Kun Sharif Omar sai palata omille mailleen, hän näki hedelmätarhansa tuhoutuneen. ”Puhuin jokaiselle puulle ja lupasin niille, että korjaan kaiken”, palestiinalaismies kertoo.
”Za’atar, za’atar”, toistaa palestiinalainen maanviljelijä ja aktivisti Sharif Omar, kutsumanimeltään Abu Azzam, ylpeänä. Hän viittoilee hiljattain raivatuille pelloilleen. Pelloilla kasvaa arabimaissa suosittuja maustekasveja. Vielä reilu vuosi sitten maat sijaitsivat Länsirannan muurin takana.
Abu Azzam pysäyttää autonsa ja kehottaa minua keräämään appelsiineja hedelmätarhastaan muurin kupeessa. Tien toisella puolella punainen kyltti varoittaa muurin yli pyrkijöitä uhkaavasta hengenvaarasta.
Kyläläiset pääsivät mailleen ainoastaan turvatarkastusten kautta.
Uneliaan Jayyusin kylän maiden halki vedettiin vuonna 2003 palestiinalaisalueet Israelista erottava Länsirannan muuri. Israel perustelee mittavaa aidanrakennusprojektia sillä, että se suojelee väestöä itsemurhapommittajilta ja muilta terroriteoilta.
Itsemurhaiskut lisääntyivät erityisesti palestiinalaisten toisen kansannousun aikana. Israelin rakentaman muurin linjaus ei kuitenkaan noudatellut Jayyusin kohdalla kansainvälisesti hyväksyttyjä rajoja. Valtaosa kylän viljelymaista jäi piikkilangan ja kaksi metriä korkean metalliaidan taakse. Kyläläiset pääsivät mailleen ainoastaan tarkoin rajattuina aikoina, turvatarkastusten kautta.
Kuolevat hedelmätarhat, mätänevät vihannekset
Tämä teki maanviljelystä liki mahdotonta. Kulkulupia myönnettiin vain muutamille, hedelmätarhat kuolivat kastelun puutteeseen ja vihannekset mätänivät odottaessaan kuljetusta.
Abu Azzam ei suostunut hakemaan kulkulupaa omille mailleen, vaan hän vietti kuukausia vajassa, jonka oli rakentanut muurin taakse. Yksinkertainen vaja on toiminut majoituspaikkana myös monelle israelilaiselle ja kansainväliselle solidaarisuusaktivistille. Lokakuussa 2003 Abu Azzam häädettiin mailtaan sakkojen ja pidätyksen uhalla.
Kun Abu Azzam sai palata mailleen viiden kuukauden kuluttua, hän todisti tuhojen laajuuden: Näytti siltä kuin hän olisi ollut poissa viisi vuotta.
”Tunsin hedelmätarhan puiden syyttävän minua. Ajattelin jokaista hetkeä niiden elämässä: pengerrysten rakentamista kivi kiveltä, maan muokkausta ja istutusta. Puhuin jokaiselle puulle ja lupasin niille, että korjaan kaiken”, hän kuvaili tuntojaan Electronic Intifada -verkkojulkaisun artikkelissa kesällä 2004.
Taistelu kylän maista
Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) antoi vuonna 2004 YK:n yleiskokouksen pyynnöstä neuvoa-antavan lausunnon Länsirannan muurin laillisuudesta. Tuomioistuimen päätöksen mukaan Israelin on purettava palestiinalaisalueiden puolelle rakennetut muurin osuudet ja korvattava palestiinalaisille muurin rakentamisesta aiheutuneet menetykset. Israelin hallitus ei kuitenkaan tunnusta tuomioistuimen päätösvaltaa asiassa.
Abu Azzam oli yksi todistajista ICJ:n istunnossa ja kiersi vuosia ympäri maailmaa puhumassa Länsirannan muurista ja sen vaikutuksista palestiinalaisten elämään. Tarjotessaan salvialla maustettua teetä vajassaan hän kertoo, että ei vastusta muuria sinänsä, sillä israelilaiset saavat rakentaa omille mailleen mitä haluavat. Kylän maiden puolesta hän oli kuitenkin valmis kamppailemaan.
Kyläläiset ovat päässeet korjaamaan kasvihuoneita, rakentamaan vesisäiliöitä ja raivaamaan uutta viljelysmaata.
Pitkän oikeustaistelun jälkeen vuonna 2009 Israelin korkein oikeus päätti muurin siirtämisestä Jayyusin kylän mailta. Uusi linjaus valmistui vuonna 2014, minkä jälkeen kyläläiset ovat päässeet korjaamaan kasvihuoneita, rakentamaan vesisäiliöitä ja raivaamaan uutta viljelysmaata.
Za’atar kasvaa taas omilla mailla ja tuo kylään kaivattuja tuloja. Voitosta huolimatta päivittäisestä tarkastuspisteen ylityksestä ei päästy kokonaan eroon, sillä osa maista jäi muurin taakse.
Abu Azzam ojentaa minulle valtavan säkillisen hedelmiä. Vastusteluista ei ole nyt apua: Pakkaan hedelmät kiitollisena matkaan ja hyvästelen tervaskannon, joka on yli 70-vuoden iässä päättänyt jättää aktivismin nuoremmille ja keskittyä hoitamaan maitaan.
Hän ei ole vuosien aikana menettänyt uskoaan israelilaisten ja palestiinalaisten rauhanomaiseen yhteiseloon. Eikä menetä – kunhan jokaisen ihmisarvo tunnustetaan.
Teksti: Markus Viljasalo. Juttu on julkaistu Amnesty-lehdessä 1/2016.