María Teresa Rivera antoi kasvonsa ja äänensä El Salvadorin tiukan aborttilainsäädännön uhreille. Hän ei aio vaieta ennen kuin jokainen nainen on vapaa.
Aikaisin eräänä marraskuisena aamuna vuonna 2011, 28-vuotias salvadorilainen María Teresa Rivera kiidätettiin sairaalaan hänen saatuaan keskenmenon kotonaan. Hän ei tiennyt olleensa raskaana.
Kun María Teresa tuli tajuihinsa, hänet oli kahlittu käsiraudoilla sairaalan vuoteeseen. Hoitohenkilökunta oletti naisen keskeyttäneen raskauden tahallaan ja kutsui poliisit paikalle. Heinäkuussa 2012 María Teresa tuomittiin 40 vuodeksi vankeuteen törkeästä murhasta. Tuomio oli itsessään jo valtava järkytys, mutta 5-vuotiaan pojan yksinhuoltajalle joutuminen eroon omasta lapsesta tuntui erityisen musertavalta.
”Tuomion saatuani ajattelin vain sitä kuinka vanha poikani olisi, kun viimein pääsisin vapaaksi.”
El Salvadorissa María Teresan tarina ei ole yksittäistapaus, vaan osa suurempaa ongelmaa.
Samaan aikaan kun iso osa muusta maailmasta siirtyi hiljalleen kohti liberaalimpaa aborttilainsäädäntöä, El Salvador otti vuonna 1998 harppauksen taaksepäin. Aiemmin esimerkiksi raiskauksen uhreille raskauden keskeytyksen sallinut valtio päätti katolisen kirkon ja konservatiivisten abortinvastaisten ryhmien painostuksesta kriminalisoida abortin kaikissa olosuhteissa.
Abortin kriminalisointi on asettanut abortin tehneiden naisten lisäksi myös raskausajan komplikaatioista kärsivät tai keskenmenon saaneet epäilyksen alaiseksi.
Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntijan Matti Pihlajamaan mukaan El Salvadorissa keskenmenon vuoksi hoitoa hakevat naiset kohtaavat usein häirintää ja syytöksiä hoitohenkilökunnan taholta.
”Henkilökunta saattaa myös raportoida epäilyksistään eteenpäin poliisille, jolloin niistä voi pahimmillaan seurata näitä kymmenien vuosien epäoikeudenmukaisia vankeustuomioita.”
Lakimuutoksen seurauksena kymmeniä naisia onkin tuomittu aborttiin liittyvien syytteiden perusteilla. Vankilaan päätyvät etenkin köyhistä oloista tulevat naiset, joilla ei ole pääsyä tarvittavan terveydenhuollon piiriin eikä varaa riittävään oikeusapuun.
El Salvadorin tiukka linja ei ole poikkeuksellinen Latinalaisessa Amerikassa
El Salvadorin lisäksi abortti on kielletty poikkeuksetta viidessä muussa Latinalaisen Amerikan maassa: Dominikaanisessa tasavallassa, Haitissa, Hondurasissa, Nicaraguassa ja Surinamessa. Suurin osa alueen muista valtioista sallii abortin vain terveydellisistä syistä. Ainoastaan Kuubassa, Uruguayssa, Guyanassa, Ranskan Guyanassa, Puerto Ricossa ja Mexico Cityssä abortti on sallittu naisen pyynnöstä.
Pihlajamaan mukaan seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien rajoittamisen taustalla vaikuttavat epätasa-arvoiset sukupuolten väliset valtasuhteet ja patriarkaaliset asenteet. Esimerkki tästä on stereotypia, jonka mukaan kodista ja lapsista huolehtiminen kuuluvat ainoastaan naisen vastuulle.
”Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät käsitykset ovat todella syvään juurtuneita kaikkialla maailmassa,” Pihlajamaa toteaa. ”Niiden muuttaminen on kuitenkin mahdollista pitkäjänteisen ihmisoikeustyön avulla.”
Uudistamalla aborttia koskevaa lainsäädäntöä, voidaan vaikuttaa myös ihmisten asenteisiin. Samaan aikaan aktivismi ja muu toiminta yleisen mielipiteen muuttamiseksi lisäävät painetta lainsäädännön päivittämiseksi. Pihlajamaan mukaan myös esimerkiksi seksuaalikasvatus sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palveluiden ja modernien ehkäisyvälineiden saatavuus ovat merkittävässä roolissa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien toteutumiseksi.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan aborttien saatavuuden rajoittaminen ei vähennä tehtyjen aborttien määrää. Sen sijaan abortin kieltäminen pakottaa tekemään abortteja salassa ja turvattomissa olosuhteissa aiheuttaen siten vuosittain lähes tuhannen naisen ja tytön kuoleman Latinalaisessa Amerikassa. Guttmacher-instituutin tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2014 ainakin 10 prosenttia äitiyskuolleisuudesta Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla johtuu vaarallisista aborteista. Abortin kriminalisointi ja sitä rajoittavat lait heikentävät myös terveydenhuollon ammattilaisten mahdollisuuksia tehdä työnsä hyvin.
