Koronapandemian aikana etenkin chateissa ja muissa sähköisissä tukipalveluissa asiakkaita on ollut ruuhkaksi asti. Väkivaltaa kokeneiden tukipalveluita tarvittiin jo aiemmin enemmän kuin niitä on ollut mahdollista tarjota. Koronakriisillä tulee olemaan pitkäaikaisia vaikutuksia, joista osa voi näkyä vasta vuosien päästä.
Turvakodeissa oli koronapandemian alkupuolella poikkeuksellisen vähän asiakkaita, mutta elokuuhun mennessä jo viime vuotta enemmän. Myös nettiturvakodin kävijämäärät ovat viisinkertaistuneet. Ensi- ja turvakotien liiton syyskuisen katsauksen mukaan Apua väkivaltaan -chatissa on käyty kuusinkertainen määrä keskusteluja verrattuna vastaavaan aikaan viime vuonna.
Rikosuhripäivystyksen puhelin- ja chat-palveluiden tarve on kasvanut selvästi koronakriisin takia: kun viime vuonna huhtikuun alusta toukokuun puoliväliin päivystykseen tuli 260 soittoa, tänä vuonna puheluita oli 480. Myös Nollalinjan puhelin alkoi soida tavallista useammin toukokuussa, ja kesällä puheluita oli tullut noin 30 prosenttia alkuvuotta enemmän.
Kaikki väkivaltaa kokeneet eivät kuitenkaan voineet ottaa yhteyttä tukipalveluihin tai pystyneet lähtemään turvakotiin, koska väkivallan tekijä oli kaiken aikaa samassa tilassa. Useat heistä, jotka eivät kriisin keskellä voi tai halua ottaa yhteyttä, tarvitsevat tukea myöhemmin.
Parisuhdeväkivalta on lisääntynyt
Ensi- ja turvakotien liiton mukaan poikkeusolot ovat aiheuttaneet perheissä stressiä, väsymystä ja pelkoja, lisänneet talousvaikeuksia sekä kasvattaneet ongelmia ja riitoja parisuhteissa. Juuri tätä kriisit tekevät: ne kasvattavat taloudellista epävarmuutta ja sosiaalista pahoinvointia, jotka vuorostaan lisäävät väkivaltaa sekä tuen tarvetta.
Parisuhdeväkivaltaa on tullut tänä vuonna poliisin tietoon selvästi aiempaa enemmän. Tilastokeskuksen mukaan parisuhdeväkivallan määrä kasvoi tammi-kesäkuussa jopa kolmanneksella viime vuodesta. Myös poliisin perheväkivaltaan liittyvät hälytystehtävät lisääntyivät tammi–kesäkuun välisenä aikana noin 12 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.
Väkivalta on myös raaistunut samaan aikaan kun se tapahtuu entistä useammin yksityisessä tilassa, jossa ulkopuoliset eivät voi puuttua tilanteeseen eikä uhri pääse pakoon. Tukipalveluissa on tullut ilmi myös tapauksia, joissa väkivallan tekijä on esimerkiksi uhkaillut riskiryhmään kuuluvaa puolisoa koronan tartuttamisella.
Kasvaneen väkivallan seuraukset tulevat näkymään avun tarpeessa myös kriisin jälkeen. Väkivallan vastaista työtä tarvitaan aiempaa enemmän nyt ja tulevaisuudessa.
Rahoitus turvattava
Suomi on ratifioinut Istanbulin sopimuksen. Sen mukaan valtion tulee tarjota väkivaltaa kokeneille terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluita, psykologista neuvontaa, tukea asumisjärjestelyihin, oikeudellista apua ja taloudellista tukea. Näiden tukipalveluiden toteuttaminen on monilta osin järjestöjen vastuulla. Niiden rahoitus on kuitenkin riittämätöntä ja epävarmaa.
Uhripalveluja tarjoavia järjestöjä tuetaan Veikkauksen tuotoilla. Tänä vuonna palveluiden jatkuvuus oli jo vaakalaudalla, kun Veikkauksen tuotot romahtivat. Valtio kompensoi budjettiriihessä menetykset sosiaali- ja terveysjärjestöille ja toiminta voi jatkua ensi vuonna. Järjestöjen rahoitusjärjestelmään tarvitaan kuitenkin perusteellinen remontti, sillä avustusrumba — ja sen mukanaan tuoma epävarmuus — on edessä taas ensi vuonna.
Suomi on sitoutunut järjestämään väkivaltaa kokeneille tukipalveluita. Tätä lupausta ei voi pitää, jos palveluiden toteuttamiseen ei osoiteta riittävästi resursseja. Valtion on otettava kokonaisvastuu väkivallan vastaisen työn rahoituksesta pitkälle tulevaisuuteen.
Teksti: Aiko Lohtander. Kirjoittaja on sukupuolentutkimuksen maisteriopiskelija, joka seuraa aktiivisesti sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevaa keskustelua ja tutkimusta. Aiko työskenteli Amnestyn Suomen osastossa harjoittelijana vuonna 2020.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.