Lopullinen rangaistus: kuusi kysymystä kuolemanrangaistuksesta
Alla oleva kysymyssarja selventää perusfaktoja kuolemanrangaistuksen käytöstä maailmalla. Kuolemanrangaistuksesta puhuttaessa on hyvä erottaa toisistaan kuolemantuomio sekä sen täytäntöönpano, eli teloitus. Amnesty International seuraa molempia ilmiöitä ympäri maailmaa.
1: Kuinka paljon kuolemantuomioita ja teloituksia tapahtuu?
Tiedämme, että vuoden 2021 lopussa oli kaiken kaikkiaan lähes 28 670 kuolemaantuomittua ihmistä ympäri maailmaa.
Amnesty International raportoi 579 teloitusta 18 maassa vuonna 2021. Luku on 20 prosenttia suurempi verrattuna vuoteen 2020.
Vuonna 2021 eniten raportoituja teloituksia tehtiin Iranissa, Egyptissä, Saudi-Arabiassa ja Syyriassa.
Käytännössä teloitettujen ihmisten oikea lukumäärä on paljon korkeampi. Esimerkiksi Kiinassa teloitettujen määrää ei voida vahvistaa, sillä teloitettujen määrä on siellä valtionsalaisuus. Amnestyn luvuissa ei tästä syystä ole mukana Kiinan kuolemantuomioita tai teloituksia. Maan uskotaan kuitenkin teloittavan enemmän ihmisiä kuin koko muun maailman yhteensä, vuosittain jopa tuhansia ihmisiä.
Monissa muissakin maissa, kuten Valko-Venäjällä ja Japanissa, ihmisiä teloitetaan salassa ja teloitettujen perheille ja lakimiehille kerrotaan asiasta usein vasta jälkikäteen.
Muissa maissa, kuten Pohjois-Koreassa ja Syyriassa, tietoa kuolemanrangaistuksen käytöstä on valtion rajoittuneisuuden tai poliittisen epävakauden takia saatavilla vain vähän tai ei ollenkaan.
2: Kuinka laajasti kuolemantuomioita käytetään?
Edellä mainitusta huolimatta myös positiivista kehitystä on tapahtunut. Enemmistö maailman maista ei nimittäin enää salli kuolemantuomioita, sillä kuolemanrangaistus on kielletty kokonaan 108 maassa. Käytännössä kaikkiaan 144 valtiota on lopettanut kuolemanrangaistuksen käytön kokonaan.
Eurooppa ja Amerikan manner ovat Valko-Venäjää (joka teloitti vuonna 2021) ja Yhdysvaltoja lukuun ottamatta lähes teloitusvapaita alueita. Yhdysvalloissakin onneksi jo 23 osavaltiota on poistanut kuolemanrangaistuksen käytöstä.
Iranissa viranomaiset teloittivat ainakin 314 ihmistä vuoden 2021 aikana. Määrä nousi rajusti edellisestä vuodesta (246 teloitusta vuonna 2020) erityisesti siksi, että maassa toimeenpantiin huumausainerikoksista langetettuja kuolemantuomioita.
3: Miksi jotkut valtiot turvautuvat vieläkin kuolemantuomioon?
Vuoden 2021 tilastoissa on nähtävissä, että monet valtiot oikeuttavat kuolemanrangaistuksen käytön vetoamalla esimerkiksi terrorismin, rikollisuuden tai sisäisen epävakauden luomiin oikeisiin tai kuviteltuihin uhkiin. Tämä kaikki siitä huolimatta, ettei vieläkään ole esitetty todisteita siitä, että kuolemantuomio olisi vankeustuomiota tehokkaampi ratkaisu väkivaltarikosten ehkäisyn kannalta.
Monet maat, kuten Iran, Egypti ja Saudi-Arabia, jatkoivat kuolemanrangaistuksen käyttöä hiljentääkseen poliittisia toisinajattelijoita.
4: Eivätkö teloitukset ole tänä päivänä inhimillisempiä?
Teloituksissa ei ole koskaan mitään inhimillistä.
Monet maat vieläkin hirttävät, mestaavat tai ampuvat ihmisiä. Myös esimerkiksi Yhdysvalloissa on raportoitu ainakin 51 tavalla tai toisella pieleen mennyttä teloitusta vuodesta 1982 lähtien.
