Ilmaston lämpeneminen on suurin koskaan ihmisiin kohdistunut uhka. Ihmisoikeuksista puhuminen muuttuu tarpeettomaksi, jos planeettamme ei pian enää monin paikoin sovellu ihmislajin asuinpaikaksi, kirjoittaa Frank Johansson.
Jos tämä ei vielä jollekulle ole selvää, on kiire havahtua. Kuten nuori ruotsalaisaktivisti Greta Thunberg totesi maailman talouseliitille Davosissa: ”Haluan, että panikoitte. Reagoikaa, kuten jos talonne palaisi, sillä se palaa jo.”
Thunbergin innostama globaali koululaisten #ilmastolakko onkin yksi parhaista asioista pitkään aikaan. Nuoret näkevät käsillä olevan katastrofin paljon meitä vanhempia paremmin, ja vaativat vastuussa olevaa sukupolvea toimimaan. Meidän tyhjät sanamme eivät enää riitä. Nyt on tekojen aika.
Polttavat kysymykset pitää ratkaista yhdessä
Ilmastonmuutos, eriarvoistuminen, globaali muuttoliike ja päättäjien saamattomuus – ihmiskunnan polttavimmat kysymykset kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Ilmasto lämpenee rajusti ja samalla eriarvoisuus kasvaa. Muutama kymmenen keski-ikäistä miestä omistaa jo nyt saman verran kuin köyhin puolikas ihmiskunnasta. Ilmastotoimet eivät saa olla sellaisia, että jo ennestään köyhät ihmiset maksavat niistä isoimman laskun.
Nuoret näkevät käsillä olevan katastrofin paljon meitä vanhempia paremmin, ja vaativat vastuussa olevaa sukupolvea toimimaan.
Globaali muuttoliike kasvaa lämpenevän ilmaston ja lisääntyvän eriarvoisuuden liitosta. Omien yhteiskuntiemme eriarvoisuus on vaarallinen kasvualusta muukalaispelolle ja vihalle, jota muuttoliike Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan ruokkii.
Päättäjien saamattomuus sinetöi reseptin helvettiin. Jos näitä suuria kysymyksiä ei ratkaista yhdessä sopien, kansainvälisten sääntöjen ja sopimusten mukaisesti – ne eivät ratkea.
Aikamoinen agenda, mutta olemme valmiita tarttumaan siihen.
Yhteistyötä, tahtoa ja toivoa
Olemme aloittaneet läheltä, omasta hiilijalanjäljestämme. Tärkein omaa toimintaamme koskeva muutos on lentämisen vähentäminen: tänä vuonna lennämme ratkaisevasti vähemmän erilaisiin kokouksiin ja olemme entistä useammin mukana videolinkin kautta. Olemme myös ehdottaneet vastaavaa muutosta koko globaalin Amnestyn toimintaan.
Se, että maailma meidän ihmisten ympärillä on tuhoutumaisillaan, on myös nostanut ajattelussamme yhteistyön entistäkin suurempaan arvoon. Olemme mukana ilmastokampanjoissa, kuten #korvaamaton ja #ilmastoveivi2019 -avauksissa. Kirkon Ulkomaanavun ja Suomen Punaisen Ristin kanssa haluamme olla inhimillisemmän Suomen eturintamassa, ja olemme aloittaneet yhdessä tuntemattoman kohtaamiseen kannustavan Vain ihmisiä -kampanjan. Ensi vuonna lähdemme työhön talous- ja sosiaalioikeuksien toteutumiseksi täällä kotimaassa, ja pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksien puolesta tehtävää työtä teemme jatkossa entistäkin enemmän yhdessä heidän kanssaan.
Ratkaistavat kysymykset ovat valtavia. Onko Amnestylla takataskussaan ratkaisu? Valmista reseptiä ei ole, mutta olen luottavainen, että yhdessä tehden, koko yhteiskunnan mukaan kutsuen, me voimme sellaisen löytää. Tarvitaan tahtoa ja toivoa, ja niitä haluamme olla ilmastokeskusteluun tuomassa.
Teksti: Frank Johansson. Kirjoittaja toimii Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtajana.
Kuvitus: Elisa Ruuhijärvi