Kaksi ja puoli tuntia Meksikon Guadalajarasta lähtömme jälkeen vankila CEFERESO (Centro Federal de Readaptación Social) Numero 4 häämöttää suurena ja uhkaavana kukkulan takana.
Seuraavat neljä tuntia kuluvat mittavimmissa turvatarkastuksissa, mitä olen koskaan kokenut vankilavierailulla. Tarkastus sisältää esimerkiksi leiman käsivarsissamme, joka näkyy vain erityisen valon alla. Joudumme näyttämään leimat uudestaan, kun meidät pakotetaan palaamaan takaisin osoittaaksemme, ettei kukaan seurueestamme ollut jäänyt taaksemme auttamaan vankeja livahtamaan vapaaksi.
Itse asiassa, CEFERESO:ssa on paljon enemmän vartiointia kuin millään aiemmalla vierailullani esimerkiksi Yhdysvaltojen vankileirillä Guantánamossa, Kuubassa. Voisi kuvitella, että seurueemme on matkalla tapaamaan pahamaineista terroristiepäiltyä, huumeparonia tai pelättyä rikollisliigan pomoa.
Päinvastoin. Olemme täällä haastattelemassa Ángel Amilcar Colón Quevedoa, ihmisoikeuspuolustajaa, joka on kärsinyt kidutuksesta, syrjinnästä sekä epäoikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä yli viiden vuoden ajan. Miestä, joka on käynyt läpi uskomattoman kirjon vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Tämä mies on lukittuna vankilaan, jonka karuus korostaa hänen epäoikeudenmukaisen kohtelunsa julmuutta.
Ángel on vaikuttava mies, joka huokuu arvokkuutta ja inspiroivaa omistautuneisuutta oikeudenmukaisuutta kohtaan. Hän kertoo meille töistään ja matkoistaan, siitä kuinka hän on puolustanut alkuperäisväestö Garifuna Afron oikeuksia ja puhunut ihmisille ympäristöasioista.
Lapsen sairastuminen ajoi siirtolaiseksi
Vuonna 2009 hän kohtasi suuren henkilökohtaisen tragedian, kun toinen hänen nuorista pojistaan sairastui syöpään. Ángel tarvitsi rahaa, paljon enemmän kuin hän voisi tienata Hondurasissa, jotta hän voisi maksaa hoidot, jotka voisivat pelastaa hänen poikansa elämän.
Satojentuhansien muiden keskiamerikkalaisten tavoin hän aloitti siirtolaisen polkunsa läpi Meksikon, kohti Yhdysvaltojen rajaa. Hän halusi loikata rajan yli ja löytää työn, jotta voisi tienata rahaa perheelleen.
Ja kidutus alkoi
Suunnitelmat menivät kammottavalla tavalla pieleen. Poliisi teki ratsian taloon, jossa Ángel odotti rajan ylitystä Tijuanassa. Hän karkasi, mutta hänet pidätettiin lähistöllä.
Ja kidutus alkoi.
Häntä lyötiin toistuvasti kylkiin, pakotettiin kävelemään polvillaan ja lyötiin sekä potkittiin vatsaan. Hänen silmänsä sidottiin ja hänet siirrettiin sotilastukikohtaan, jossa hän kuuli muiden kidutettujen huudot.
Tulevat viikot ovat kriittisiä Ángelin elämässä.
Hänen päähänsä laitettiin muovipussi, jotta hän tuntisi tukehtuvansa. Hänen vaatteensa riisuttiin ja hänet pakotettiin nuolemaan toisten vankien kenkiä. Hänelle huudettiin jatkuvasti rasistisia loukkauksia. 16 tuntia kestäneen kiduttamisen jälkeen vartijat pakottivat hänet antamaan lausunnon, joka johti syytteisiin rikollisjengiin kuulumisesta. Vaikka hän perui lausuntonsa myöhemmin tuomarin edessä ja kuvaili kokemaansa kidutusta, hänen alkuperäinen lausuntonsa on edelleen osa hänen henkilötietojaan eikä tutkimuksia hänen tarinastaan koskaan aloitettu.
Vasta tänä vuonna, viisi vuotta näiden koettelemusten jälkeen, hän pääsi vihdoin puolueettoman lääkärin tutkittavaksi. Lääkäri totesi, että hän on lähestulkoon varmasti joutunut kidutetuksi. Hän on silti edelleen kaltereiden takana.
Tulevat viikot ovat kriittisiä Ángelin elämässä, sillä viranomaiset tekevät lokakuussa päätöksen siitä, jatkavatko he hänen tapauksensa käsittelyä.
Solidaarisuusviestejä tuhansilta ihmisiltä
Vierailumme aluksi esittelemme Ángelille valtavan ryöpyn esimerkkejä häntä puolustaneesta aktivismista Meksikossa ja ympäri maailman. Näytämme hänelle sivukaupalla Meksikon osaston keräämiä solidaarisuusviestejä – niitä on yli 2000 ihmiseltä. Kyyneleet vierivät välittömästi hänen poskilleen. Häntä selvästi koskettaa kuulla, että niin monet ihmiset kaikkialla maailmassa ovat tietoisia ja huolissaan hänen tilanteestaan ja valmiita toimimaan hänen vapautensa turvaamiseksi.
Kyyneleet vierivät välittömästi hänen poskilleen.
Ángel jakaa meille syvän surunsa hetkestä, jolloin hän kuuli poikansa kuolleen syöpään, vain muutama kuukausi hänen lähtönsä jälkeen. Hän kuvailee, millaista tuskaa hän kokee ollessaan niin kaukana vaimostaan ja toisesta pojastaan, joka oli vain 2-vuotias, kun hän lähti. Hän toivoo yhä oikeuden tapahtuvan.
”Toivon, että ihmiset, jotka syyllistyivät näihin tekoihin, tuodaan oikeuden eteen. Että he kohtaavat oikeuden ja että oikeus käy toteen. Niin, että tämä ei toistu. Ettei kukaan joudu kokemaan samaa, kuin minä.”
Hän puhuu myös kidutuksesta. “Kidutuksella ei ole väriä, ei rotua, ei minkäänlaisia erottavia tekijöitä. Sen voi kohdata kuka vain. Se tuhoaa. Se tuhoaa elämän. Se tuhoaa ihmisen.”
Me teemme kaikkemme
Lämpimiä halauksia jaetaan tapaamisemme lähestyessä loppuaan. Tuntuu, kuin läheiset ystävät lähtisivät eri suuntiin silti tietäen, että he kohtaavat jälleen. Kaikki meistä, jotka lähtevät CEFERESO Numero 4:stä, lähtevät päättäväisinä. Teemme kaikkemme tulevien viikkojen aikana herättääksemme huomiota ja kasataksemme painetta Meksikon päättäjiä kohtaan. Lokakuun aikana luultavasti saapuva päätös tarjoaa mahdollisuuden muutokselle.
Ángel luottaa siihen, että hänen vapautensa on lähellä. ”Nyt on aika, jolloin haluan saada vapauteni”, hän kertoi. Hänen luottamuksensa pitää tarttua meihin. Hänen päättäväisyydestään pitää tulla meidän päättäväisyyttämme.
#StopTorture in Mexico #Free Ángel Colón. Allekirjoita vetoomus. Ja kerää mahdollisimman monta ystävää, sukulaista ja kollegaa tekemään sama.
Me emme voi antaa nyt periksi.
Alex Neve. Kirjoittaja on Kanadan englanninkielisen Amnesty-osaston johtaja. Hän vieraili Ángel Colónin luona hiljattain.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.