Kesällä 2013 tyttöystävänsä kanssa Havaijilla asuva, menestyvä ja nopeasti urallaan edennyt 29-vuotias tietotekniikka-ammattilainen Edward Snowden otti askeleen, jonka jälkeen ei ollut paluuta.
Patriootti, joka oli halunnut taistelemaan isänmaansa puolesta, oli nähnyt urallaan tiedusteluviranomaisten parissa asioita, jotka saivat hänet voimaan pahoin. Se, mitä Snowden oli nähnyt, sai hänet kyseenalaistamaan rakastamansa maan viranomaisten keinot. Tämä pakotti hänet lopettamaan vaikenemisen ja ryhtymään ihmisoikeuspuolustajaksi.
Kesäkuussa 2013 Snowden paljasti valikoitujen toimittajien kautta maailmalle ensimmäiset järkyttävät todisteet salaisista kansainvälisistä massavalvontaohjelmista, joiden mittasuhteet löivät maailman ällikällä. Olemme sittemmin saaneet tietää, että Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusvirasto NSA ja Iso-Britannian tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu GCHQ liittolaisineen ovat valvoneet satojen miljoonien ihmisten puhelin- ja verkkoliikennettä.
Kiitos Snowdenin, tiedämme esimerkiksi, että kansainvälinen verkkoliikenteemme on ollut valtioiden jatkuvan valvonnan kohteena ja USA:n ja sen liittolaisten viranomaiset ovat voineet hakea rajoituksetta miljardien tavallisten ihmisten tallennettua verkkoviestintää yhdellä kätevällä hakukoneellaan. Että yritykset kuten Facebook, Google ja Microsoft pakotettiin luovuttamaan asiakastietoja NSA:n salaisella määräyksellä. Tai että NSA tallensi, varastoi ja analysoi metadataa joka ikisestä puhelusta ja tekstiviestistä Meksikossa, Keniassa ja Filippiineillä sekä kykeni tarvittaessa tallentamaan jokaisen puhelun kokonaisessa maassa.
Snowdenin paljastukset käynnistivät valtavan julkisen keskustelun, joka on yhä käynnissä. Monia yksityisyytemme suojaan vaikuttavia parannuksia on jo saatu aikaan.
Hyvää kehitystä ja huolenaiheita
Iso-Britanniassa tiedustelupalvelua valvova tuomioistuin julisti ennen vuoden 2014 joulukuuta Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian välillä tapahtuneen siepatun tiedon jakamisen laittomaksi, koska se tapahtui salassa. Yhdysvalloissa toukokuussa 2015 valitustuomioistuin tuomitsi, että puhelutietojen massakerääminen on laitonta.
Iso-Britanniassa hallituksen alainen komitea vaati tiedustelupalvelujen toimintaa koskevien lakien tarkastelemista uudestaan, jotta niiden toimintaa saataisiin läpinäkyvämmäksi. Yhdysvalloissa hallitus hyväksyi lain, joka tähtää maan omien kansalaisten puhelintietojen massakeräyksen lopettamiseen.
Euroopan unionin tuomioistuin on ottanut merkittävästi kantaa kohdentamatonta massavalvontaa vastaan, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen arvioitavana on mm. Amnestyn kanne Ison-Britannian tiedusteluviranomaisia vastaan. Jo nyt tiedetään, että muun muassa Amnesty on ollut GCHQ:n vakoilun kohteena.
Lukuisat kansainväliset elimet ovat varoittaneet, että massavalvonta uhkaa vakavasti ihmisoikeuksien toteutumista. Terrorismin vastaisen toiminnan ihmisoikeuskysymyksiä käsittelevä YK:n erityisraportoija sanoi, että on raaka totuus, että massavalvontateknologian käyttö tuhoaa oikeuden yksityisyyteen verkossa täysin. YK on perustanut myös uuden erityisraportoijan viran, joka erikoistuu yksityisyyden suojaa koskeviin kysymyksiin niin verkossa kuin muualla, myös tiedustelutoiminnassa.
