Etiopia on yksi Itä-Afrikan vanhimmista kansakunnista ja 102 miljoonan ihmisen koti. Etiopian pääkaupungissa, Addis Ababassa sijaitsee myös Afrikan Unionin päämaja. Vuonna 1974 sotilaat syöksivät vallasta maan viimeisen keisarin, Hailesellassie I:n. Seitsemäntoista vuoden sisällissodan jälkeen Tigrayn vastarintaryhmä Tigray People’s Liberation Front, eli TPLF kukisti sotilashallituksen vuonna 1991.
TPLF perusti myöhemmin Ethiopian Peoples’ Revolutionary Democratic Front:in, eli EPRDF:än, joka on hallinnut maata viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan. Kuten edellisten hallitsijoiden, myös EPRDF:n aikana Etiopian hallitusta on syytetty ihmisoikeusloukkauksista ja demokraattisten oikeuksien loukkaamisesta.
Monet tunnetut ihmisoikeusjärjestöt ja Yhdysvaltain ulkoministeriö ovat viimeisten 27 vuoden ajan raportoinut mielivaltaisista pidätyksistä, summittaisista teloituksista, etnisistä puhdistuksista, kansanryhmien välisistä väkivaltaisuuksista, kidutuksista ja epäinhimillisestä kohtelusta, joista viime kädessä vastuussa on maan hallitus.
Etiopian hallituksella on tunnettuja kidutuskeskuksia ja vankiloita. Monet merkittävät ihmisoikeusaktivistit ja poliitikot, kuten professori Asrat Woldeyes (All Amhara people’s Organisation -järjestön johtaja) ovat menettäneet henkensä lukittuina näihin keskuksiin.
Yksi vankiloista, Maekelawi, joka sijaitsee Addis Ababan keskustassa, suljettiin tämän vuoden huhtikuussa. Maekelawin sulkeminen on toiminut pienenä toivon merkkinä ihmisoikeustilanteen paranemisesta ja myös Etiopian hallitusta on kehuttu päätöksestä.
Olemmeko muutoksen alussa?
Kuultuani Maekelawi sulkemisesta, aloin kuitenkin pohtia, olemmeko todella muutoksen alussa. Onko keskuksen sulkeminen merkki hallituksen valmiudesta edistää sanan- ja mielipiteenvapautta? Epäilen sitä ja perustelen mielipiteeni seuraavasti.
Minulla on ollut tilaisuus keskustella kuluneen kevään aikana ihmisten kanssa, jotka on vapautettu vankilasta Maekelawin sulkemisen jälkeen. Yksi heistä on Seyoum Teshome, etiopialainen bloggari ja yliopiston professori. Seyoumia pidettiin ensin vangittuna Maekelawissa, mutta sen sulkeuduttua hänet ja muut vangit siirrettiin Sostegnaan, joka tunnetaan myös nimellä Kazan Chis. Kysyin Seyoumilta Maekelawin sulkemisesta ja vankien kohtelusta Kazan Chissä. Hän kertoi minulle seuraavasti:
”Kuten tiedät, minut vangittiin 8.3.2018 ja olen ollut vangittuna 39 päivää, joista 30 päivää olen viettänyt Maekelawissa ja 9 päivää Kazan Chissä. Vangit siirrettiin Kazan Chisiin aamulla ja kuulimme Maekelawin sulkemisesta samana iltapäivänä. Olen ollut vangittuna kummassakin keskuksessa, mutta yhden asian haluan kertoa: Maekelawi ei ole suljettu. Hallitus on sulkenut vain keskuksen karanteenialueen, mutta loput keskuksesta on edelleen toiminnassa.”
”Kazan Chis -keskus on Maekelawin kopio. Sekin on todella kylmä ja pimeä paikka. Sen pimeät ja kylmät huoneet on varattu vangeille, jotka eivät ole vielä tunnustaneet syyllisyyttään. Heidät pidetään lukittuina näissä huoneissa, kunnes he tunnustavat. He eivät saa puhua sukulaistensa tai uskonnollisten oppi-isiensä kanssa. Ensimmäisenä päivänämme näissä huoneissa oli neljä ihmistä. Viimeisenä päivänäni Kazan Chissä heitä oli kahdeksan.”
“Tutkimustavat, joita Kazan Chissä käytetään, ovat saman tapaisia kuin Maekelawissa. Psyykkisen ja fyysisen kidutuksen käyttö on yleistä: vankeja muun muassa hakataan kepeillä, heidän kynsiään poistetaan ja heidän kiveksiinä sidotaan vedellä täytettyjä pulloja. Olen tavannut vankeja, jotka ovat joutuneet tällaisen kidutuksen uhreiksi.”
Seyoumin mukaan Kazan Chisin ”tutkimuskeskus” on suunniteltu kidutusta varten. Siinä missä Maekelawi sijaitsee maan alla, Kazan Chissä toiminta tapahtuu kolmannessa kerroksessa, ja rakennukset ovat äänieristettyjä.
Koko valtion kattava vangitsemiskeskusten verkosto
Voimme katsoa asiaa seuraavasta näkökulmasta. Etiopian liittovaltio koostuu yhdeksästä osavaltiosta ja kahdesta erityisaseman saaneesta kaupungista. Jokainen osavaltio on jaettu vyöhykkeisiin ja nämä piireihin (woreda). Woredat puolestaan koostuvat kebeleistä, joita on 3-40 yhdessä piirissä.
Maailmanpankin vuoden 2008 raportin mukaan Etiopiassa on 769 woredaa. Koko maassa on yli 11 000 kebeleä. Jokaisessa kebelessä on ainakin yksi vangitsemiskeskus. Jokaisessa woredassa on poliisiasemia, jotka toimivat yleensä kidutuskeskuksina. Vyöhyketasolla puolestaan on 1 – 4 virallista vankilaa, riippuen vyöhykkeen koosta. Kaikki nämä vangitsemiskeskukset, poliisiasemat ja vankilat, paikallisista hallinnoista liittovaltiotasolle saakka, ovat yleensä täynnä vankeja.
Kansallisten vaalien alla ja kansannousujen aikaan jopa yliopistot, terveyskeskukset ja armeijan koulutuskeskukset ovat toimineet viattomien ihmisten vangitsemis- ja kidutuskeskuksina. Tämä oli yleistä etekin vuosina 2016 ja 2017 amharoiden asuttamilla alueilla.
Näiden asioiden valossa haluan sanoa, että yhden keskuksen (tai osan siitä) sulkeminen ei ole muutos tai parannus, kun monia samankaltaisia keskuksia on vielä auki ja selkeästi toiminnassa.
Teksti Muluken Tesfaw. Kirjoittaja on etiopialainen toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti, joka on asunut Suomessa vuodesta 2016. Muluken on ollut kevään kieliharjoittelussa Amnestyn Suomen osastolla.
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia ja perustuvat kirjoittajan omaan tutkimukseen eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.