Yli 400 000 nepalilaista lähtee vuosittain Arabian niemimaalle ja Malesiaan töihin. Nepal tarvitsee ulkomailta tulevia rahalähetyksiä, mutta vauraudella on hintansa: vierastyöläisistä osa palaa kotiin ruumisarkussa.
Lähtevät
Malaysia Airlines 18:20 Kuala Lumpur
Oman Air 19:05 Muscat
Qatar Airways 19:40 Doha
Lentokentän sisäänkäynnin vieressä sijaitseva ilmoitustaulu luettelee illan lähteviä lentoja. Nepalilainen Rohit Kumar istuu lentokentän edessä ja odottaa lähtöä Saudi-Arabian pääkaupunkiin Riadiin. Hän on ollut siellä jo kaksi ja puoli vuotta töissä sähkölinjastojen asentajana. Kahden vuoden välein Kumar ottaa kuukauden verran lomaa, jonka hän viettää perheen kanssa kotona Nawalparashin maakunnassa.
Seuraavalle kahden vuoden urakalleen Kumar on ottanut mukaan vain sen, mitä sylissä olevaan reppuun mahtuu. Kumarin kuukausipalkka on 800 Saudi-Arabian rialia (195 euroa), josta pitäisi pystyä lähettämään juoksevien kulujen jälkeen osa kotiin.
”Saudi-Arabiassa on vaikeaa. Kannan huolta perheestäni. Soitan neljä kertaa kuukaudessa kotiin, jotta voimme vaihtaa kuulumisia”, hän kertoo.
Perhe on voinut rakentaa Kumarin ansaitsemilla rahoilla talon ja maksaa tyttären myötäjäiset.
Kumar maksoi työnvälitysfirmalle 150 000 Nepalin rupiaa eli noin 1 500 euroa, jotta hän pääsi ulkomaille. 44-vuotias Kumar on laskenut, että hänen täytyy tehdä vielä viidestä kuuteen vuotta töitä saadakseen lainan maksetuksi. Lähtö tarjosi kuitenkin vaihtoehdon perheen tukalalle taloudelliselle tilanteelle: perhe on voinut rakentaa Kumarin ansaitsemilla rahoilla talon ja maksaa tyttären myötäjäiset. Kaksi poikaa käy yksityistä koulua.
Lentokentän edessä on satoja Rohit Kumarin kaltaisia ulkomaille palaajia. Nepalilaiset työntekijät elävät vuosia tai jopa vuosikymmeniä ulkomailla. Osa heistä on onnekkaita: palkka nousee tasaisin väliajoin, ja he pystyvät tarjoamaan perheilleen yhä paremman elintason.
Etelä-Nepalin Terain maakunnasta kotoisin oleva 31-vuotias mies istuu penkillä Kumarin vieressä. Hän ei halua kertoa nimeään, mutta summaa monien kohtalotovereittensa taustan.
”Meillä maanviljelijöillä ei ole tarpeeksi varallisuutta, ei ole tarpeeksi riisiä, ei vehnää. Sillä mitä ansaitsin ennen, en voinut ruokkia ja kouluttaa lapsiani.”
Mies on ollut Dubaissa kuusi vuotta eikä enää muista, kuinka vanhoja hänen lapsensa ovat. Silti hän on päättänyt jatkaa työsopimusta muuttofirmassa.
”Millään muulla ei ole väliä kuin vaimollani ja lapsillani. Olen surullinen lähtiessäni, mutta kun pääsen perille, keskityn vain työntekoon.”
28 miljoonan asukkaan Nepalissa joka toisesta perheestä joku on lähtenyt ulkomaille paremman elannon perässä. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan 2,2 miljoonaa työluvan saanutta nepalilaista on ulkomailla. IOM ja kansainvälinen työjärjestö ILO kuitenkin arvioivat, että vähintään saman verran heitä on viisumivapaasti Intiassa tai paperittomina siirtolaisina muissa halvan työvoiman maissa.
”Jos menet mille tahansa työleirille Qatarissa tai muissa Arabian niemimaan maissa huomaat, että liki puolet siellä olevista nepalilaisista on paperittomia siirtolaisia,” Amnestyn Nepalin osaston johtaja Rameshwar Nepal sanoo. Hän kävi viimeksi työleireillä Qatarissa vuonna 2011.
YK:n arvioiden mukaan Nepal kuuluu niihin maailman valtioihin, joista muutetaan eniten ulkomaille. Lähtijöitä oli vajaat 20 vuotta sitten noin 50 000, kun nykyään heitä on vuosittain 500 000.
