Suomessa keskustelu rakenteellisesta rasismista on vasta lapsenkengissä. Rasistinen fyysinen väkivalta tai huutelu kaduilla ovat vihdoin paremmin tunnistettuja ongelmia. Nämä eivät kuitenkaan kerro koko totuutta rasismin ilmenemisestä, sillä se toimii myös hienovaraisemmin yhteiskuntamme instituutioissa.
Rakenteellinen rasismi on tulosta pitkään kestäneestä epäoikeudenmukaisesta politiikasta, puutteellisesta lainsäädännöstä ja ahtaista kulttuurisista käsityksistä. Se toimii piiloisina ajatusmalleina, joissa länsimaalaisuutta ja eurooppalaisuutta pidetään yhteiskuntamme rakenteita määrittävänä normina. Arjessa tämä konkretisoituu esimerkiksi syrjintänä työ- ja asuntomarkkinoilla sekä ongelmina viranomaisten kanssa asioidessa.
Rakenteellisen rasismin juuret ovat kolonialismin perinnössä ja rodullistamisprosesseissa. Rodullistamisessa yksilöihin liitetään ennakkoluuloja ja oletuksia ihonvärin, etnisen taustan ja/tai uskonnon perusteella. Ajatukset ”rodusta” ja siihen liittyvistä hierarkioista ovat sosiaalisesti tuotettuja luokitteluja, jotka luotiin aikanaan kolonialistisiin tarkoituksiin tiettyjen ihmisryhmien alistamiseksi.
Rodullistavien ajattelumallien myötä valkoisille ihmisille on historiallisesti muodostunut hierarkkinen asema suhteessa ei-valkoisiin ihmisiin. Tämän valtasuhteen vuoksi rakenteellisen rasismin vaikutukset kasautuvat nykyhetken Suomessa esimerkiksi turvapaikanhakijoille, pakolaisille, maahan muuttaneille, saamelaisille, romaneille, venäläisille sekä afrikkalais- ja aasialaistaustaisille ihmisille. Kokemukset voivat olla erilaisia ryhmien välillä ja sisällä.
Rakenteellisesta rasismista vaikenemisen on loputtava, sillä se estää ihmisoikeuksien toteutumisen lukuisilta yksilöiltä. Meidän on torjuttava epäoikeudenmukaista vallankäyttöä sen kaikissa muodoissa!
Kansainväliset ihmisoikeusnormit velvoittavat valtioita antirasistiseen toimintaan:
- Suomi on ratifioinut YK:n rotusyrjinnän vastaisen yleissopimuksen, joka asettaa hallitukselle useita velvoitteita rasistisesti syrjivien rakenteiden purkamiseksi. Syrjimättömyys on keskeinen periaate useissa muissa YK:n ihmisoikeussopimuksissa ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa.
- Vuoden 2001 rasisminvastaisessa maailmankonferenssissa valtiot hyväksyivät Durbanin julistuksen ja toimintaohjelman. Niiden myötä valtiot tekivät poliittisia sitoumuksia antirasismista ja kolonialismin vaikutusten purkamisesta nyky-yhteiskunnissa.
- EU-oikeus kieltää rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän. Euroopan komissio on hyväksynyt vuosille 2020–2025 ulottuvan antirasistisen toimintaohjelman, joka kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan rasismin vastaisia toimiaan.
- Euroopan neuvosto on valtuuttanut Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) torjumaan rasismia Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden, lisäpöytäkirjojen ja oikeuskäytännön mukaisesti.
Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista
Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että rakenteellinen rasismi on hälyttävä ongelma yhteiskunnassamme. Tummaihoisena EU:ssa -raportin mukaan Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista. Kyselyn suomalaisvastaajista 63 prosenttia kertoi kokeneensa rasistista häirintää ja 14 prosenttia rasistista väkivaltaa viimeisen viiden vuoden aikana. Myös kokemukset etnisestä profiloinnista ja syrjinnästä olivat monille arkipäivää.
Vastaavat huomiot ovat toistuneet kansallisissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksessa lähes 40 prosenttia ulkomaalaistaustaisista aikuisista raportoi kokeneensa syrjintää etnisen taustan perusteella viimeisen vuoden aikana.
Rodullistettujen vähemmistöjen kokema syrjintä ja ulossulkeminen työelämässä ylläpitävät eriarvoisuutta sekä vaikuttavat negatiivisesti toimeentuloon. Tutkijat ovat tehneet näkyviksi rekrytointiprosesseihin liittyviä syrjiviä ajattelumalleja, joiden myötä perinteinen suomalainen nimi asettaa työnhakijan etulyöntiasemaan. Työnantajien negatiivisten asenteiden on osoitettu olevan merkittävä este romanien työllistymiselle. Lisäksi rodullistavat ajatusmallit ohjaavat puheenvuoroja, joissa maahan muuttaneiden rooli Suomen työmarkkinoilla nähdään kapeasti lähinnä työvoimapulan täyttäjinä esimerkiksi vanhustenhoidossa tai siivousalalla.
