Nigerialainen Esther Kiobel on taistellut lähes 30 vuotta öljyjätti Shelliä vastaan. “En lopeta taistelua oikeuden puolesta ennen kuin mieheni nimi on puhdistettu”, hän sanoo. Tämä on Estherin ja hänen teloitetun miehensä Barinemin tarina.
1990-luvulla Shell päätti porata öljyä Niger-joen suistoalueella Nigeriassa. Yhtiö painosti Nigerian sotilashallitusta puuttumaan öljynporausta vastustaviin protesteihin – tietäen hyvin, mihin se johtaisi.
Nigerian hallituksen sotilaat tappoivat ja kiduttivat ihmisiä tukahduttaessaan protesteja. Vuonna 1995 yhdeksän Shellin öljynporausta vastustanutta miestä teloitettiin epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin jälkeen. Yksi heistä oli tohtori Barinem Kiobel, Esther Kiobelin aviomies.
Tri Barinem Kiobel vieraili yhdessä Shellin laitoksista Nigerian jokisuistoalueella. Vuosi tuntematon.
Tuhojen keskellä Esther Kiobel, 59, löysi voimia taistella Shelliä ja Nigerian hallitusta vastaan. Hän haastoi öljyjätin oikeuteen yhdessä muiden teloitettujen miesten leskien kanssa. Vuonna 2022 tuomioistuin kuitenkin totesi, ettei ollut riittävästi todisteita siitä, että Shell olisi ollut osallisena hänen miehensä kuolemaan.
Shell on kiistänyt osallisuutensa Nigerian sotilashallituksen rikoksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin. Esther on käynyt oikeustaistelua valtavaa öljy-yhtiötä vastaan lähes 30 vuotta. Hän vaatii yhä oikeutta miehelleen, eikä aio lopettaa, ennen kuin hänen miehensä nimi on puhdistettu.
Aviomies teloitettiin, koska vastusti Shellin toimintaa Niger-joella
”Mieheni, tohtori Barinem Kiobel, teloitettiin marraskuussa 1995. Hän oli syytön mies, mutta kuoli rikollisena. Hän kuoli, koska uskalsi vastustaa Shellin ja Nigerian hallituksen toimintaa ja käyttää ääntään niiden puolesta, jotka eivät siihen pystyneet.
Elämämme Nigerian Ogonimaassa oli hyvää. Ihmiset elivät onnellisesti; kalastus ja maanviljely olivat elinehtomme. Mutta kun Shell tuli kaivamaan öljyä, tuhosi se samalla maamme ja saastutti jokemme.
Kalankasvattaja Christian Lekoya Kpandei käveli öljyvuodon tuhoaman kalafarminsa läpi Bodossa, Nigerian Ogonimaassa toukokuussa 2011.
Yritimme vastustaa öljynporausta, mutta Shell ja Nigerian hallitus halusivat hiljentää meidät. Mieheni, joka oli tuolloin hallituksen virkahenkilö, oli kauhuissaan Ogonimaan tapahtumista. Hän kirjoitti hallitukselle ja selitti, kuinka hänen kylänsä tuhoutuu.
“Yritimme puhua, mutta Shell ja Nigerian hallitus halusivat hiljentää meidät.”
Mieheni aktivismi johti lopulta hänen vangitsemiseensa kahdeksan muun ihmisen kanssa. Viranomaiset eivät kertoneet miehelleni syytä, vaan sanoivat, että hän oli vankilassa oman turvallisuutensa vuoksi. Kukaan ei siinä vaiheessa ollut ajatellut, että hänen henkensä olisi vaarassa – hänhän työskenteli hallitukselle.”
Nigerialaisia, Shellin toimia vastustavia, mielenosoittajia kuvattuna vuonna 1994. Heidän kylteissään lukee “Kaasun polttaminen tappaa ogonimaalaisia” ja “Murhaajat menkää kotiin”.
Nigerian sotilashallitus oli valmis tappamaan omia kansalaisiaan Shellin hankkeen tähden
“Mieheni ollessa vankilassa elämä oli julmaa. Minä ja lapseni jouduimme toistuvasti pahoinpidellyiksi. Vein miehelleni ruokaa kolme kertaa päivässä, koska pelkäsimme vankilaruoan olevan myrkytettyä.
