Amnesty International Suomen osasto lausui sisäministeriölle 25.10.2024 luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle ulkomaalaislain muuttamisesta (perheenyhdistäminen).
Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetut muutokset suurimmalta osaltaan heikentävät ihmisoikeuksien, kuten oikeuden perhe-elämään ja lapsen edun toteutumista. Muutokset kohdistuvat erityisesti kansainvälistä suojelua saaneisiin, jotka ovat jo valmiiksi muita perheenyhdistämistä hakevia heikommassa asemassa. Kaikkein eniten muutokset heikentävät toissijaista suojelua saaneiden oikeuksien toteutumista, vaikka erottelulle turvapaikan ja toissijaista suojelua saaneiden välillä ei ole perusteita.
Esitysluonnoksessa ehdotetaan perheenyhdistämisen uusiksi kriteereiksi 21 vuoden vähimmäisikää, kahden vuoden asumisaikaa sekä toimeentuloedellytyksen ulottamista myös lapsiin perheenkokoajina. Amnesty katsoo, ettei näitä muutoksia tule tehdä.
Esitysluonnoksessa ehdotetaan lisäksi lapsen alaikäisyyden määrittämisen muutosta sekä kansanterveydellisen syyn poistamista oleskeluluvan epäämisperusteena kansainvälistä suojelua saaneen henkilön perheenjäseneltä. Amnesty kannattaa kyseisiä muutoksia osittain siten, että alaikäisyyden määrittämisen muutos tulee ulottaa kaikkiin perheenyhdistämisiin eikä vain turvapaikan saaneiden perheenyhdistämisiin.
Osa muutosehdotuksista, kuten vähimmäisikäedellytys ja asumisaikavaatimus ovat mahdollisia perheenyhdistämisen lisäedellytyksiä, jotka EU:n perheenyhdistämisdirektiivi sallii. Amnesty huomauttaa, että EU:n perheenyhdistämisdirektiivin tarkoituksena on suojata perhe-elämää ja määritellä ne vähimmäisedellytykset, joiden täyttyessä perheenyhdistäminen on mahdollista. Tarkoituksena ei siis ole, että jäsenvaltiot heikentävät olemassa olevia säännöksiään, vaan että oikeuksien tasoa nostetaan niissä maissa, joissa säännökset eivät vielä ole direktiivin edellyttämällä tasolla.
Esitetyillä muutoksilla kuitenkin heikennettäisiin kansallista lainsäädäntöä, vaikka Suomi on perinteisesti ylittänyt vähimmäistason ja luonut kansallisella lailla korkeampitasoista ihmisoikeuksien suojaa EU:n minimitasoon verrattuna. Tämä käytäntö on vastannut EU-lainsäädännön perimmäistä tavoitetta, joka on ollut suojelun tason parantaminen ja yhdenmukaistaminen luomalla vähimmäistason määrittelevää lainsäädäntöä. On valitettavaa ja ihmisoikeuksien näkökulmasta ongelmallista, että pitkä perinne katkaistaan ja Suomen lainsäädäntöä esitetään heikennettäväksi huomattavasti nykyistä alhaisemmalle tasolle.
Oikeus perhe-elämään on turvattu useissa Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa ja on valtioiden velvollisuus huolehtia sen toteutumisesta. Perhe-elämän suojan katsotaan kuuluvan myös Suomen perustuslain 10 §:n yksityiselämän suojan alaan.
Myös Euroopan unionin tuomioistuin on todennut perheenyhdistämisen sallimisen olevan pääsääntö ja korostanut, että jäsenvaltion mahdollisuutta edellyttää todisteita perheenkokoajan vakaista ja säännöllisistä tuloista ja varoista on tulkittava suppeasti. Jäsenvaltiot eivät saa käyttää niille annettua harkintavaltaa tavalla, joka olisi vastoin direktiivin tavoitetta ja tehokasta vaikutusta. Lisäksi EU:n määritelmädirektiivissä viitataan pakolaisten ja toissijaista suojelua saaneiden yhdenmukaiseen asemaan ja todetaan, että toissijaista suojelua saaville henkilöille tulee myöntää samoin edellytyksin samat oikeudet kuin pakolaisille.
Lue lausunto kokonaan täältä.