Epäoikeudenmukaisuuden kokemus yhdisti ja rohkaisi puhumaan
María Teresa kertoo, että olosuhteet salvadorilaisessa Ilopangon naisvankilassa ovat epäinhimilliset. Vangit asuvat liian täyteen ihmisiä ahdetuissa selleissä ja perustarpeista, kuten vedestä, ruuasta ja lääkkeistä, on pulaa.
”Poikani ajattelu antoi minulle voimia”, María Teresa sanoo. ”En voinut luovuttaa, sillä tiesin hänen odottavan minua vankilan ulkopuolella.”
Vankilassa ollessaan María Teresa tutustui toisiin naisiin, jotka jakoivat hänen kohtalonsa. Jotkut heistä olivat tulleet raskaaksi raiskauksen seurauksena, menettäneet lapsen keskenmenossa ja María Teresan tavoin saaneet kymmenien vuosien vankilatuomion rikoksesta, jota eivät olleet tehneet. Samaan aikaan heidän raiskaajansa kulkivat vapaana.
”Mietin, miksi kaiken tämän kokemamme kärsimyksen jälkeen, me olemme hiljaa?”
María Teresa kertoo ymmärtävänsä, miksi monet eivät uskalla astua julkisuuteen. Kovia kokeneet naiset on jo tuomittu kertaalleen oikeudessa – harva haluaa tulla uudelleen tuomituksi mediassa. Itse hän sanoo kuitenkin tunteneensa suorastaan velvollisuudekseen puhua kohtalostaan ja osallistua näin vankilan ulkopuolella toimivien aktivistien ja järjestöjen kamppailuun aborttilain uhrien puolesta.
”Hiljaisuus ja pelko vaikeuttivat myös sitä työtä, mitä monet järjestöt yrittivät tehdä puolestamme. Jotta heidän toiminnallaan olisi vaikutusta, he tarvitsivat myös meitä ja meidän osallistumistamme”, María Teresa sanoo.
Vankilassa ollessaan María Teresa käytti jokaisen mahdollisuuden rikkoakseen tuon hiljaisuuden. Hän antoi haastatteluja ja tapasi vankilassa vierailevia poliitikkoja ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Ja hän ei ollut ainoa. Ilopangon muurien sisällä oli myös muita, jotka halusivat saada äänensä kuuluviin.
Naiset tekivät sopimuksen, että kun joku heistä vapautuisi, hän puhuisi myös muiden puolesta. Maailman oli saatava tietää.
”Päätimme, että meidän täytyy puhua myös niiden naisten puolesta, jotka ovat liian peloissaan puhuakseen itse tai hiljennetty valtion toimesta” María Teresa sanoo.
Lopulta María Teresa istui 40 vuoden tuomiostaan neljä ja puoli vuotta. Tuona aikana hän tapasi poikansa vain kaksi kertaa. Vuonna 2016 hänen tapauksensa otettiin uudelleen tuomioistuimen käsittelyyn ihmisoikeusjärjestöjen kampanjoinnin saavuttaman kansainvälisen huomion ansioista ja hänet vapautettiin puutteelliseen todistusaineistoon vedoten.
Vankilasta päästyään María Teresa kertoo kohdanneensa paljon syrjintää. Myös valtio jatkoi hänen vainoamistaan. Lopulta pelko takaisin vankilaan joutumisesta sai hänet jättämään El Salvadorin taakseen.
”En usko, että näin tapahtui ’rikokseni’ vuoksi, vaan siksi että olin puhunut julkisesti Ilopangon vankilan huonoista oloista ja siellä tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista”, María Teresa sanoo.
Vuonna 2017 María Teresa sai poikansa kanssa turvapaikan Ruotsista. Sieltä käsin hän on jatkanut taistelua salvadorilaisten kohtalotovereidensa puolesta. Hän tekee yhteistyötä eri järjestöjen, kuten Amnestyn Ruotsin osaston kanssa ja on ollut muun muassa YK:n ja EU:n kuultavana El Salvadorin tilanteesta.
Argentiinan vihreä aalto ja muita muutoksen tuulia
Sukupuolten välinen epätasa-arvo on valtava ongelma Latinalaisessa Amerikassa. Viime vuosina feministinen liike on kuitenkin noussut mantereella merkittäväksi yhteiskunnalliseksi toimijaksi, joka on onnistunut herättämään keskustelua etenkin naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista.
