Maailmalla on hyviä kokemuksia valvotuista huumeiden käyttötiloista, mutta Suomeen niitä ei vielä ole saatu. Ajatus siitä, että huumeiden käyttäjiä pitää rangaista, jarruttaa keskustelua käyttötiloista, vaikka niiden avulla olisi mahdollista vähentää yliannostuskuolemia ja tarjota tukea riippuvuussairaille ihmisille.
Tampereen Härmälässä, metsikön laidalla, on punaruskea tiilitalo, joka kuuluu päihdetoipujajärjestö A-killalle. Talossa on asunto ensin -periaatteella toimiva, päihteidenkäytön salliva asumisyksikkö. Yhteisissä tiloissa, neuvotteluhuoneen sohvalla, istuu Ylli, 42.
– Anteeksi, kun oon näin väsynyt, hän pahoittelee.
Uni ei ole tullut kahteen vuorokauteen, ja vielä pitäisi jaksaa lähteä korvaushoitoklinikalle ja hankkimaan katukaupasta päivän annos päihdyttävää Medikinetiä eli metyylifenidaattia.
Ylli aloitti huumeidenkäytön alun perin masennuksen vuoksi 23 vuotta sitten. Nyt hän on korvaushoidossa, jolla hoidetaan opioidiriippuvuutta, mutta hänellä on sen rinnalla muitakin riippuvuuksia, kuten metyylifenidaatti. Päivät noudattavat pitkälti samaa kaavaa:
– Menen yleensä kaupungille vetämään Medikinetiä ja kerjäämään rahaa, jotta saan ruokaa, tupakkaa ja seuraavalle päivälle uuden annoksen.
Yllin tavoin moni päätyy ottamaan huumeannoksensa julkisella paikalla, mikä on käyttäjille terveysriski ja näkyy kanssaihmisille levottomuuksina ja maassa makaavina neuloina.
Olin hoitanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä tietämättäni 20 vuotta huumeilla.
Maailmalla on kaupunkeja, jotka ovat päätyneet puuttumaan ongelmaan perustamalla huumeiden käyttötiloja. Valvottu käyttötila tarjoaa turvallisen ja puhtaan ympäristön huumeiden pistämistä varten. Tilan yhteydessä tarjotaan yleensä erilaisia haittoja vähentäviä ja huumekuolemia ehkäiseviä palveluita, kuten lääkkeitä yliannostusta vastaan, tukea korvaushoitoon hakeutumiseen ja tietoa käyttäjälle hänen käyttämiensä aineiden sisällöstä. Lisäksi tiloissa voi saada myös C-hepatiitti- ja hiv-testejä sekä sosiaali- ja terveysneuvontaa.
Käyttötiloja on jo pitkään ollut käytössä ympäri maailman, esimerkiksi Norjassa, Tanskassa, Sveitsissä, Espanjassa, Australiassa ja Kanadassa. Muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee, että käyttötilat otettaisiin kokeiluun myös Suomessa.
Niiden on todettu vähentävän huumeiden käyttöä puistoissa ja muissa julkisissa tiloissa, sekä ehkäisevän häiriötä ja roskaamista.
– Joskus tuli pistettyä parkkihallissa tai jopa jossakin kävelykadulla keskustassa. Käyttötila vähentäisi juuri sellaista toimintaa, sanoo 41-vuotias asumisyksikön asukas Jarkko.
Jarkko on asunut yksikössä kohta neljä vuotta. Sitä ennen hänellä on ollut melkein 30 osoitetta. Tämä on ainoa, joka on pysynyt, koska hän lopetti jokapäiväisen amfetamiinin käytön.
Hän alkoi käyttää huumeita jo 13-vuotiaana, koska sellaisen mallin hän vanhemmiltaan kotona sai. Nyt Jarkkokin saa korvaushoitoa.
– Kun lopetin, minulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olin hoitanut sitä tietämättäni 20 vuotta huumeilla.
Rangaistuspolitiikka ei toimi
On tavallinen tarina, että mielenterveysongelmat ajavat turvautumaan päihteisiin. Kohtaavan työn päällikkö Annuska Dal Maso A-klinikkasäätiöltä sanoo, että jokaisella käyttäjällä on taustallaan juurisyyt, jotka huumeidenkäyttöön ovat johtaneet. Silti Suomen nykyinen päihdepolitiikka ja -lainsäädäntö rankaisee riippuvuussairaudesta.
– Ei meillä olisi kasvavaa määrää käyttäjiä, jos tuomitseminen toimisi, sanoo Dal Maso.
Pistämällä huumeita käyttäviä henkilöitä on Suomessa tällä hetkellä noin 30 000 ja määrä kasvaa. Myös huumausainekuolemat ovat olleet jo pitkään lisääntymään päin.