Kotimaisia uhkakuvia
Suomessa sisäministeriön ja puolustusministeriön alaiset työryhmät valmistelevat vuoden 2016 loppuun mennessä ehdotuksensa tiedustelulainsäädännön uudistamisesta verkkovalvontavaltuuksien säätämiseksi suojelupoliisille ja puolustusvoimille. Tavoitteena on mahdollistaa sähköiseen viestintään kohdistuva tiedustelutoiminta nykyisestä poiketen myös aiemmin tuntemattomien kohteiden kartoittamiseksi ja silloinkin, kun ei ole epäilyä nimenomaisen rikoksen valmistelusta.
Oikeusministeriön alainen työryhmä on julkaissut ehdotuksen perustuslain yksityisyydensuojasäännöksen muuttamiseksi. Ehdotuksen mukaan luottamuksellisen viestin salaisuutta voitaisiin rajoittaa tiedon hankkimiseksi kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta. Uhkana on, että tiedustelu laajenee käytännössä kohdentamattomaksi.
Amnesty vaatii, että tiedustelutoimivaltuuksien säätämisessä kunnioitetaan täysimääräisesti perus- ja ihmisoikeutta yksityisyyden suojaan, sananvapauteen ja syrjimättömyyteen. Perus- ja ihmisoikeuksien alaan kajoavista rajoituksista on säädettävä huolellisesti, täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Tiedusteluviranomaisia on valvottava tehokkaasti.
Edward Snowdenin asettama esimerkki inspiroi myös meitä suomalaisia haastamaan voimistuvia viranomaisvaltuuksia ja käymään kriittistä keskustelua kansallisen turvallisuuden, viranomaisten toimivallan ja yksilön perus- ja ihmisoikeussuojan suhteesta.
Yritysten paranevia käytäntöjä ja vastarintaa
Suuryritykset, joiden laitteita, viestintäsovelluksia ja muita palveluita käytämme päivittäin, ovat keskeisessä roolissa ihmisoikeuksiemme suojelemiseksi digitaalisessa maailmassa. Kannustamme yrityksiä nousemaan vastarintaan valtioiden laajenevan, yksityisyyttä rapauttavan urkinnan edessä. Tarjoamalla parempia, turvallisempia tuotteita asiakkailleen, yritykset voivat suojella sekä keskivertokäyttäjiä että haavoittuvassa asemassa olevia ihmisoikeuspuolustajia, joiden työlle ja turvallisuudelle luottamuksellinen viestintä on elinehto.
Useat merkittävät teknologia- ja internetyritykset ovat kehittäneet tarjoamiensa tuotteiden ja palvelujen turvallisuutta sekä asiakkaille tarjottavan viestinnän salauksen tasoa. Kuluttajien painostus ja havahtuminen keskusteluun yksityisyyden uhista ovat saaneet yritykset tarkastamaan asennettaan asiakkaidensa yksityisyyden suojelemiseen.
Lisää toimia tarvitaan
Hallitukset eivät ole vielä ryhtyneet riittäviin toimiin purkaakseen massavalvontajärjestelmiään. Yhdysvalloissa on edelleen laillista muun muassa massavalvoa miljoonia ihmisiä maan rajojen ulkopuolella. Euroopassa koetut ääriliikkeiden väkivaltaiset iskut ovat kiihdyttäneet vaatimuksia viranomaisten entistä laajempien valvontatoimivaltuuksien puolesta, vaikka laajamittaisen massavalvonnan tehosta esimerkiksi terrorismin torjunnassa ei ole juuri näyttöä.
Tietoliikennetiedustelu voi olla perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävää vain, mikäli se on riittävän kohdennettua, täsmällisesti säänneltyä, tehokkaasti valvottua ja ehdottoman tarpeellista vakavien kansallisen turvallisuuden uhkien torjumiseksi. Keskustelua yksityisyydensuojasta ja sananvapaudesta digitaalisessa maailmassa tarvitaan juuri nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.