Oikeuksien arpapeli
Vuonna 2019 Amnestyn Suomen osasto julkaisi tutkimuksen raiskauksen kokeneiden oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Tutkimus sai kuvaavan nimen: Oikeuksien arpapeli.
Tutkija Otava Piha analysoi tutkimusta varten yli 300 viranomaisen ratkaisua. Käräjäoikeuden tuomioista sekä syyttäjän ja poliisin päätöksistä nousi esiin monenlaisia tapauksia, joissa uhri ei ollut antanut suostumustaan seksiin, mutta nykyinen raiskauksen tunnusmerkistö ei kuitenkaan täyttynyt.
Tutkimus osoitti, että raiskauksen määritelmä on puutteellinen.
Tutkimukseen myös haastateltiin raiskauksesta selviytyneitä naisia, jotka kertoivat rikosprosessista ja kohtaamisista muun muassa poliisien, syyttäjien ja puolustusasianajajien kanssa.
Selviytyjät kertoivat kohdanneensa epäasiallista ja syyllistävää kohtelua niin poliisien, terveydenhuollon ammattilaisten, asianajajien kuin tuomarien suunnalta. Monesti pitkittynyt rikosprosessi oli raiskauksen uhrille traumaattinen kokemus.
Myös niin sanotut raiskausmyytit vaikuttivat poliisien päätöksiin olla tutkimatta, syyttäjien päätöksiin olla syyttämättä ja tuomareiden päätöksiin olla tuomitsematta. Tällaisia uhria syyllistäviä myyttejä ovat esimerkiksi se, ettei uhri hakeutunut heti raiskauksen jälkeen hoitoon tai että hän nukkui tekijän vieressä.
Harva raiskaus johtaa tuomioon
Vuonna 2017 poliisin tietoon tuli 1245 raiskausrikosta. Niistä 71 prosenttia selvitettiin ja 70 prosenttia lähetettiin syyttäjälle, mutta vain kolmasosa ilmoitetuista rikoksista päätyi oikeuskäsittelyyn.
Lopulta langettava tuomio annettiin vain 209 tapauksessa, eli vain 17 prosenttia tapauksista johti tuomioon.
Amnestyn tavoite on vähentää seksuaalista väkivaltaa Suomessa ja lopulta lopettaa se kokonaan. Tämä päämäärä ei toteudu niin kauan, kun tekijä ei saa rikoksestaan rangaistusta. Siksi on tärkeää, että seksuaalisesta väkivallasta ilmoitetaan poliisille. Yhtä tärkeää on se, että poliisi ja oikeuslaitos osaavat toimia kunnioittavasti ja uhrin toipumista tukevalla tavalla.
Oikeuksien arpapeli -tutkimus teki selväksi, että viranomaisia pitää kouluttaa, jotta heillä on valmius kohdata uhrit ilman, että heille jää kokemus syyllistämisestä tai viranomaisten piittaamattomuudesta. Lisäksi seksuaalirikoslainsäädäntö on muutettava suostumusperustaiseksi.
Seksi ilman suostumusta on raiskaus, mutta monikaan maa ei ole sitä lainsäädännössään määritellyt. Naisilta vaaditaan fyysistä itsepuolustusta sen sijaan että raiskaajilta vaadittaisiin rikostensa tekemättä jättämistä. Amnestyn Suomen osasto on vaatinut suostumusperustaiseen raiskauksen määritelmään siirtymistä vuodesta 2008 saakka.