Tiukkaa kielto- ja rangaistuspolitiikkaa on Suomessa tehty 1970-luvulta lähtien ja nyt nähdään, ettei se toimi, vaan lisää stigmaa, sanoo rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta. Suomessa on satsattu merkittävään rikosoikeudelliseen kontrolliin, ja siksi huumeidenkäyttöä ei ole nähty päihdepoliittisena kysymyksenä, vaan elämäntapavalintana. Kyseessä on kuitenkin vakava riippuvuussairaus, joka vaatisi hoitoa ja joka ei parane rangaistuksilla.
– Hyvin voimakkaat huumeidenvastaiset asenteet johtavat siihen, että palvelujärjestelmäkin syrjii käyttäjiä, sanoo Nuotio.
Sitä paitsi vakavasti riippuvaisten käyttäjien rankaiseminen on myös merkittävien juridisten periaatteiden vastaista. Meillä ei yleensä ole itsensä vahingoittamisen kieltoa.
– Jos tänä päivänä tällainen huumausaineiden käytön kriminalisointi tuotaisiin perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi, sitä ei voitaisi enää säätää, Nuotio toteaa.
A-killan asumisyksikkö toimii asunto ensin-periaatteella, eli päihteidenkäyttö on sallittu.
Helmikuussa 2024 sosiaali- ja terveysvaliokunnassa alettiin käsitellä kansalaisaloitetta valvottujen käyttötilojen kokeilusta. Amnesty kannattaa aloitetta, koska valvotut käyttötilat ovat keskeinen keino edistää ihmisoikeusperustaista päihdepolitiikkaa.
Käyttötiloilla nähdään olevan hyötyjä myös terveydenhuollolle. Erikoisssairaanhoidon kuormitus voisi parhaimmillaan vähentyä paljonkin, sillä hygieeniset pistotilat vähentäisivät pistoinfektioita. Silloin myös tulehdusten hoito ja kalliit, kymmenien tuhansien eurojen ihonsiirrot vähenisivät – puhumattakaan hiv- ja C-hepatiittitartunnoista.
A-killan asumisyksikön asukas Hemmo, 44, olisi voinut hyötyä käyttötilasta juuri hyvän pistohygienian vuoksi. Hän päätyi päihteiden pariin jo hyvin nuorena. Ensin kiinnostivat pienoismallilennokkien liimat, ja yläasteella kuvioihin tulivat vahvemmat huumeet. Nyt Hemmo on korvaushoidossa ja polttaa sen lisäksi kannabista.
– En kakarana osannut ajatella, että tulevaisuus on tällainen, että tässä 44-vuotiaana ilman hampaita asutaan tuetussa asumisyksikössä. Kyllä minulla oli ihan muita suunnitelmia. Mutta pääasia on, että nyt on alkanut mennä paremmin ja pystyn olemaan piikittämättä, Hemmo sanoo.
Kerran Hemmon käsi oli vaarassa, kun pistokohtaan tuli vakava tulehdus. Hän uskoo, että käyttötila olisi säästänyt hänet kokemukselta.
– Kädessä oli nyrkinkokoinen pallo täynnä mätää. Lääkäri olisi halunnut minut vuodeosastolle, mutta olin kaman pauloissa, enkä halunnut jäädä. Onneksi tulehdus parani vahvoilla antibiooteilla.
Osa halveksuu, osa pelkää
Huumeidenkäyttäjiä seuraa vahva stigma. Julkisilla paikoilla heitä halveksitaan ja he saavat syrjivää kohtelua niin vartijoilta, poliiseilta kuin terveydenhuollon ammattilaisiltakin. Näitä kokemuksia on myös tamperelaisen asumisyksikön asukkailla.
– Meitä kohdellaan kaikkialla eri tavalla kuin muita. Kaupassa vartijat seuraavat ja jos kadulla pysähtyy juttelemaan jollekin tutulle, poliisi häätää pois. Me emme saa olla siellä missä muutkin, sanoo Jarkko.
Yllin mukaan osa ihmisistä halveksuu heitä, osa pelkää. Hemmo toteaa, ettei saa apua samalla tavalla kuin muut.
– Sain rautatieaseman pääovien edessä epilepsiakohtauksen. Kukaan ei meinannut auttaa. Lopulta yksi henkilö soitti hätäkeskukseen.
Myös valvotut käyttötilat herättävät ihmisissä monenlaisia epäluuloja. Puhekielessä käytetään monesti sanaa käyttöhuone, joka lisää vääriä mielikuvia: kuvitellaan esimerkiksi, että siellä käydään vain pistämässä ja lähdetään suoraan kadulle.
Poliittisissa puheenvuoroissa on toistunut myös kauhistelu laittoman huumeidenkäytön sallimisesta. Käyttötila on kuitenkin vain yksi osa isoa haittoja vähentävää kokonaisuutta.