Kerran armeijan upseeri näki minut. Hän pysäytti autonsa ja tarjoutui viemään minut mieheni luo. Sen sijaan hän veikin minut toimistoonsa. Siellä upseeri yritti käyttää minua hyväkseen. Kun hän yritti samaa uudelleen, työnsin hänet pois ja huusin ”ei”. Rimpuiltuani pakoon toinen sotilas otti minut kiinni, sitoi ja heitti minut pakettiautoon. Sotilas kertoi tietävänsä 200 tapaa tappaa ihminen ja sanoi käyttävänsä yhtä niistä minuun.
Nigerian hallituksen sotilaita, vuosi tuntematon.
Minut vangittiin. Kun mieheni sai tietää mitä oli tapahtunut, hän ryhtyi nälkälakkoon. Sen ansiosta minut vapautettiin.
Oikeudenkäynnin jälkeen aloin jälleen viedä miehelleni ruokaa. Eräänä päivänä sotilas pysäytti minut ja ohjasi vankilan pihalle. Kun lähestyimme pihaa, toiset sotilaat antoivat minulle merkin. Mukaan tullut ystäväni tiesi heti mitä se tarkoitti, kääntyi puoleeni ja sanoi: ”He ovat tappaneet heidät”.
Romahdin ja huusin. En uskonut, että Nigerian hallitus tappaisi mieheni sillä tavalla. He eivät edes kutsuneet minua paikalle ennen hänen teloitustaan. Kun lopulta pääsin vankilan pihalle ja näin mieheni, hänellä oli vain kampa hiuksissaan ja Raamattu käsissään. Ennen teloitusta hänen viimeiset sanansa olivat: ”Kerro vaimolleni, että rakastan häntä.”
Mieheni viimeiset sanat olivat: ”Kerro vaimolleni, että rakastan häntä.”
Barinem teloitettiin kahdeksan muun miehen kanssa. Miesten, jotka eivät halunneet Shellin tuhoavan heidän maataan. Teloituksen jälkeen Barinemin ruumis käsiteltiin hapolla ja tuupattiin hautausmaalle yhdessä muiden kanssa. Hän oli oppinut mies. Mies, jolla oli tohtorin tutkinto.
Muistan yhä viimeisen kerran, jolloin näin mieheni elossa. Barinem kertoi minulle unestaan, jossa hän yritti pitää minua sylissään, mutta vetäydyin pois. Olin liian nuori ymmärtääkseni, mitä uni tarkoitti…
Kun mieheni kuoli, muutin perheeni kanssa pakolaisleirille. Se oli vaikeaa. Lapseni eivät voineet käydä koulua, eikä siellä ollut turvallista. Olin kuitenkin onnekas, sillä tapasin pakolaisleirillä Amnesty Internationalin työntekijöitä. He antoivat meille toivoa. He antoivat meille uuden elämän. Kun ihmisellä ei ole ääntä, hän tarvitsee jonkun, joka on hänen tukenaan. Olen kiitollinen, että he olivat siellä minun tukenani.”
Shellin on hyvitettävä Nigeriassa aiheuttamansa tuhot – ymmärrys ihmisoikeuksista antoi uutta voimaa
“Amnestyn tuella minä ja perheeni muutimme lopulta Yhdysvaltoihin. Siellä eräs asianajaja otti minuun yhteyttä keskustellakseen mahdollisesta oikeusjutusta Shelliä vastaan. Ihmiset olivat nähneet, mitä oli tapahtunut, ja he halusivat auttaa minua ryhtymään toimiin.
Ennen Amnestya en tiennyt ihmisoikeuksista, enkä tiennyt, että voisin haastaa Shellin kaltaisen yritysjätin. Amnestyn ja asianajajan tuella minä ja kahdeksan muuta leskirouvaa löysimme voimaa toimia. Ja minä olin se, joka vei asian oikeuteen.
Asiakirjoja, kopioita, kirjeitä, valokuvia ja muita dokumentteja, joita Esther Kiobel asianajajineen kokosi oikeusjuttua varten.
