Neljä myyttiä, neljä faktaa: mistä Libyan ja EU:n yhteistyössä on kyse? Mitä me – ja Suomi – voimme tehdä asialle?
MYYTTI
Libyan rannikkovartiosto pelastaa ihmishenkiä EU:n tuella.
FAKTA
Libyan rannikkovartiosto estää ihmisiä pakenemasta maasta ja sulkee merireitit EU:n tuella.
Vuodesta 2016 lähtien EU:n jäsenmaat ovat pyrkineet järjestelmällisesti sulkemaan Välimeren yli Libyasta Eurooppaan kulkevan reitin. Tavoitteena ei ole ensisijaisesti tukea Libyan rannikkovartiostoa hengenpelastuksessa, vaan yhteistyön turvin pysäyttää siirtolaiset Libyaan ja sulkea merireitit.
Euroopan hallitukset antavat teknistä avustusta ja tukea Libyan hallituksen osastolle, jonka tehtävänä on estää muuttoa Eurooppaan. Osasto on vastuussa pidätyskeskuksista, joissa pakolaisia ja siirtolaisia pidetään mielivaltaisesti ja joissa monet joutuvat vakavien ihmisoikeusloukkausten uhreiksi.
EU-maat tukevat myös Libyan rannikkovartioston toimia, jotka tähtäävät ihmisten pysäyttämiseen merellä. Italia on tarjonnut rannikkovartiostolle muun muassa koulutusta, veneitä ja muita välineitä – surullisimpana esimerkkinä Italian Libyalle luovuttama Ras Jadir -alus, jonka marraskuisessa pelastusoperaatiossa 50 ihmistä menetti henkensä Ras Jadirin estäessä ja häiritessä Sea Watch -järjestön pelastustoimia
MYYTTI
Kansalaisjärjestöjen pelastusoperaatiot saavat ihmiset liikkeelle ja lisäävät hukkumisia.
FAKTA
Kansalaisjärjestöt pelastavat ihmishenkiä.
Välimerellä toimivien kansalaisjärjestöjen demonisointi on tuttu ilmiö populististen poliitikkojen puheissa myös Suomessa. Meripelastustehtävissä olevien kansalaisjärjestöjen virheellisesti väitetään luovan markkinat ihmissalakuljettajille. Tosiasiassa EU-maat ovat omilla toimillaan, kuten rajojen sulkemisella ja tiukalla viisumipolitiikalla, sulkeneet turvalliset ja lailliset reitit Eurooppaan ja ajaneet ihmiset salakuljettajien armoille. Libyan rannikkovartiosto estää kansalaisjärjestöjä toimimasta tehokkaasti ja ylläpitää itse suhteita salakuljettajiin.
Lukuisat ihmiset ovat kertoneet joutuneensa hyväksikäytön kierteeseen, jonka taustalla on Libyan rannikkovartioston, salakuljettajien ja vartijoiden yhteistyö.
Siirtolaiset, jotka pystyvät maksamaan vapaudestaan, saatetaan siirtää eteenpäin salakuljettajille, jotka järjestävät matkan pois Libyasta. Veneet merkitään, jotta Libyan rannikkovartiosto tietää päästää ne Libyan merialueen halki esteittä. Joissain tapauksissa Libyan rannikkovartiosto on jopa saattanut veneitä kansainvälisille vesille.
Yksikään kansalaisjärjestö ei toimi yhteistyössä salakuljettajien kanssa. Yksikään alueella toimiva järjestö ei voi myöskään sulkea silmiään ihmisten kärsimykseltä ja hädältä. Kansalaisjärjestöt auttavat Välimerellä, koska muiden toimijoiden välinpitämättömyys ajaa ihmisiä hengenvaaraan. Ne täyttävät tehtävän, jonka salakuljettajat, Libyan rannikkovartiosto ja EU laiminlyövät.
MYYTTI
Eurooppalaisten valtioiden hallitukset tekevät parhaansa pakolaisten ja siirtolaisten ihmiskaupan ja hyväksikäytön lopettamiseksi Libyassa.
FAKTA
Libyan hallinnon kanssa tekemänsä yhteistyön myötä eurooppalaiset hallitukset ovat osasyyllisiä pakolaisten ja siirtolaisten kärsimykseen ja hyväksikäyttöön.
Eurooppalaiset hallitukset legitimoivat omalla toiminnallaan Libyan epäoikeudenmukaista järjestelmää. Libyan paikallishallinnon, heimojohtajien ja aseellisten ryhmien kanssa solmitut sopimukset pyrkivät pysäyttämään ihmisten salakuljetuksen. Tavoitteena on ennen kaikkea ulkoistaa vastuu siirtolaisista Libyan harteille ja sulkea Välimeren reitti. Sopimuksen epäinhimilliset seuraukset maksavat siirtolaiset.
MYYTTI
Me emme voi vaikuttaa Libyan kaltaiseen valtioon.
FAKTA
EU on ollut luomassa nykyistä mallia, se voi sen myös muuttaa.
EU on nykyisen toimintamallin takuumies, mutta se voi olla muutoksen ajuri. Euroopan unioni on ulkoistanut vastuunsa turvaa hakevista ihmisistä Libyalle, mutta me voimme varmistaa, että EU avaa silmänsä ihmisoikeusvelvoitteilleen.
EU-maiden on vaadittava Libyaa lopettamaan pakolaisten ja siirtolaisten mielivaltaiset pidätykset. Kaikki pidätyskeskuksiin mielivaltaisesti teljetyt ihmiset on vapautettava ja YK:n pakolaisjärjestön toiminta Libyassa on sallittava.
Eurooppalaisten hallitusten täytyy harkita Libyan kanssa tehtävää yhteistyötä tarkkaan. Niiden on autettava turvapaikanhakijoita Eurooppaan laillisten ja turvallisten reittien, kuten pakolaiskiintiön, kautta. Vastuuta pakolaisista ei voi ulkoistaa, eikä Libyan kaltaisten maiden kanssa voi solmia sopimuksia kääntäen katsettaan sen aiheuttamalta kärsimykseltä.
Euroopan unioni pystyy parempaan, ja me sen kansalaisina velvoitamme sitä.