– Käyttäjiä aliarvioidaan, kun sanotaan, että he käyvät siellä vaan pistämässä ja häipyvät. Jos paikassa on vähän syömistä, vertaistoimintaa ja juttuseuraa, miksi olisi mukavampi mennä metron alikulkuun, sanoo A-klinikkasäätiön Annuska Dal Maso.
Asumisyksikön asukkaalla Jarkolla on ensimmäistä kertaa pysyvä osoite.
Pitkä matka käyttötilaan
Ylli kannattaa käyttötiloja, mutta kahdella ehdolla: niistä ei saisi antaa käyttäjien tietoja poliisille, eivätkä ne missään tapauksessa saisi lisätä huumeidenkäyttöä. Hän pistäisi itsekin mieluummin valvotuissa tiloissa kuin julkisissa vessoissa tai epähygieenisissä paikoissa.
Jarkolla on puolestaan ollut useita yliannostuksia ja verenmyrkytyksiä. Moni niistä olisi voitu estää, jos hän olisi ollut valvotussa tilassa ammattilaisen seurannassa.
– Minulla on kuitenkin ollut aina tuuria, että on ollut lähellä joku, joka on soittanut ambulanssin, Jarkko sanoo.
Osa käyttötilojen vastustajista epäilee, etteivät ne vähentäisi yliannostuskuolemia. Monesti ne tapahtuvat nimittäin vasta reilusti käytön jälkeen, esimerkiksi kaverin sohvalla, seurauksena alkoholin ja opioidien sekakäytöstä. Sekakäyttö voi aiheuttaa hengityslaman.
– Mutta käyttäjillä on myös paljon väärää tietoa ja tietämättömyyttä sekakäytön riskeistä ja siihen voitaisiin puuttua neuvonnalla, sanoo Annuska Dal Maso.
Yksi syy käyttötilojen vastustukseen on se, että levottomuuksien pelätään lisääntyvän.
– Tämä on aiheellinen huoli, ja sitä täytyykin miettiä. Mallia voi katsoa muista maista. On paljon keinoja, joilla mahdollisia ongelmia voidaan taklata, kuten aktiivinen naapurustotyö.
Meitä kohdellaan kaikkialla eri tavalla kuin muita. Kaupassa vartijat seuraavat ja jos kadulla pysähtyy juttelemaan jollekin tutulle, poliisi häätää pois.
On totta, että käyttötilat voisivat hetkellisesti johtaa huumeiden käytön lisääntymiseen. Ne eivät itsessään kuitenkaan kannusta käyttämään huumeita, sillä matka huumekokeilusta käyttötilan käyttäjäksi on pitkä. Yhteiskunta on siinä vaiheessa jo monta kertaa tiputtanut turvaverkon läpi, sanoo Dal Maso.
Ylli on samaa mieltä.
– Opit ja mallit huumeidenkäyttöön tulevat todennäköisesti jostakin ihan muualta kuin käyttötiloista, Ylli sanoo.
Jarkko kävi päihdetyöhankkeen kanssa tutustumassa norjalaiseen käyttötilaan joitakin vuosia sitten, ja oli vaikuttunut.
– Tuli tunne, että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Miten voi meikäläiset saada sellaista palvelua, että meitä autetaan eikä kukaan vittuile? Säkkituolissa saa viettää pienen hetken aikaa ja jutella työntekijöiden kanssa.
Myös A-klinikkasäätiön Annuska Dal Maso on käynyt tutustumassa eri maiden käyttötiloihin ja keskustellut käynneillään käyttäjien kanssa.
– He puhuvat lämmöllä kohtaamisista, joita käyttötiloissa tapahtuu ja mitä se tekee itsetunnolle, kun sinut kerrankin nähdään ja kuullaan, Dal Maso sanoo.
Käyttötilojen avulla voisi myös tavoittaa heitä, jotka eivät vielä ole minkään avun piirissä.
– Ja kun henkilö sitten haluaisi luopua päihteistä, saisimme ohjattua hänet hoitoon. Miksi me emme haluaisi tarjota tällaista, jos siitä voisi hyötyä edes yksi ihminen?
Teksti ja kuvat: Emma Nikander
Termit tutuiksi
Asumisyksikkö. Paikka, jossa päihteitä käyttävä henkilö voi asua tilapäisesti tai pysyvästi, ja saada ammattilaisilta apua riippuvuussairauteen sekä tukea elämänhallintaan.
Korvaushoito. Lääkehoitoa opioideista esimerkiksi heroiinista ja morfiinista riippuvaisille henkilöille. Hoitoon turvaudutaan usein silloin, kun perinteinen vieroitus ei onnistu. Korvaushoitolääkkeitä ovat esimerkiksi metadoni ja buprenorfiini. Moni käyttäjä saa niiden avulla arkensa kuntoon ja apua päihteiden käytön lopettamiseen. Tutkimusten mukaan korvaushoito vähentää opioidien käyttöä ja huumeidenkäytön lieveilmiötä, kuten rikollisuutta.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!