”Vuoteen 2006 asti maan sisäinen konflikti ajoi etenkin nuoria miehiä lähtemään ulkomaille, koska vaihtoehtona oli joko joutuminen maolaisten tai hallituksen joukkojen rekrytoimaksi. Nykyisin lähtijät ovat melkein aina erittäin köyhistä oloista”, Rameshwar Nepal sanoo.
Saapuvat
Oman Air 16:25 Muscat LANDED
Malaysia Airlines 17:00 Kuala Lumpur LANDED
Lentokentän työviisumiportista kuljetaan sisään, ja samanaikaisesti toiselle portille saapuu päivittäin tuhansia nepalilaisia, jotka palaavat loman ajaksi – tai vuosien työrupeaman päätteeksi – kotiin. Tuloportista purkautuvien matkalaisten muovilla ja naruilla suojattujen laukkujen läpi paistaa yksi tuliainen ylitse muiden: 32 tuuman LCD-taulutelevisio. Ne ovat Nepalissa luksustuotteita, joilla vierastyöläinen voi hemmotella kotona odottavaa vaimoaan. Näin nepalilaisia olohuoneita sisustetaan uusiksi, televisio kerrallaan.
Ulkomailla ansaittu raha on monen perheen elämänlanka.
”Ulkomailla ansaittu raha on monen perheen elämänlanka. Rahalla rakennetaan pieni talo, ostetaan moottoripyörä ja maksetaan lasten koulumaksut. Vierastyöläisyys on vähentänyt etenkin maalaisväestön köyhyyttä”, Amnestyn Rameshwar Nepal kuvailee.
Noin 46 prosenttia nepalilaisista on työttömänä, sillä niin kouluttautuneille kuin kouluttamattomille on Nepalissa vain vähän työtä tarjolla. Maailmanpankin mukaan 25 prosenttia nepalilaisista elää edelleen köyhyysrajan alapuolella. Huolimatta positiivisista vaikutuksista valtiolle ja sen kansalaisille, vierastyöhön liittyy myös paljon väärinkäytöksiä: työntekijöiden asema ja oikeudet ovat usein heikot.
Minulle oli kerääntynyt velkaa jo 7 000 rialia, kun riitaannuin työnantajani kanssa.
Razan Sherpa palasi vuonna 2014 Qatarista, koska hän oli joutunut ongelmiin työnantajansa kanssa. Sherpalle oli luvattu työnvälitystoimistossa töitä maitotuotteiden myyjänä, mutta Qatarissa hänet ohjattiinkin taksinkuljettajan koulutukseen. Palkka työstä oli 1 150 rialia eli noin 290 euroa kuussa, vaikka työsopimukseen oli kirjattu 1 400 rialia. Kahdentoista tunnin pituisia työvuoroja ajettiin kuutena päivänä viikossa.
”Qatarissa saa helposti sakot, ja taksikuskit joutuvat itsemaksamaan sakkomaksunsa. Minulle oli kerääntynyt velkaa jo 7 000 rialia, kun riitaannuin työnantajani kanssa. Hän kutsui poliisit, jotka veivät minut vankilaan”, Sherpa kertoo.
Kun Razan Sherpa pääsi kolmen päivän kuluttua vapaaksi, työnantaja osti hänelle paluulennon Nepaliin. Mies palasi kotiin ilman minkäänlaisia säästöjä, mutta hän oli terve ja hengissä. Monen kohtalo on pahempi. Heinäkuussa 2015 tehdyn arvion mukaan kuluneen vuoden aikana oli palautettu Qatarista, Saudi-Arabiasta ja muista vierastyöläisiä käyttävistä maista yhteensä 1 002 nepalilaisen ruumiit. Pelkästään Saudi-Arabiassa kuoli vuodessa 273 nepalilaista.
Oman Air 20:30 Muscat LANDED
Lentokentän ”Nepalis with working visas” -kyltti on vain sadan metrin päässä lentoyhtiöiden toimistoista. Sieltä omaiset saavat pelätyn soiton, ja sinne he menevät vastaanottamaan ruumiin, jotta voivat saattaa kuolleen sielun viimeiselle matkalle hautajaismenoissa.
Marraskuussa 2013 Ratmate Sunuwar seisoi yksin Tribhuvanin kentällä vastaanottamassa miehensä Jhalak Kumari Sunuwarin ruumista. Vasta 29-vuotias mies oli menehtynyt äkillisesti Omanissa. Ratmate Sunuwar oli matkustanut 14 tuntia bussilla kotikylästä Sindhulista pääkaupunkiin Kathmanduun. Hän oli päättänyt polttaa Jhalakin ruumiin pääkaupungissa sijaitsevalla Pashupatinathin tuhkauspaikalla vielä samana iltana. Perinteen mukaan viimeiset menot suoritetaan vainajan kotipaikkakunnalla, mutta Sunuwarilla ei ollut varaa järjestää ruumiinkuljetusta.