Elokuussa 2018 sadat tuhannet vihreitä huiveja heiluttavat ihmiset kokoontuivat senaatin eteen Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa. Jo 2000-luvun alussa käynnistyneen kampanjan ajama lakimuutos abortin laillistamisesta oli edennyt ensimmäistä kertaa kongressista senaattiin.
Argentiinan vuodelta 1922 peräisin oleva lainsäädäntö salli raskauden keskeytyksen vain, jos raskaus on seuraus raiskauksesta tai vaarantaa naisen hengen. Vihreäksi aalloksi mielenosoittajien käyttämien huivien mukaan nimetty sinnikäs kampanja oli saanut nostettua lakimuutoksen tarpeen vuoden tärkeimmäksi puheenaiheeksi.
”Argentiinan vihreä aalto ja vastaavat liikkeet ovat hyvä esimerkki siitä, millä tavoin suuret joukot voivat nousta vaatimaan asennemuutosta ja näin lisätä valtavasti painetta päättäjiä kohtaan”, Matti Pihlajamaa sanoo.
Vaikka Argentiinan senaatti lopulta hylkäsi esityksen abortin laillistamisesta, syntynyt kansanliike sai aikaan sen, että aborttikysymys on tullut yhteiskunnalliseen keskusteluun jäädäkseen.
”Aborttia pitkään leimannut stigma, häpeä ja vaikeneminen ovat vihdoin ohi. Tämän päivän Argentiinassa naiset seisovat ylpeästi yhdessä ja vaativat vapautta tehdä päätöksiä, jotka koskevat heidän omia kehojaan”, totesi Amnestyn Argentiinan osaston toiminnanjohtaja Mariela Belski pian äänestyksen jälkeen.
Muuallakin Latinalaisessa Amerikassa on tapahtunut edistystä: Chilessä abortin täyskielto kumottiin vuonna 2017 ja nykyään raskauden keskeytys on maassa sallittua, kun raskaus on seurausta raiskauksesta tai insestistä, kun raskaana olevan naisen henki on vaarassa, sekä kuolemaan johtavien sikiövaurioiden kohdalla.
Taistelu jatkuu El Salvadorissa
El Salvadorissa yritykset abortin laillistamiseksi eivät toistaiseksi ole tuottaneet tulosta. Vuonna 2018 hylättiin aloite, joka ajoi raskauden keskeytyksen sallimista tapauksissa, joissa raskaus vaarantaa naisen hengen tai on saanut alkunsa raiskauksesta.
Aktivistien ja kansalaisjärjestöjen toiminta yksittäisten aborttilainsäädännön uhrien puolesta on kuitenkin kantanut hedelmää. Pelkästään vuosina 2018 ja 2019 13 abortista syytettyä naista on vapautunut vankilasta, mukaan lukien kuolleen lapsen synnyttänyt 35-vuotias Teodora del Carmen Vasques, joka ehti istua kolmanneksen saamastaan 30 vuoden vankeustuomiosta ennen vapautumistaan helmikuussa 2018.
Isäpuolensa raiskaamaksi 18-vuotiaana joutunut Imelda Cortez Palacios oli vähällä saada 20 vuoden tuomion murhan yrityksestä synnytettyään lapsen kotinsa ulkokäymälässä. Hän ei tiennyt olevansa raskaana. Vuoden tutkintavankeuden jälkeen Imelda todettiin syyttömäksi ja vapautettiin joulukuussa 2018. Lähes 10 000 ihmistä Suomessa allekirjoitti Amnestyn vetoomuksen Imeldan puolesta.
Elokuussa 2019 taas juhlittiin Evelyn Hernándezin vapautumista. Vuoden 2016 huhtikuussa kuolleen lapsen synnyttänyt Evelyn hakeutui sairaalahoitoon, jolloin henkilökunta teki hänestä ilmoituksen poliisille. Tuolloin 21-vuotias nainen pidätettiin ja tuomittiin 30 vuodeksi vankeuteen törkeästä murhasta. Pari vuotta myöhemmin järjestetyssä uusintaoikeudenkäynnissä tuomio kumottiin todisteiden puutteen vuoksi.
Vaikeuksista huolimatta María Teresa Rivera uskoo, että käänne parempaan on mahdollinen myös El Salvadorissa. María Teresan ja hänen kohtalotovereidensa tapausten saama huomio on osaltaan alkanut muuttaa ihmisten asenteita. Hän iloitsee siitä, että yhä useammat – etenkin köyhistä yhteisöistä – ovat nousseet viime aikoina puolustamaan Ilopangon vankilassa istuvia aborttilain uhreja.
”En aio lopettaa puhumista ennen kuin jokainen meistä naisista on vapaa, kaikissa sanan merkityksissä: ei vain vankilasta, vaan myös vapaa väkivallasta ja syrjinnästä.”
Teksti: Emma Vepsä