Mielenosoitus Kolumbian pääkaupungin Bogotán keskustassa 28. huhtikuuta 2021. Yksi mielenosoittajista oli valtiotieteen opiskelija Leidy Cadena. Häntä poliisi ampui silmään kumiluodilla.
Tapahtuneen jälkeen Leidy teki rikosilmoituksen poliisille ja häntä haastateltiin tapahtuneesta ainakin kymmenen kertaa. Leidya uhkailtiin sosiaalisessa mediassa, minkä vuoksi hän joutui lopulta lähtemään maasta.
Leidyn kohtalo tunnetaan ympäri Kolumbiaa.
Nyt 24-vuotias Leidy kertoo, mitä hänelle tapahtui, miten hän on rakentanut elämänsä uudelleen ja miksi hän ei pelkää osoittaa mieltä:
“Kävin ensimmäisessä mielenosoituksessani vuonna 2016. Vastustimme Bogotán Corridas-tapahtumaa eli härkätaisteluja. Pian mielenosoituksen jälkeen härkätaistelut lopetettiin kaupungissa. Mielenosoitus toimi!
Mielenosoittaminen oli minulle hyvin tärkeää, ja tunsin, että oli velvollisuuteni osallistua niihin. Se oli tapa muuttaa asioita. Siksi aloin opiskelemaan valtiotieteitä.
Juuri ennen koronapandemiaa poliisi tappoi Dylan Cruzin mielenosoituksen aikana. Ihmiset olivat vihaisia. Kun asiat palasivat normaaliksi pandemian jälkeen, hinnat nousivat, eikä ihmisillä ollut töitä. Kolumbiassa oli suuri talouskriisi. Ihmiset lähtivät jälleen kaduille.
Siellä, missä asuin, ihmisillä ei ollut ruokaa. Opiskelijoina poikaystäväni Sebastián ja minä jouduimme maksamaan koulutuksesta, vaikka sen olisi pitänyt olla ilmaista. Tämä sai meidät lähtemään mielenosoitukseen vuonna 2021.
Leidy Cadena esittelee poliisin kumiluotia. Samankaltaisella kumiluodilla poliisi ampui Leidyä mielenosoituksessa 28. huhtikuuta 2021 Bogotássa.
Muistan heränneeni aikaisin 28. huhtikuuta. Tein Instagramiin videoita, joissa kehotin ihmisiä tulemaan mielenosoitukseen kanssamme. Tämän jälkeen pyöräilin poikaystäväni luokse ja lähdimme ulos. Meillä ei ollut selkeää määränpäätä, halusimme vain osoittaa mieltä. Sää oli sateinen. Tapasimme ystäviä ja menimme Plaza de Bolívarille, jonne ihmiset yleensä kokoontuvat.
Siellä oli paljon ihmisiä, joten jätimme pyörämme puistoon.”
Mielenosoituksessa poliisi alkoi ampua kyynelkaasua
“Osoitimme rauhanomaisesti mieltämme, lauloimme ja huusimme iskulauseita, kun poliisi alkoi ampua kyynelkaasua. Ihmiset alkoivat juosta, ja minä sanoin: ‘Rauhoitutaan, kävellään, ei juosta’.
Olin lähellä työpaikkaani ja ajattelimme, että siellä olisi rauhallisempaa. Minun piti vain ylittää silta päästäkseni sinne, mutta poliisi heitti kyynelkaasua ja esti ihmisiä kävelemästä sillan yli. Sanoin ystävilleni: ‘Nostetaan kädet ylös ja kävellään rauhallisesti yli – he eivät hyökkää kimppuumme’. Mutta kun olimme ylittämässä siltaa, poliisi alkoi huutaa ja pilkata meitä.
Kerroin heille, että kävelemme vain ohi. Halusimme lähteä kotiin, mutta meidän piti hakea pyörämme. Poliisi kertoi, että oli liian vaarallista palata pyörillemme, joten olisi parasta kiertää naapurusto.
Silloin kimppuuni hyökättiin.