Rakenteellinen rasismi on pesiytynyt myös syvälle koulutusjärjestelmäämme. Rasististen asenteiden vuoksi rodullistettuja nuoria ohjataan tietyille ennalta määritellyille opinto- ja urapoluille. Samoista syistä ei-valkoisia lapsia ja nuoria asetetaan perusteettomasti opiskelemaan suomea tai ruotsia toisena kielenä, vaikka kyseessä olisi heidän äidinkielensä. Paradoksaalisesti monissa kouluissa kielikursseja ja muuta tukea ei ole riittävästi tarjolla Suomeen hiljattain muuttaneille oppilaille.
Esimerkit kertovat siitä, että kapeat käsitykset suomalaisuuden liittämisestä valkoisuuteen ovat yhä karua todellisuuttamme. Koulumaailmassa ja työelämässä esiintyvällä rasismilla on kauaskantoisia vaikutuksia muiden oikeuksien toteutumiseen. Esimerkiksi nuorten kohdalla kielteiset seuraukset voivat kertaantua heikompana koulumenestyksenä, tulevaisuudenuskona ja yhteiskuntaan kiinnittymisenä.
Nykyiset syrjinnänvastaiset toimet ovat riittämättömiä antirasistisen Suomen rakentamiseksi:
- Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä alkuperän, kansalaisuuden tai kielen perusteella. Lain toteutumista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset.
- Valtioneuvoston toimintaohjelma rasismin torjumiseksi ja hyvien väestösuhteiden edistämiseksi vuosina 2021–2023 sisältää kahdeksan tavoitetta, jotka ohjaavat eri hallinnonalojen työtä.
- Hyvistä askeleista huolimatta antirasistinen työ on Suomessa kroonisesti aliresursoitua, ja yhdenvertaisuuslain toimeenpanossa on yhä merkittäviä puutteita.
Rasismin kitkeminen vaatii kolonialismin perinnön purkamista
Kolonialismi viittaa prosessiin, jossa muualta saapunut valtio tai ihmisryhmä valloittaa tietyn alueen. Kolonisoijat luovat alistavia rakenteita suhteessa kolonisoituihin esimerkiksi riistämällä paikallisia luonnonvaroja ja työvoimaa.
Suomen suhde kolonialistisiin hankkeisiin on jäänyt pitkälti käsittelemättä. Suomea on usein pidetty viattomana toimijana tai kolonialismin uhrina, sillä historiallisesti Suomen asemaa on ymmärretty alusmaana Ruotsin ja Venäjän valtakausien aikaan. Tutkija Anna Rastas on kritisoinut ajatusta Suomesta poikkeustapauksena, joka ei olisi osallistunut kolonialistisiin käytäntöihin. Tällainen käsitys pikemminkin estää rasismin ja muiden kolonialismin jatkumoiden purkamista.
Ajantasainen tutkimus ja alkuperäiskansa-aktivistit ovat nostaneet esiin pohjoismaiden aktiivista roolia eurooppalaisessa kolonialismissa. Osa tutkijoista on esittänyt, että suomalaiset ovat hyötyneet kolonialismista esimerkiksi kolonisoiduilta alueilta tuotujen raaka-aineiden kautta. Heidän mukaansa Suomessa on kulutettu ja tuotettu kolonialismista ammentavia kuvastoja kuten elokuvia, etnografisia näyttelyitä ja tuotepakkauksia.
1870-luvulta alkaen suomalaiset toimijat tekivät lähetystyötä nykyisen Namibian alueella sijaitsevassa Owambossa. Lähetystyön myötä paikallisväestöä kehotettiin hylkäämään omia perinteitään ja omaksumaan länsimaisia tapoja. Lähetystyössä tuotettu tieto ja kulttuuriset kuvastot loivat käsitystä afrikkalaisista alempiarvoisina ”toisina” suomalaisiin verrattuna. Tämä menneiden aikojen rodullistava ajattelu elää yhä ihmisten mielissä ja yhteiskunnassa.
Kolonialistinen alistaminen ja sorto leimaavat myös Suomen suhdetta saamelaisia kohtaan. Suomalaisia pidettiin 1700-luvulta 1900-luvulle saakka muun maailman silmissä epäeurooppalaisina ja siten alempana arvohierarkiassa. Suomalaiset halusivat todistella valkoisuuttaan ja asemaansa eurooppalaisina, jolloin suomalaisuutta haluttiin rakentaa ylempiarvoisena suhteessa saamelaisiin ”toisiin”.
Saamelaiset ovat menettäneet maitaan sukupolvi toisensa jälkeen muun muassa laajojen metsähakkuiden, vesivoimarakentamisen, koneellisen kullankaivuun ja turismin vuoksi. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä monet saamelaislapset suomalaistuivat vieraantuessaan omasta perheestään, kielestä ja kulttuuristaan suomalaisissa asuntolakouluissa kaukana kotoaan.
