Korkea aika -vaalipaneelissa Tampereen Vapriikissa 28.3. oli paikalla edustus laajasti suurista puolueista, joten joukon arvelisi taannoin toteuttamamme puoluekyselyn perusteella olevan keskeisten ihmisoikeusongelmien ratkaisemisesta vahvasti erimielistä. Vaan toisin kävi.
https://youtu.be/MzcavAWvy3Q
Yksimielinen ehdokasjoukko vastusti lasten säilöönottoa
Lasten säilöönoton suhteen ehdokkaat olivat yksimielisiä – toisin kuin puolueensa. Yksin maahantulleiden lasten tai lapsiperheiden paikka ei ole vankilamaisissa oloissa säilöönottokeskuksissa tai putkassa. Keskustelua heräsi myös siitä, onko esimerkiksi uusi, juuri Konnunsuon entiseen vankilaan avattu Joutsenon vastaanottokeskus/säilöönottoyksikkö sopivampi paikka lapsille. Kyseessä on suljettu laitos, piikkilangoin ulkomaailmasta eristetty. Kuten Anna Kontula (vas.) tiivisti: Se, että säilöönottokeskuksen seinään piirretään kirahvi, ei riitä tekemään siitä inhimillisempää paikkaa.
Keskusteluun osallistunut oikeudellinen asiantuntijamme Susanna Mehtonen antoi myös tärkeän ohjeen mahdollisille tuleville lainsäätäjille: Rikollisten säilöönoton ja pakolaisten ja siirtolaisten kohtelun välille tulee tehdä selkeä ero. Mikäli rikoksesta tuomittujen, karkotusta odottavien ihmisten säilöönotto erotettaisiin lainsäädännössä turvapaikanhakijoiden säilöönottoa säätelevistä pykälistä, voitaisiin turvapaikanhakijoiden säilöönotto rakenteena purkaa.
Pakolaisten auttamisessa ei aikaa ole hukattavana
Ehdokkaat tarjosivat laillisten maahantulokeinojen lisäämiseksi monenlaisia keinoja: kannatusta sai niin humanitaarinen viisumi kuin perheenyhdistämisten helpottaminen. Hyvä näin.
Päällimmäiseksi viestiksi paneelin ehdokkaille ja koko tulevalle eduskunnalle jää kuitenkin kiire. Syyrian kriisi yksin koskettaa miljoonia ihmisiä. Kaiken aikaa Välimereen hukkuu pakolaisia ja siirtolaisia. Hätä on sanoinkuvaamaton. Toimeen on tartuttava välittömästi!
Naisiin kohdistuva väkivalta ideologisena kiistakapulana
Naisiin kohdistuva väkivalta nosti pinnanalaisia ideologisia eroja esiin, vaikka itse kampanjavaatimuksista ehdokkaat olivatkin kanssamme samoilla linjoilla. Anna Kontula nosti esiin naisiin kohdistuva väkivalta -termiin liittyviä ongelmia. Uhriuttaako se naisia samalla, kun väkivallan tekijä jää piiloon? Myös Amnestyn ainainen puhe vain turvakodeista turhautti – onneksi kuitenkin suotta. Turvakotipaikkojen lisääminen kansainvälisten suositusten mukaiselle tasolle (Suomen tapauksessa 120 paikasta 500 paikkaan) on yksi konkreettinen vaatimuksemme, mutta vain yksi vaatimus muiden joukossa.
Ajamme Istanbulin sopimuksen vaatimusten toteuttamista kautta linjan kunnianhimoisesti. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä koordinoimaan on perustettava erillinen toimielin. Väkivaltaa kokeneiden naisten palveluja on tarjottava kaikilla tasoilla esteettömästi: on perustettava matalan kynnyksen palvelukeskuksia, joista apua saa fyysisesti esteettömästi ja myös silloin, kun uhrilla ei ole sosiaaliturvatunnusta, rahaa tai suomen kielen taitoa. Väkivaltaan tulee puuttua myös asennekasvatuksella ja tarjoamalla väkivallan tekijöille palveluita. Mutta kyllä, myös niitä turvakotipaikkoja pitää lisätä.
Translaki on ihmisoikeuskasvatuksen paikka
Kiivainta keskustelua syntyi syrjivästä translaista. Juridisen sukupuolensa vahvistanut Juudas Kannisto kertoi translain vaikutuksesta omassa elämässään. Erityisesti hän kertoi niistä ongelmista, joita transihminen kohtaa eläessään jo identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa mutta henkilöpapereidensa mukaan edelleen hänelle syntymässä määritellyssä sukupuolessa. Tavalliset tilanteet, kuten työhaastatteluun meneminen, muuttuvat haastaviksi, kun pitää pelätä joutuvansa avaamaan kipeitä, yksityisiä asioita, joita haastattelijat tuskin ymmärtäisivät tai hyväksyisivät.
Mahdolliset tulevat lainsäätäjät Kristillisdemokraattien Riitta Haapalaa lukuunottamatta suhtautuivat myönteisesti lain uudistamiseen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Haapalan kohdalla vaikutelmaksi jäi, että koko teema oli hänelle vieras. Lainsäädäntö on uudistettava pikaisesti, nykyisellään se on suoranainen lainsäädännön häpeätahra. Lisäksi kuitenkin tarvitaan intensiivistä, pitkäjänteistä ihmisoikeuskasvatusta transsukupuolisuuteen ja transihmisten ihmisoikeuksiin liittyen. Tietämättömyys saa aikaan suoranaista julmuutta, jollaista ei etenkään lainsäätäjillä soisi olevan.
Näillä eväillä seuraavaan nelivuotiskauteen
Yksittäiset pirkanmaalaisehdokkaat antoivat ihmisoikeusongelmien korjaamishalukuudesta varsin myönteisen kuvan. Nyt on meidän kaikkien tehtävänä varmistaa, että ehdokkaat ensin tekevät ihmisoikeuksille myönteisiä vaalilupauksia Korkea aika -kampanjassa ja ennen kaikkea, että he vaalien jälkeen pitävät ne. Maailmaan mahtuu puhetta, vaan toivottavasti seuraava eduskunta etenee nykyistä eduskuntaa huomattavasti tehokkaammin myös tekoihin.
Oma vaalilupauksemme tulee tässä: teemme vaalien jälkeen kaikkemme, jotta tuoreilla kansanedustajilla on tarvittavat työkalut ja tieto asioiden edistämiseen omassa puolueessaan ja laajemmin eduskunnan lainsäädäntötyössä. Uskon, että yhdessä onnistumme.
Vaalipaneelissa olivat mukana Riitta Haapala Kristillisdemokraateista, Anna-Kaisa Heinämäki Vihreistä, Pauli Kiuru Kokoomuksesta, Anna Kontula Vasemmistoliitosta, Sanna Marin SDP:stä ja Jouni Ovaska Keskustasta.
Niina Laajapuro toimii Amnestyn Suomen osastossa ihmisoikeustyön johtajana.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.