Pysähdyin hetkeksi yhdessä Sebastiánin, ystävieni Camilon ja Karinan kanssa. Karina on chileläinen sotatoimittaja, joka dokumentoi mielenosoitusta. Yksi Sebastiánin ystävistä yritti kysyä, voisimmeko poistua kadulta, mutta poliisi alkoi sanoa kauheita asioita. Hän yritti kävellä pois, mutta poliisit tarttuivat kiinni ja löivät häntä.
Poliisi sanoi meille tylysti: ‘Teidän ei pitäisi olla täällä’. Olin lähellä häntä ja sanoin hänelle: ‘Emme ole tehneet mitään’. Sitten pam, kaikki pimeni.
Laitoin käteni kasvoilleni ja tunsin jotain märkää. Aloin huutaa Sebastiánin perään. Hän tuli luokseni ja tarttui käsivarsistani. En nähnyt mitään. Sebastián käski minua pysymään rauhallisena, kaikki olisi hyvin. Mutta minulla oli tunne, että silmäni oli pullahtanut ulos.
Leidyn toinen silmä sokeutui, koska poliisi ampui häntä kumiluodilla rauhanomaisessa mielenosoituksessa.
Otin valokuvan puhelimellani, mutta sillä hetkellä en nähnyt mitään. Sebastián päästi minusta irti ja lähti. Myöhemmin sain tietää, että hän oli mennyt ottamaan ylös minua ampuneen poliisin tunnistenumeron. Se oli tärkeää hänen tunnistamisensa kannalta.”
Kumiluoti osui suoraan silmään
“Kun olin ambulanssissa, tunsin miten hermostunut Sebastián oli. Hän näki, miten paha vammani oli. Tiesin, että toinen silmäni oli sokeutunut.
Yritin pysyä rauhallisena. Sebastián kertoi minulle, että menemme lääkäriin ja että olisin kunnossa.
Kun saavuimme sairaalaan, lääkäri kertoi minulle, että silmäni oli räjähtänyt, koska minua oli lyöty suoraan silmään tylpällä esineellä.
Ensimmäinen puheluni oli äidilleni. Soitin kertoakseni, mitä oli tapahtunut. Kun olin sairaalassa, ystäväni soittivat minulle ja kertoivat, että mielenosoituksiin osallistuneita ihmisiä oli kadonnut. He kehottivat kertomaan julkisesti, mitä minulle oli tapahtunut. Niinpä aloitin livelähetyksen Primera Linea Col -nimisellä sivustolla.
Kun olin sairaalassa, ystäväni soittivat minulle ja kertoivat, että mielenosoituksiin osallistuneita ihmisiä oli kadonnut.
Kerroin, että poliisi oli pahoinpidellyt minut, ja mitä oli tapahtunut. Livelähetystä jakoivat monet ihmiset, mukaan lukien vaikuttajat ja näyttelijät, kuten Julián Román. Noin kahdelta aamuyöllä viisi miljoonaa ihmistä oli jakanut julkaisemani videon. Tuona aikana Facebook- ja Instagram-tilini suljettiin. Yritin olla yhteydessä Instagramiin, mutta kukaan ei koskaan vastannut. Olen onnekas, että vain sosiaalisen median tilini katosivat – en minä.”
Poliisin toiminta mielenosoituksessa oli väkivaltaa
“Kun pääsin sairaalasta, onnistuin lopulta löytämään asianajajan. Tapasimme poliisin toimistossa ja teimme rikosilmoituksen.
Todistukseni aikana poliisi yritti jatkuvasti keskeyttää minua. He myös käskivät minua tekemään rikosilmoituksen henkilövahinkona eikä poliisiväkivaltana. Minä ja asianajajani sanoimme molemmat: ‘Ei, se on poliisiväkivaltaa ja vallan väärinkäyttöä’. Mutta he kieltäytyivät kuuntelemasta meitä. Sen jälkeen eri poliisilaitokset haastattelivat minua mielenosoituksen tapahtumista ainakin kymmenen kertaa.
Koko toipumiseni ajan olin kiitollinen sekä omalle että Sebastiánin perheelle. Äitini teki yötöitä, mutta hän oli huolissaan minusta, joten hän pyysi Sebastiánia muuttamaan meille. Naapuri kuitenkin alkoi huomaamaan erilaisia autoja taloni ulkopuolella. Yritin antaa tämän olla vaikuttamatta minuun, mutta lopulta menin asumaan Sebastiánin luo.