Jhalak Sunuwar oli ollut Omanissa sisätöissä, pakkaamassa ruokaa. Vain muutama päivä ennen suru-uutista Ratmate Sunuwar oli puhunut miehensä kanssa puhelimessa. Puhelu oli tavallinen – sellainen, joita avioparit käyvät toistensa kanssa.
Sitten Sunuwarin veli soitti Omanista.
”Hän kysyi, onko Jhalakilla ollut aiemmin terveysongelmia. Jhalakin verenpaine oli noussut, ja hän oli pyörtynyt matkalla sairaalaan”, Sunuwar kertoo.
Seuraavana aamuna sairaalasta tuli puhelu. Jhalak Sunuwar oli menehtynyt, vain 11 kuukautta ennen kuin hänen oli määrä palata lopullisesti perheensä luokse Nepaliin.
Vierastyöläisten kuolinsyitä ei aina tiedetä, koska työnantajat eivät pyydä ruumiinavausta kaikissa tilanteissa. Yleisin diagnostisoitu kuolinsyy on ”sudden unexpected death syndrome” eli SUDS, joka aiheutuu liiallisesta työnteosta, stressistä, nestehukasta ja huonosta ravinnosta. Tällöin ihminen käy lepäämään, nukahtaa eikä enää herää. Muita kuolinsyitä ovat esimerkiksi tapaturmat ja liikenneonnettomuudet.
Työnantajat saattavat takavarikoida työntekijöiden passit, ja palkan menetyksen uhalla työntekijät suostuvat raskaisiin töihin.
Nepalilaiset tekevät Arabian niemimaan maissa sekä Malesiassa tyypillisesti rakennustöitä, tie- ja kunnostustöitä sekä erilaisia palvelualan töitä hotelleissa, lentokentillä ja kodeissa. Etenkin kouluttamattomat nepalilaiset päätyvät ruumiillisesti raskaisiin töihin, toisinaan vastoin tahtoaan. Työnantajat saattavat takavarikoida työntekijöiden passit, ja palkan menetyksen uhalla työntekijät suostuvat raskaisiin töihin.
Sunuwarien kotikylä Sindhuli on tyypillinen lähtöpaikka vierastyöläisille. Jokaisesta talosta isä, poika, serkku tai sisko on lähtenyt ulkomaille. Yksi kylän miehistä on järjestänyt omatoimisesti yli 300 sukulaiselle ja tutulle hyviä sisätöitä hotellialalta Saudi-Arabiasta.
Jhalak Sunuwar ei kuitenkaan ollut saanut työpaikkaa turvallista kautta. Sunuwarin tuttu oli töissä Kathmandussa suurella Manpower-työnvälitysfirmalla, josta luvattiin järjestää kutojan paikka 70 000 Nepalin rupialla (noin 580 euroa). Lopulta Sunuwar oli joutunut maksamaan lähes kaksinkertaisen hinnan, jotta pääsi töihin Omaniin.
Vierastyöläisyys on opittu näkemään Sindhulin kylässä hyvänä asiana. Ulkomailta tulevat rahalähetykset ovat nostaneet elintasoa tuntuvasti. Kylä, jossa ennen nähtiin huonoina satokuukausina nälkää, on nykyisin hyvinvoiva. Teiden varsilla on rakenteilla tiilitaloja, siinä missä perinteisiä rakennusmateriaaleja pienissä nepalilaiskylissä ovat bambu, muta ja puu.
Ratmate Sunuwar ei jaa muiden kyläläisten onnea, vaan on turhautunut rooliinsa nuorena leskenä. Hänkin miettii toisinaan, pitäisikö lähteä ulkomaille ansaitsemaan, jotta pieni Fata-poika saisi tulevaisuudessa hyvän koulutuksen.
Toiveikkaat
FlyDubai 21:15 Dubai
Lähtöaulassa matkustajat tarkkailevat lentoaikataulua, jonottavat passintarkastukseen ja hörppivät teetä. Saudi-Arabian Jeddaan suuntaava Nilesh Khatiwada on tullut tänne samasta syystä kuin kaikki muutkin, paremman tulevaisuuden toivossa. Hänen otsaansa koristaa paksu punainen tikka, jonka vanhemmat ovat painaneet temppelissä vain hetkeä aiemmin. Oranssi huivi tuo sekin onnea nuorukaisen ensimmäiselle ulkomaanmatkalle.
”Pelottaa. Vähäsen”, hän sanoo.