Mieheni tapettiin kuin rikollinen, ja halusin vain, että Barinemin nimi puhdistettaisiin syytteistä. Sitä haluan edelleen. Isäni tapasi sanoa minulle: ”Hyvä nimi on kultaakin kalliimpaa.” Se antoi minulle voimaa taistella.
Matka ei ole ollut helppo, eikä taistelu ole vielä ohi. Oikeuskäsittelyn aikana Shell on yrittänyt vaientaa minut monta kertaa. Mutta mitä enemmän he minua satuttavat, sitä vahvemmaksi tulen.
“En tiennyt, että voisin haastaa Shellin kaltaisen yritysjätin oikeuteen.”
Kaikesta huolimatta olen antanut Shellille anteeksi. Haluan vain, että he puhdistavat Ogonimaan ja lopettavat taistelut. Kyläni kuhisee sairauksia saasteiden takia. Ihmiset eivät ansaitse tällaista elämää. Haluan, että Shell korjaa aiheuttamansa tuhot.
Olen mukana Esther and The Law -nimisessä dokumenttielokuvassa, joka on antanut minulle mahdollisuuden kertoa maailmalle tarinani. Ihmiset tietävät tapahtumista vain murto-osan. Haluan maailman tietävän kaiken, mitä Shell teki maalleni, kansalleni, miehelleni ja minulle.
Esther Kiobel piteli teloitetun miehensä Barinemin kuvaa käsissään ennen oikeuskäsittelyä Alankomaissa vuonna 2019.
Olisin voinut ottaa Shellin rahat, mutta kieltäydyin. En suostu lopettamaan taistelua, ennen kuin mieheni nimi on puhdistettu. Hän oli mies, joka olisi taistellut puolestasi. Haluan vain todistaa hänen syyttömyytensä. Haluan, että hänen nimensä puhdistetaan.”
Taistelu Shelliä vastaan jatkuu, Estherin tytär on kiitollinen tuesta
Haastattelun aikana Estherin tytär Blessing, 42, kuunteli äitinsä tarinaa. Kun muistot tulvivat takaisin, Blessing liikuttui kyyneliin:
”Olin 11-vuotias, kun isäpuoleni tapettiin. Minun oli pakko kasvaa aikuiseksi ja ottaa rooli, johon en ollut valmis. Äitini kertomus on musertava, ja niin kauhealta kuin se kuulostaakin, tiedän, että hän vähättelee tapahtunutta.
Unelmani hyvästä koulutuksesta ja paremmasta elämästä murskautuivat, kun seurasin, miten äitini yritti käsitellä miehensä kuolemaa ja huolehtia viidestä lapsesta pakolaisleirillä.
Olen niin kiitollinen Amnesty Internationalille. Ilman heitä minulla ei olisi äitiä. He antoivat meille toivoa ja uuden elämän. Ja he antoivat äidilleni äänen, itseluottamusta ja tilaa puhua.
Esther Kiobel (vasemmalla) tyttärensä Blessingin kanssa Lontoossa heinäkuussa 2024.
Ilman Amnestya hän ei olisi päässyt näin pitkälle taistelussaan oikeudenmukaisuuden eteen, mikä on tehnyt hänestä paljon vahvemman. Äitini muutti kanssamme Yhdysvaltoihin ja aloitti uuden työn. Hän on niin vahva nainen, ja se on antanut minulle voimaa!
“Kaikesta kokemastaan huolimatta äitini haluaa yhä saada äänensä kuuluviin.”
Kaikesta kokemastaan huolimatta äitini haluaa yhä saada äänensä kuuluviin. Hän kieltäytyi murtumasta paineiden alla. On uskomatonta nähdä, kuinka äiti vahvistuu, inspiroi tuhansia ihmisiä ympärillään ja rohkaisee heitä puhumaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Olen niin ylpeä hänestä.
Haluan kiittää Amnestya valtavasti. Olette olleet tukenani minulle, perheelleni ja monille muille. Olemme elossa teidän ansiostanne.”
Lisätietoa Shellin osallisuudesta ihmisoikeusloukkauksiin Nigeriassa löydät vuonna 2017 ilmestyneestä raportistamme.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!