Suomi on viime vuosikymmenenä tiukentanut perheenyhdistämislainsäädäntöä. Hakemusprosessi on niin vaativa ja kallis, että se on omiaan estämään hakemuksen jättämisen kaikkein haavoittuvimmissa asemissa olevilta.
Suomea sitova kansainvälinen lainsäädäntö ja Suomen laki nykyiselläänkin suojaavat oikeutta perhe-elämään. Maahanmuuttovirastossa lain tulkinta on kuitenkin erittäin tiukkaa ja kielteisiä päätöksiä tehdään liian herkästi.
Erään pakolaisaseman saaneen isän ja tämän vaimon ja lasten perhesiteen katsottiin vapaaehtoisesti katkenneen, kun isä ei ollut pystynyt useisiin vuosiin vankeusaikana ja pakolaisleirillä ollessaan olemaan heihin yhteydessä. Toisessa päätöksessä, jossa hakijana olivat vaimo ja alaikäinen lapsi, väitettiin kertomuksissa olleiden epätarkkuuksien perusteella, ettei perhe-elämää olisi lainkaan vietetty. Kolmannessa ei huomioitu sitä, että perhe-elämä on katkennut pakomatkan aikana, pakolaisuudessa.
Kielteisiä päätöksiä tehdään liian herkästi
Päätöksissä sivuutettiin se, miksi ihminen alun perin sai turvapaikan Suomesta ja myös perheenjäsenten olosuhteet kotimaasta paenneina pakolaisina. Vaikka saimme päätökset kumottua jo hallinto-oikeudessa, käsittely tuomioistuimessa kesti noin vuoden ja vahinko perheille ehti tapahtua.
Ihmisoikeuslakimiehen työhön kuuluu ihmisraunioksi kuukausien vieriessä muuttuvan asiakkaan kannattelu ja uskon valaminen tilanteessa, jossa täyttä varmuutta päätöksen muuttumisesta ei ole. Toisinaan saan antaa tiedoksi oikeudenmukaisen päätöksen. Mikään ei ole parempaa kuin puhelinsoitto, jossa asiakas kertoo, että perhe on saapunut Suomeen.
Teksti: Hanna Laari. Kirjoittaja on Pakolaisneuvonnan vastaava lakimies.