Pian sen jälkeen äitini soitti minulle itkien. Oven ali oli laitettu jauhemaista ainetta. Se alkoi polttaa mattoa, kun perheeni oli kotona.
Oven ali oli laitettu jauhemaista ainetta. Se alkoi polttaa mattoa, kun perheeni oli kotona. Silloin tajusin, että minun oli lähdettävä Kolumbiasta.
Silloin tajusin, että minun oli lähdettävä Kolumbiasta. Otin yhteyttä Amnesty Internationaliin ja kerroin heille kaiken. Minulla ei ollut passia, joten he auttoivat minua hankkimaan sellaisen. Sitten myin tavarani ja lähdin Norjaan Sebastiánin ja äitini kanssa. Kun saavuin Norjaan, minua pidettiin säilöönottokeskuksessa, mutta Amnesty oli tukenani ja auttoi minua.”
Leidyn jalat kantavat – Kolumbiassa ihmiset pelkäävät osallistua mielenosoituksiin
“Kahden vuoden jälkeen tunnen vihdoin oloni mukavaksi Norjassa ja näen ne mahdollisuudet, joita Kolumbian ulkopuolella asuminen tarjoaa. Voin puhua vapaasti ja osallistua aktivismiin. Opiskelen norjaa ja työskentelen osa-aikaisesti päiväkodissa, jota rakastan.
Aluksi halusin palata kotiin ja muuttaa asiat paremmiksi. Mutta huomaan, että elämäni on nyt Norjassa. Siksi päätin tuoda kissani tänne. Opettelen kieltä ja olen turvallisuussyistä hyväksynyt, että tämä on paras paikka minulle.
Vaikka olemme yksin tässä kaupungissa, olen alkanut löytämään onnen pienistä asioista: kissani tekevät minut onnelliseksi, voin matkustaa ja nähdä uusia asioita. Tapasin hiljattain veljentyttäreni ensimmäistä kertaa. Se, että sain nähdä hänet ja hänen ensiaskeleensa, on motivoinut minua luomaan hänelle paremman maailman.
Leidy Cadena asuu kumppaninsa Sebastiánin kanssa nykyisin Norjassa.
Kolumbiassa ei tällä hetkellä ole yhtä paljon mielenosoituksia. Monet nuoret ovat vankilassa, ihmisiä on kadonnut, ja tähän mennessä yli sata ihmistä on saanut silmävammoja. Ihmiset pelkäävät osoittaa mieltä, mutta tiedän, että he keskittyvät oikeudenmukaisuuteen ja saamaan hallituksen vastuuseen.
Myös Yhdysvaltojen ja Brasilian kaltaisten maiden hallitukset on saatava vastuuseen, koska ne sallivat näiden niin sanottujen vähemmän tappavien aseiden myynnin Kolumbian turvallisuusjoukoille. Näiden aseiden luovuttaminen väkivaltaisten turvallisuusjoukkojen käsiin asettaa ihmiset kidutuksen ja vammautumisen vaaraan, kuten minulle tapahtui.
Meillä on oikeus mennä kadulle, vallata julkinen tila ja sanoa: ‘En hyväksy tätä’.
Vammastani huolimatta olen edelleen intohimoinen aktivisti. Mielenosoittaminen on vahvin tapa kokoontua yhteen ja näyttää maailmalle, ettei ole samaa mieltä jostain asiasta. Meillä on oikeus mennä kadulle, vallata julkinen tila ja sanoa: ‘En hyväksy tätä’.
En tunne vihaa ketään kohtaan. Loppujen lopuksi se, mikä pelasti elämäni, on rakkaus. Saamani rakkaus ympärilläni olevilta ihmisiltä. Sitä haluan nähdä enemmän. Kaikki tekevät virheitä, mutta jos yhteisöt kokoontuvat yhteen, kunnioittavat ja rakastavat toisiaan, maailma voi olla parempi paikka.
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!