Mistä saamelaiskäräjälain uudistuksessa on kyse?

Perustuslain 17§:n 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Lisäksi perustuslain 121 §:n 4 momentin mukaan saamelaisilla on kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto. Suomessa saamelaisten itsehallintoelin on Saamelaiskäräjät.

Saamelaiskäräjälain uudistuksen tavoitteena on edistää saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista, parantaa saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä ja korjata nykyisen lain puutteet, joihin kansainväliset ihmisoikeusvalvontaelimet ovat kiinnittäneet huomiota.

Nykyisessä muodossaan saamelaiskäräjälaki ei turvaa itsemääräämisoikeuden ja dynaamisen itsehallinnon toteutumista. Saamelaiset ovat itse pitäneet saamelaiskäräjälakia puutteellisena sen voimaantulosta eli vuodesta 1996 alkaen ja peräänkuuluttaneet sen uudistamista.

Saamelaiskäräjälain uudistus myös korjaisi puutteita, joihin kansainväliset ihmisoikeusvalvontaelimet ovat kiinnittäneet huomiota. YK:n Ihmisoikeuskomitean 1.2.2019 julkaisemien ratkaisujen mukaan Suomi on loukannut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksymistä koskevissa valitusasioissa. Myös YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea on antanut vastaavan ratkaisun vuonna 2022.

Lain uudistamisella on saamelaisyhteisön ja ihmisoikeusjärjestöjen laaja tuki. Saamelaiskäräjät on hyväksynyt hallituksen joulukuussa antaman esityksen.

Saamelaiskäräjälain uudistus toisi muutoksia muun muassa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemisen kriteereihin eli äänioikeuteen saamelaiskäräjien vaaleissa, vaaliluettelon laatimiseen ja muutoksenhakuun, yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitteeseen sekä saamelaiskäräjien vaalien järjestämiseen.

Näistä eniten keskustelua ovat herättäneet vaaliluetteloa koskevat uudistukset. Myös kansainväliset ihmisoikeuselimet ovat kiinnittäneet huomiota tarpeeseen uudistaa vaaliluetteloa saamelaisten itsemäärittelyoikeuden pohjalta.

Lakiehdotuksessa esitetään muutoksia saamelaiskäräjien vaaleja koskevaan määritelmäsäännökseen eli lain kolmanteen pykälään. Uudistetussa laissa kyse olisi nimenomaan oikeudesta äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjien vaaleissa, ei siitä, ketä pidetään saamelaisena.

Lakiuudistus vahvistaisi saamelaisten itsemäärittelyoikeutta uudistamalla vaaliluetteloon merkitsemisen objektiivisia edellytyksiä yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa laaditulla tavalla ja laajentamalla vaalilautakunnan kokoonpanoa.

Myös säännöstä viranomaisten neuvotteluvelvoitteesta uudistetaan yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitteeksi. Uudistetussa laissa velvoitteen menettelyvaatimuksista sekä saamelaisten oikeuksien huomioon ottamisesta säädettäisiin tarkemmin. Lisäksi äänioikeutettujen mahdollisuutta äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa pyritään helpottamaan.

Uudistuksen myötä saamelaiskäräjälain 3 § ei koskisi saamelaismääritelmää, vaan oikeutta tulla merkityksi vaaliluetteloon.

Voimassa olevan saamelaiskäräjälain mukaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitään henkilö, joka täyttää 3 §:n saamelaismääritelmän. Määritelmään liittyvät epäselvyydet ovat osoittautuneet ongelmallisiksi kollektiivisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutumisen ja yksilöiden oikeusturvan kannalta. Äänioikeus eli vaaliluetteloon merkitseminen on perustunut ensi sijassa kieleen, edellyttäen että saamen kieli on joko hakijan taikka sen henkilön, jonka saamelaisuudesta hakija johtaa oman saamelaisen identiteettinsä, ensiksi opittu kieli. Saamelaismääritelmän epäselvyys kuormittaa sekä saamelaiskäräjiä että oikeuslaitosta.

