Koillis-Slovakiassa, lumihuippuisten Tatravuorten varjossa, Kežmarokin alueen kylissä, talvet voivat olla hyytävän kylmiä. Viimeisimmällä vierailulla kyliin puistatuksia ei kuitenkaan aiheuttanut kylmä sää, vaan se synkkä todellisuus, jossa romanilapset käyvät koulua konteissa eristettynä muista oppilaista.
Vierailimme kylissä viimeksi vuonna 2012. Silloin slovakialainen tuomioistuin totesi historiallisesti, että romanilasten syrjiminen koulutuksessa erottamalla heidät muista oppilaista on laitonta. Tällä vierailulla halusimme ottaa selvää, ovatko asiat menneet parempaan suuntaan.
Syrjintä ja eristäminen on saanut vakavampia muotoja.
Vaikuttaa siltä, että oikeuden päätöksen jälkeen syrjintä ja eristäminen on saanut vakavampia muotoja. Aikaisemmin romanilapset eristettiin koulussa omiin luokkiinsa, mutta nyt romanilapset saatetaan laittaa ”konttikouluun”, jossa he eivät ole eristettynä pelkästään ikätovereistaan, vaan kaikista muista, jotka eivät kuulu romaniväestöön.
Konttikoulujen suurin ongelma on sijainti
Konttikoulut muistuttavat ulkonäöltään ja materiaaliltaan rahtikontteja. Valmis konttikoulu on yksi- tai kaksikerroksinen tasakattoinen rakennus. Sisätilat rajoittuvat luokkahuoneeseen ja käytävään. 200 000 euroa maksava konttikoulu on paljon halvempi kuin tiilestä ja muurauslaastista rakennettu koulu.
Vaikka osa pormestareista, joille kävimme puhumassa aiheesta, olivat huolissaan konttikoulujen sopivuudesta Tatravuorten kylmään ilmastoon, liittyy suurin ongelma kuitenkin niiden sijaintiin.
Romanit elävät kokonaan eristettynä muusta yhteiskunnasta
Konttikoulut on rakennettu alueille, joilla asuu lähes pelkästään romaneja. Suurimmalla osalla heistä ei ole vakituista työpaikkaa. Kun työpaikkaa ei ole ja koulu on ihan vieressä, romaniväestöllä ei ole juuri syytä poistua alueelta. Tämä johtaa helposti siihen, että romanit elävät kokonaan eristettynä muusta yhteiskunnasta. Kansainvälinen oikeus kieltää tällaisen syrjivän erottelun.
On julman ironista, että eristäminen ja syrjiminen opetuksessa, on kärjistynyt eniten juuri Šarišské Michaľanyn koulussa, jota vuoden 2012 tuomio koski. Romanilasten ja heidän vanhempiensa mukaan romanioppilaiden eristäminen muista oppilaista jatkui tuomiosta huolimatta. Tämän lisäksi myös lähikylät suunnittelevat rakentavansa konttikouluja suoraan romanien asuinalueelle.
Kun konttikoulut avaavat ovensa, romanilapsilla ei ole syytä poistua asuinalueelta.
Vaikka vuoden 2012 oikeuden päätös koski vain Šarišské Michaľanyn kylää, romanilapsia on eristetty vain romaneille tarkoitettuihin luokkiin ja konttikouluihin monilla muillakin paikkakunnilla Itä-Slovakiassa. Konttikoulujen oli tarkoitus olla nopea ratkaisu koulujen laskevaan kapasiteettiin ja oppilaiden, pääasiassa romanien, määrän kasvuun. Kapasiteettiongelma ei tullut yllätyksenä päättäjille, viranomaiset olivat antaneet ongelman kasaantua vuosikymmenen ajan.
Romanilapset on erotettu täysin muusta yhteisöstä
Viime viikolla vierailimme neljässä Kežmarok-alueen kuudesta kylästä, joissa kaikissa kouluista oli huutava pula. Kylistä kolmessa konttikoulut olivat jo käytössä ja täyttyneet oppilaista. Välituntien aikana lasten nauru ja puheensorina kuuluivat kauas kuten lähes kaikissa kouluissa ympäri maailmaa.
Hätkähdyttävin piirre konttikouluissa on oppilaiden täydellinen etninen homogeenisyys – kaikki lapset olivat romaneja. Stráne pod Tatramin kylässä romanilapset on erotettu täysin muusta yhteisöstä, sillä konttikoulu on rakennettu keskelle romanien asuinaluetta. Kylässä on jo suunnitteilla konttikoulun rakentaminen vielä kolmelle muulle romanien asuinalueelle.
Keskustelimme lasten vanhempien kanssa ja osa heistä oli huolissaan, miten eristäminen muista oppilaista vaikuttaa heidän lapsiensa opetuksen laatuun ja tulevaisuuden näkymiin.
”Kun lapsemme käyvät 9. luokan loppuun, he eivät jatka opintojaan. Jos he olisivat opiskelleet yhdessä muiden oppilaiden kanssa, he olisivat kunnianhimoisempia,” totesi meille Marika, yksi romaniäideistä.
”Jos kaikki lapsiemme luokkakaverit ovat myös romaneja, miten voimme odottaa heidän tutustuvan ja integroituvan ei-romanien kanssa, kun he jatkavat toisen asteen koulutukseen?”, pohti Imrich, jonka lapset käyvät yläastetta Kežmarokin kylässä.
Haastateltavat eivät esiinny omalla nimellään heidän henkilöllisyytensä varjelemiseksi.
Teksti Barbora Černušáková ja Lenka Machlicová. Černušáková on Amnesty Internationalin Slovakian osaston tutkija ja Machlicová kampanjakoordinaattori.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.