Kolme vuotta sitten yli sata romaniperhettä pakkohäädettiin Belvilin asutusalueelta, Serbian pääkaupungissa Belgradissa. Vaikka Euroopan komissio myönsi Belgradin kaupungille 3,6 miljoonaa euroa, jotta häädetyt perheet pääsisivät uuteen kotiin, suurin osa heistä asuu vieläkin ränsistyneissä metallikonteissa eristettynä muista serbialaisista. Hallinnon täydellinen kyvyttömyys ja syrjivyys ovat johtamassa siihen, että perheistä 50 on jäämässä kokonaan taivasalle, toteaa tuore raporttimme.
Raportti paljastaa, että Euroopan komission mittavasta rahoituksesta sekä Belgradin kaupungin suostumuksesta huolimatta, yksikään suunnitelluista asuinkortteleista ei ole valmistunut. Sillä aikaa pakkohäädetyt romanit ovat joutuneet asumaan konttiasunnoissa kaukana kouluista, sosiaalipalveluista sekä työpaikoista.
”Belgradin hankkeen oli tarkoitus havainnollistaa, että pakkohäädetyille romaniperheille pystytään hyvittämään näiden menettämät asunnot. Euroopan komission lippulaivahanke on kuitenkin uppoamassa Belgradin kaupungin lukuisiin epäonnistumisiin.”, kommentoi Garui van Gulik, Amnesty Internationalin Euroopan ja Keski-Aasian apulaisjohtaja.
”Miljoonia euroja myönnettiin uusiin asuntoihin, mutta kolme vuotta myöhemmin suurin osa asunnoistaan häädetyistä romaneista on vieläkin vailla paikkaa, jota kutsua kodiksi.”
Laittomasti tuhottuja koteja ei ole vielä korvattu
Romaniperheiden pakkohäätö Belvilin asutusalueelta oli laiton ja uusien asuntojen oli tarkoitus oikaista perheitä kohtaan tehty vääryys. Euroopan komission rahoitusta vastaan Belgradin kaupunkia vaadittiin etsimään sopiva sijainti asunnoille ja ottamaan häädetyt romaniperheet mukaan hankkeen toteutukseen. Asuntojen oli määrä olla muuttovalmiita vuoden 2015 helmikuuhun mennessä. Belgradin kaupunki ei täyttänyt mitään näistä vaatimuksista.
Häädettyjä romaniperheitä ei kuultu asiassa, eikä mikään kaupungin ehdottamista paikoista vastannut perheiden tarpeita tai kansainvälisiä standardeja ihmisarvoisesta asumisesta.
Vuoden 2013 marraskuuhun mennessä Euroopan komission Belvilin työryhmä oli hylännyt suurimman osan ehdotetuista paikoista. Belgradin kaupungin esittämistä vaihtoehdoista ainoastaan kaksi vaikutti sopivalta, vaikka toinen niistä sijaitsi Jabuèki Ritissä, yli 20 kilometrin päässä kaupungin keskustasta, kaukana palveluista, työpaikoista ja muista kansalaisista. Jabuèki Ritin asuttaminen olisi kansainvälisen oikeuden kieltämää syrjivää erottelua.
Metallikontit eivät ole sopivia edes väliaikaiseen asumiseen
Orlovsko Naseljeen on valmistumassa vuoden 2015 heinä-elokuun taitteessa yksi asuinkortteli 12 perheelle. Siitä huolimatta 167 perhettä, joista osa on joutunut kodittomiksi aikaisempien pakkohäätöjen vuoksi, odottavat uutta kotia. Vain kymmenelle perheelle on maksettu tukea, jotta he voisivat rakentaa uuden asunnon aiemman puutteellisen asuntonsa tilalle. Lisäksi 39 perheelle on järjestetty uusi asunto kaupungin oman, mutta monin tavoin ongelmallisen asuttamisprojektin puitteissa.
Loput perheistä elävät metallikonteissa ympäri Belgradia neljässä eri paikassa. Nämä asunnot eivät täytä ihmisarvoisen asumisen kriteerejä edes väliaikaiseen asumiseen. Kaksi näistä konttialueista sijaitsee niin kaukana keskustasta, että aiemmin elantonsa kaupungista saaneet romanit ovat nyt joutuneet turvautumaan valtion ruoka- ja sosiaaliapuun.
Romaniperheet eristettynä muusta yhteiskunnasta
Euroopan komission vaatimuksien mukaan 3,6 miljoonaa euroa olisi pitänyt käyttää vuoden 2015 helmikuuhun mennessä. Aikaa on nyt pidennetty vuodella. Lisäajasta huolimatta viranomaiset ovat kertoneet romaniperheille, että jäljellä olevat rahat eivät enää riitä uusiin asuntoihin. Mikäli Euroopan komissio ei myönnä lisää varoja, romaniperheet joutuvat jäämään metallikontteihin asumaan, kunnes saavat asunnon kaupungin asuntojonon hänniltä.
”Pakkohäätö omasta kodista on traumaattinen kokemus itsessään. Mutta kun vielä joutuu vuosiksi odottamaan uutta asuntoa metallikontissa, eristettynä muusta yhteiskunnasta, sillä on dramaattinen vaikutus ihmisten elämään, jotka jo muutenkin ovat yhteiskunnan marginaalissa.”, toteaa Gauri van Gulik.
”Hankkeen oli tarkoitus olla loistava esimerkki ihmisarvoisen asumisen toteuttamisesta, mutta se on epäonnistunut traagisesti. Belgradin kaupungin ja Euroopan komission on otettava vastuu tilanteesta ja korjattava se pikaisesti.”
Voit ladata englanninkielisen raportin täältä.
Liity sähköpostilistalle
Romani-sähköpostilistan kautta saat viestejä 1-2 krt/kk ja saat tietää romaneja koskevista syrjintätapauksista ja osallistua vetoomuskampanjoihin. Liity listalle täyttämällä liittymislomake täällä.