3 §:n sanamuodon vaikea tulkittavuus, epäselvä oikeuskäytäntö ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanoa valvovissa toimielimissä annetut suositukset ja ratkaisut edellyttävät muutoksia vaaliluettelon muodostamiseen. YK on jo vuosien ajan eri prosesseissa antanut Suomelle suosituksia saamelaiskäräjälain ja erityisesti sen vaaliluetteloa koskevan sääntelyn uudistamisesta alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta toteuttavaksi.

Kielikriteerin osalta äänioikeuden ja vaaliluetteloon merkitsemisen lähtökohtia ei olla muuttamassa. Kielikriteeri on aina ollut ensisijainen saamelaiskäräjien äänioikeuden tai nykyisen lain 3 § niin kutsutun saamelaismääritelmän kriteeri. Saamelaiskäräjillä on kyse elävien saamen kielten ja saamelaiskulttuurin ylläpitämisestä ja kehittämisestä, minkä vuoksi äänioikeuden objektiiviseksi kriteeriksi on valittu kieli.

Kielikriteerin polveutumista ehdotetaan laajennettavaksi yhdellä sukupolvella, eli neljänteen sukupolveen. Käytännössä oikeus äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjien vaaleissa koskisi henkilöä, joka itse, tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään.Tältä osin uudistus parantaisi monien kielensä menettäneiden saamelaissukujen tilannetta.

Useimpien saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutuvien henkilöiden kohdalla perheen ja suvun kielestä löytyy suullista perimätietoa ja myös asiakirjoja. Jos jonkun henkilön kohdalla kielikriteerin täyttymiseen liittyy epäselvyyttä (esimerkiksi jos kyseessä on jo edesmenneen isovanhemman kieli), kielikriteerin täyttymistä arvioi vaalilautakunta, jolla on asiantuntemusta kaikista kolmesta Suomessa elävästä ja puhutusta saamen kielestä. Lakiesityksessä ehdotetaan, että vaalilautakunnan asiantuntemusta vahvistettaisiin kahdella lisäjäsenellä. Lisäksi ehdotetaan, että vaalilautakunnassa tulee olla saamen kielilain (1086/2003) 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen saamen kielten asiantuntemus eli kaikkien kolmen Suomessa elävän ja puhutun saamen kielen asiantuntemus (inarinsaame, koltansaame ja pohjoissaame).

Uudistuksen myötä lain 3 §:stä poistettaisiin niin sanottu lappalaiskriteeri, joka määrittelee saamelaiseksi henkilön, joka ”on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa”. Lappalaiskriteeri on osoittautunut hyvin epäselväksi ja ristiriitoja herättäväksi, sillä vuosisatoja vanhat elinkeinoluettelot eivät todista niihin merkittyjen henkilöiden, saati näiden satoja vuosia myöhemmin elävien jälkeläisten, etnisestä saamelaisuudesta.

Ei ole tarkoituksenmukaista, että saamelaisten ainoaan edustuselimeen, jonka toimenkuvaan kuuluvat kaikki elävät saamen kielet ja kulttuurit, valittaisiin henkilöitä, joilla ei ole elävää ja kiinteää yhteyttä saamelaisuuteen.

Ruotsissa ja Norjassa ei saamelaiskäräjälaissa edes esiinny niin kutsuttua. lappalaiskriteeriä. Uudistus siis myös yhdenmukaistaisi äänioikeutta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Lappalainen on vanhoissa asiakirjoissa ollut verotukseen liittyvä termi, joka on viitannut elinkeinoihin. Asiakirjoissa lappalaisen vastakohta on talollinen, ja maa-, vero- ja henkikirjoihin lappalaisiksi (toisin sanoen ei-talollisiksi) on merkitty niin saamelaisia kuin suomalaisiakin. Lappalaiskriteerissä mainittuja asiakirjoja löytyy 1500-luvun puolesta välistä lähtien, joten lappalaisten joukkoon merkittyjen jälkeläisiä on nykyhetkessä erittäin suuri määrä. Kun tarkastellaan kymmenen sukupolvea taaksepäin, jokaisella ihmisellä on yli tuhat esivanhempaa. Esimerkiksi 1700-luvulla eläneillä ja asiakirjoihin lappalaiseksi merkityillä henkilöllä voi nykyaikana olla kymmeniä tuhansia jälkeläisiä.