Näiden epäoikeudenmukaisuuksien seuraukset näkyvät saamelaisten arjessa tänäkin päivänä, eikä Suomi ole tehnyt tiliä menneisyytensä kanssa. Yhteys kolonialistisen perintömme ja nykyhetken rasismin välillä on ilmeinen.
Valtioiden on puututtava rakenteellisen rasismin juurisyihin:
- Ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan rasismin nykymuodot ovat seurausta muun muassa kolonialismin ja transatlanttisen orjakaupan historiasta.
- Valtioita on kasvavassa määrin kehotettu hyvittämään historialliset vääryytensä ja purkamaan rasismia ylläpitäviä yhteiskunnallisia rakenteita.
- Hiljattain YK:n rasismiin keskittyvä erityisraportoija on vaatinut purkamaan sellaisia kansainvälisen oikeuden koloniaalisia sisältöjä, jotka estävät rakenteellisen rasismin torjumista.
Antirasistisen aktivismin johdolla kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa
Suomi on saanut kansainvälisiltä ihmisoikeustoimijoilta runsaasti noottia rasismin kitkemiseksi. Ne ovat suositelleet Suomea muun muassa kouluttamaan oikeusviranomaisia, tehostamaan rasistisen vihapuheen tutkintaa ja ehkäisemään romaneihin kohdistuvaa syrjintää. Lisäksi Suomea on kehotettu vahvistamaan saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja ratifioimaan kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansoja koskeva yleissopimus 169.
Ihmisoikeuksien toteutuminen edellyttää aktiivista antirasistista työtä. Antirasistisen aktivismin päämääränä on valtauttaa rodullistettuja ryhmiä sekä vastustaa hierarkkisia rakenteita, jotka ylläpitävät rasistista sortoa. Se nojaa intersektionaaliseen lähestymistapaan, joka puuttuu rasismiin samanaikaisesti kietoutuviin eriarvoisuuden muotoihin kuten seksismiin, heteronormatiivisuuteen, sosioekonomisiin eroihin ja ikäsyrjintään.
Useat antirasistiset toimijat työskentelevät muutoksen aikaansaamiseksi. Yhteiskunnallisia epäkohtia ovat nostaneet esiin muun muassa Fem-R, Antirasistinen foorumi, AFARS, MoniHeli, Rasmus, Suomen saamelaisnuoret ja Suomen Romanifoorumi. Muutoksen tavoittelun ei kuitenkaan tule jäädä ainoastaan rodullistettujen yhteisöjen vastuulle. Myös valkoisten ihmisten on opittava pois haitallisista toimintamalleista, tuettava vähemmistöjohtoisia ryhmiä ja vaadittava muutosta aktiivisesti.
Rodullistavat ajattelutavat vahingoittavat jokaista meistä. Vastaavasti niiden haastaminen luo kaikille enemmän tilaa olla ja toimia yhteiskunnassa. Siksi meidän tulee muuttaa ajatteluamme ja politiikkaamme antirasistiseksi eikä pönkittää valkoista ylivaltaa. Antirasistisen Suomen aikaansaaminen edellyttää laajamittaista ryhtiliikettä, jonka avainasemassa on oltava rodullistettujen yhteisöjen kokemusten kunnioittaminen.
Rakenteelliseen rasismiin puututaan rakenteita muuttamalla. Nyt on korkea aika toimia!
YK:n ihmisoikeusvaltuutettu kehottaa valtioita toimimaan antirasistisesti neljän periaatteen avulla:
- Tarttukaa ongelmaan! Valtioiden on lakattava kieltämästä rasismin olemassaolo. Rasismia on purettava kaikilla hallinnonaloilla ja tasoilla.
- Jakakaa oikeutta! Valtioiden on saatettava ihmisoikeuksia loukkaavat poliisi- ja muut lainvalvontaviranomaiset vastuuseen teoistaan. Viranomaisten on rakennettava vahvempaa luottamusta rodullistettujen vähemmistöjen kanssa.
- Kuunnelkaa! Valtioiden on kuunneltava afrikkalaistaustaisia henkilöitä ja reagoitava heidän huolenaiheisiinsa.
- Hyvittäkää! Valtioiden on kohdattava ja käsiteltävä orjuuden ja kolonialismin perintönsä. Aiheutetut vahingot on korjattava kokonaisvaltaisesti.
Kirjoittajat: Nia Sullivan & Matti Pihlajamaa
Nia on Amnestyn Suomen osaston entinen harjoittelija, upea antirasistinen aktivisti ja sukupuolentutkimukseen erikoistunut opiskelija sosiaalisen syrjäytymisen maisteriohjelmassa. Matti toimii Suostumus ja sateenkaari koulussa -hankkeen asiantuntijana Amnestyn Suomen osastossa.
Kirjoitus on sovellus alun perin englanniksi julkaistusta ”Finland must dismantle structural racism – NOW!” -verkkoartikkelista.
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.