Amnesty International Suomen osasto antoi 30.1.2025 sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon selvityksestä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista.
Amnesty International Suomen osasto ei ole STEA-avustuksien hakija tai saaja. Amnesty lausui selvityksestä ensisijaisesti siitä näkökulmasta, että STEA-avustuksilla toimivien sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työ vaikuttaa suoraan ja välillisesti monien haavoittuvassa tai syrjinnälle alttiissa asemassa olevien ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen Suomessa.
Amnesty tekee runsaasti erilaista yhteistyötä suomalaisten järjestöjen kanssa, mukaan lukien STEA-avusteisten sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa ja monet näistä järjestöistä ovatkin Amnestyn toiminnan kannalta tärkeitä sidosryhmäkumppaneita.
Amnesty pitää suomalaisten sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaa erittäin merkityksellisenä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista edistävänä työnä. Järjestöillä on keskeinen rooli esimerkiksi naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä, yhdenvertaisuustyössä, sekä sosiaalisten oikeuksien edistämisessä.
Järjestöjen työ kohdistuu usein erityisen haavoittuvassa tai syrjinnälle alttiissa asemassa olevien ihmisten oikeuksien edistämiseen. Järjestöjen erityisenä vahvuutena voi pitää sitä, että niissä usein tunnistetaan erityisiä haavoittuvuuksia tai alttiutta syrjinnälle. Niiden toiminnassa pystytäänkin usein tavoittamaan sellaisia ihmisiä, jotka saattavat jäädä julkisten palveluiden katveeseen eri syistä, mukaan lukien syrjivien käytäntöjen vuoksi. Tällaisen toiminnan tuloksena järjestöihin kehittyy erityistä asiantuntemusta, joka hyödyttää sosiaali- ja terveysalan sektoria sekä yhteiskuntaa laajemmin. Tämän tärkeän näkökulman huomioinen jää selvityksessä vaillinaiseksi.
Amnesty korostaa, että Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden täyttämisen näkökulmasta kriittistä työtä tekeville järjestöille tulee turvata riittävä rahoitus. Esimerkiksi naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan vastaisen työn nykyinenkään avustussumma ei vastaa ihmisoikeusongelman laajuutta ja vakavuutta.
Mikäli päädytään jonkinlaiseen temaattiseen rahoitusmalliin, on varmistettava, marginalisoidussa tai syrjinnälle alttiissa asemassa olevien ihmisten, mukaan lukien vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten tukeminen omana teemanaan, jotta sitä koskeva rahoitus varmistetaan.