Saamelainen tunnistaa toisen ihmisen saamelaiseksi tämän menneisyydestä nykypäivään jatkuvan yhteisön jäsenyyden perusteella. Saamelaisuudessa ei ole kyse geeneistä vaan kasvamisesta ja elämisestä saamelaisten sosiaalisen ja kielellisen yhteisön jäsenenä. Se, että henkilöllä on satoja vuosia sitten ollut yksi lappalaiseksi merkitty esivanhempi ei tee tästä saamelaista, jos henkilöllä itsellään ei ole kiinteää ja elävää yhteyttä saamelaiseen kulttuuriin ja yhteisöön.

Uuden lain myötä saamelaiskäräjien vaaliluettelo koottaisiin kokonaan uudelleen uudistettujen kriteereiden mukaisesti. Tällöin vaaliluettelosta jäisi pois henkilöitä, joiden kohdalla kielikriteeri ei täyty, ja jotka on hyväksytty luetteloon lappalaiskriteerin nojalla eli vanhoissa asiakirjoissa lappalaiseksi merkittyjen henkilöiden jälkeläisinä.

Saamelaiskäräjien mukaan KHO on hyväksynyt vuosina 2011-2021 Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon 161 ei-saamelaista henkilöä käyttämällä niin sanottua ”kokonaisharkintaa”. On mahdollista, että suuri osa näistä henkilöistä jäisi uudistuksen myötä vaaliluettelon ulkopuolelle.

Lain uudistamisen myötä vaaliluetteloon olisi mahdollista hakeutua myös sellaisten henkilöiden, joilla ei ole aikaisemmin ollut äänioikeutta saamelaiskäräjien vaaleissa. Kielikriteerin laajentaminen neljänteen polveen mahdollistaisi vaaliluetteloon hakeutumisen henkilöille, joiden isoisovanhemmista ainakin yksi on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään.

Uudessa laissa perustettaisiin vaalilautakunnan päätöksen muutoksenhakua varten kokonaan uusi muutoksenhakulautakunta ensimmäiseksi muutoksenhakuasteeksi. Se vastaisi huoliin yksilön oikeusturvasta. Muutoksenhakua käsittelee esityksen 5. luku. Muutoksenhakulautakunta olisi itsenäinen ja riippumaton täyttäen perustuslaissa itsenäiselle ja riippumattomalle lainkäyttöelimelle säädetyt edellytykset. Menettely ja asioiden käsittely muutoksenhakulautakunnassa vastaisi perustuslain 21 §:ssä oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettuja edellytyksiä.

Valtioneuvosto asettaisi muutoksenhakulautakunnan kuudeksi vuodeksi kerrallaan ja määräisi muutoksenhakulautakunnan puheenjohtajan virkaansa toistaiseksi ja muut sivutoimiset jäsenet toimikaudeksi. Muutoksenhakulautakunta asetettaisiin saamelaiskäräjien ehdotuksesta.

Muutoksenhakulautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet toimisivat tuomarin vastuulla. Saamelaiskäräjien jäsen tai varajäsen, vaalilautakunnan jäsen tai varajäsen tai saamelaiskäräjien palveluksessa oleva henkilö ei voi kuulua muutoksenhakulautakuntaan. Muutoksenhakulautakunnan jäsen tai varajäsen ei voi olla ehdokkaana saamelaiskäräjien vaaleissa.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksistä haetaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO), jos tämä myöntää valitusluvan. Lakiesityksen mukaan KHO:n tehtävänä olisi siis erityisesti valvoa, ettei syrjintää tai mielivaltaa tapahdu. Valituslupaperusteiden rajauksen tarkoituksena on kunnioittaa saamen kansan sisäistä itsemääräämisoikeutta korostamalla korkeimman hallinto-oikeuden roolia laintulkintaa ohjaavana ylimpänä tuomioistuimena. Korkein hallinto-oikeus voisi myöntää valitusluvan ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa valituslupahakemuksen kohteena olevan päätöksen osalta esitettäisiin perusteltu väite päätöksen perustumisesta ilmeiseen lainvastaisuuteen tai syrjintään, joka tarkoittaa yhdenvertaisuuden vaatimuksen loukkaamista.