kuitenkin vaikeaa etenkin, jos kyse on läheisessä suhteessa tapahtuneesta seksuaalirikoksesta.
Valtiolla on vastuu siitä, että uhrin asemaa parannetaan rikosprosessissa ja viranomaisia koulutetaan.
”Amnestyn vuonna 2010 toteuttaman Asenne esiin -mielipidekyselyn vastaajista 60 prosenttia sanoi, etteivät he luota oikeuslaitoksen kykyyn kohdella raiskauksen uhreja oikeudenmukaisesti. Viime kuussa julkisuuteen tulleen Helsingin hovioikeuden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusselvityksen mukaan hovioikeuden jäsenet käyttävät tauoillaan epäasiallista kieltä ja puhuvat erityisesti seksuaalirikosten uhreista vähättelevästi. Asenteiden murtamiseksi on järjestettävä koulutusta niin poliisille, syyttäjille kuin tuomareillekin”, Oikarinen sanoo.
Uhrien hoitojärjestelmää on myös tehostettava niin, että seksuaalisen väkivallan uhreille tarkoitettuja palveluja on saatavilla valtakunnallisesti.
Oikeusministeriössä valmistellaan hallituksen esitystä seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20 luvun muuttamiseksi. Lausuntokierros päättyy tänään perjantaina. Esityksen on määrä olla valmis tämän vuoden loppuun mennessä.