Näistä tilanteista 39:ssä pieleen mennyt teloitus on suoritettu myrkkyruiskeella, jota yleisesti ottaen pidetään “inhimillisenä” teloitusmuotona. Ongelmia voi esiintyä esimerkiksi neulan paikalleen laittamisessa tai myrkyn annostelussa ja sen vaikuttamisajassa. Kaikki tämä pitkittää teloitettavan ja paikalle saapuneiden todistajien, kuten perheenjäsenten, kärsimystä.
5: Eikö ihmisten pitäminen vankilassa lopun ikäänsä ole yksinkertaisesti liian kallista?
Tämä ei ole totta – eikä oikeuta tappamaan ihmisiä. Yhdysvalloissa täsmällisten oikeusmenettelyiden ja pitkien valitusprosessien myötä kuolemantuomio maksaa enemmän kuin elinikäinen vankeusrangaistus. Eri yhdysvaltalaiset tutkimukset selvittivät kuolemanrangaistuksen maksavan puolestatoista kolmeen kertaan elinkautista vankeutta enemmän.
Kuolemanrangaistukseen käytetään siis paljon energiaa ja resursseja, joita voitaisiin hyödyntää rakentavampiin rikoksenvastaisiin ratkaisuihin, kuten esimerkiksi poliisitutkinnan parantamiseen tai rikosten uhrien perheistä huolehtimiseen.
Joka tapauksessa laillisen tappamisen oikeuttaminen rahan säästämisellä on moraalisesti kyseenalaista, sillä oikeus elämään perimmäisenä ihmisoikeutena ei voi olla rahasta kiinni.
6: Mutta varmastikin kuolemantuomio on reilu rangaistus murhan tai raiskauksen tapaisista vakavista rikoksista?
Oikeus elämään on kaikille ihmisille kuuluva synnynnäinen ihmisoikeus. Rikoksia tulee ehkäistä ja niistä tulee rangaista, mutta aina ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioittaen. Teloitus on peruuttamaton rangaistus. Se saattaa raaistaa teloitukseen osallistuvia ihmisiä ja se riistää tuomitun vangin perheenjäseniltä rakkaan henkilön.
Teloittamalla murhaajia valtio syyllistyy samaan vääryyteen kuin itse rikollinenkin: hengen riistämiseen ihmiseltä.
Vuodesta 1973 lähtien Yhdysvalloissa on vapautettu ainakin 166 kuolemanselliin vangittua. Ilman oikeuden uudelleenkäsittelyjä satoja viattomia ihmisiä olisi siis tuomittu kuolemaan.
Lisäksi kuolemanrangaistus on usein syrjivä. Suhteettoman suuri määrä kuolemantuomion saaneista on köyhiä ja etnisiin tai uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia.
Kuolemanrangaistuksen epätasa-arvoisuutta kuvaa myös tilasto Yhdysvaltojen teloituksista vuodelta 2018. Maassa teloitettiin vuoden aikana 25 ihmistä. Heistä ainakin 18:lla oli taustallaan esimerkiksi aivovamma, matala älykkyysosamäärä, vakava lapsuuden trauma, mielenterveyden häiriö, heitteillejättö ja/tai hyväksikäyttö.
Lisäksi ihmisiä ympäri maailmaa tuomitaan edelleen kuolemaan rikoksista, jotka eivät johda toisten ihmisten kuolemaan. Tällaisia ovat muun muassa huumeisiin liittyvät rikokset, korruptio, ”aviorikos”, ”Islamin profeetan loukkaaminen” ja ”noituus”. Myös esimerkiksi homoseksuaalisuudesta voidaan tuomita ihmisiä kuolemaan. Tämä on mahdollista esimerkiksi Saudi-Arabiassa, Arabiemiraateissa, Pakistanissa ja Somaliassa.
Suurimmassa osassa maista, joissa ihmisiä tuomittiin kuolemaan tai teloitettiin, kuolemanrangaistus langetettiin epäoikeudenmukaisten oikeudenkäyntien jälkeen. Useissa maissa, mukaan lukien Bahrainissa, Egyptissä, Iranissa ja Saudi-Arabiassa, kuolemanrangaistukset perustuivat ”tunnustuksiin”, jotka mahdollisesti saatiin kiduttamalla tai muuten kaltoin kohtelemalla.