Kenties Khatiwada tarkoittaa edessä olevan lennon lisäksi myös kaukana häämöttävää uutta työpaikkaa. Hänelle on kerrottu, että hän pääsisi tarjoilijaksi ja että työhön tarjotaan paikan päällä koulutus. Työnantajakin on jo tiedossa: Baskin-Robbins Ice Cream.
Työt eivät aina mene niin kuin alussa luvataan.
Nuori mies on kuullut huhuja, että työt eivät aina mene niin kuin alussa luvataan ja että nepalilaisia työntekijöitä ei kunnioiteta arabimaissa. Se hermostuttaa häntä jonkin verran.
”Tämä on minun velvollisuuteni. Pikkuveli opiskelee fysiikan maisteriksi Kathmandun yliopistossa. Täällä ei ole minulle töitä ja tarkoitus on, että voin auttaa perhettäni lähettämällä osan palkastani heille”, Khatiwada kertoo.
Ensimmäisen palkkansa suhteen hänellä on kuitenkin jo tarkat suunnitelmat: Khatiwada aikoo ostaa itselleen tablettitietokoneen.
Esimerkiksi Amnesty ja vierastyöläisten oikeuksia tarkkaileva PNCC-järjestö ovat tehneet vuosien ajan tiedotustyötä vierastyöläisyyteen liittyvistä ongelmista. Työ tuottaa hitaasti tulosta. Lentokentällä, virastoissa ja kunnantaloilla jaettavat lehtiset listaavat työntekijän oikeudet sekä puhelinnumerot järjestöjen hätälinjoille ja kohdemaiden suurlähetystöihin.
Nepalin hallitus on vähitellen herännyt siihen, miten valtavasta ilmiöstä vierastyöläisyydessä on kyse. Nepal on tarttunut järjestöjen painostuksesta joihinkin kaikkein räikeimpiin ihmisoikeusloukkauksiin. Hallitus on avainasemassa nepalilaistyöntekijöiden oikeuksien valvonnassa, Manpowerin kaltaisten työnvälitystoimistojen suitsimisessa sekä työntekijöitä vastaanottavien maiden painostamisessa kansainvälisten työsopimusten nojalla.
Nepalin hallituksen toimet jättävät kuitenkin paljon toivomisen varaa: puolueissa valtaa pitävät harvat varakkaat. Media sekä järjestöt ovat syyttäneet kerta toisensa jälkeen poliitikkoja korruptiosta ja aikaansaamattomuudesta.
Hallitus määräsi, että ulkomaisten työnantajien on tarjottava lähtijöille ilmainen työviisumi ja lentoliput kohdemaahan.
Pientä toivoa kuitenkin on. Viime vuoden heinäkuussa hallitus määräsi, että ulkomaisten työnantajien on tarjottava lähtijöille ilmainen työviisumi ja lentoliput kohdemaahan. Säädöksen piiriin kuuluvat Malesia, Qatar, Saudi–Arabia, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Kuwait, Bahrain ja Oman.
Uuden säädöksen jälkeen lähtijän maksettavaksi jäävät vain pakollinen orientaatiokoulutus Nepalissa, terveystarkastus ja niin kutsuttu sosiaalirahastomaksu.
Sosiaalirahaston mekanismi on periaatteessa hyvä. Ulkomaille lähtevä Nepalin kansalainen maksaa ennen lähtöä rahastoon tuhat rupiaa ja voi ulkomailla ollessaan hakea rahastosta apua, jos esimerkiksi loukkaantuu ulkomailla ja joutuu palaamaan kotiin äkillisesti. Lisäksi kuolleiden nepalilaisten ruumiiden kuljetus maksetaan sosiaalirahastosta.
Amnestyn vuonna 2011 tekemän kyselyn mukaan 95 prosenttia ulkomaille lähtijöistä ei kuitenkaan tiennyt, että heillä on oikeus käyttää rahaston varoja. Yksi heistä on Katmandun lentokentän pimeässä myöhäisillassa Riadin-lentoaan odottava Rohit Kumar. Kahden ja puolen ulkomaanvuotensa aikana hän ei ole koskaan kuullut oikeudesta sosiaalirahaston käyttöön.
Tätä nykyä sosiaalirahastoon on kertynyt kolme miljardia rupiaa. Amnestyn Rameshwar Nepal uskoo, että sosiaalirahastoa voitaisiin käyttää esimerkiksi edullisten lainojen maksamiseen.
”Moni lähtijä ottaa lainan, jonka vuosittainen korko on 60 prosentin tuntumassa. Lainasta johtuva taakka on yksi syy siihen, miksi nepalilaiset suostuvat erittäin raskaisiin töihin. Sosiaalirahastosta annettu pienen koron laina suojelisi työntekijöitä hyväksikäytöltä”, Nepal sanoo.
Teksti Anna Saraste. Kuvat Anna Tervahartiala.