Amnesty International Suomen osasto lausui 28.2.2025 valtioneuvoston luonnoksesta hyvinvointialueiden tehtäviä koskeviksi valtakunnallisiksi tavoitteiksi vuosille 2025–2029.
Hyvinvointialueille esitettyjen valtakunnallisten strategisten tavoitteiden tarkoituksena on ohjata hyvinvointialueiden toimintaa huomioiden sekä lainsäädännön asettamat vaatimukset palvelujen järjestämiselle että julkisen talouden finanssipoliittiset tavoitteet.
Amnesty katsoo, että tavoitteilla tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia hyvinvointialueiden toimintastrategioihin, ja siksi niiden tulee vahvasti nojata perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin.
Valtakunnallisten tavoitteiden tulee heijastaa pyrkimystä korjata Suomen terveysjärjestelmän eriarvoisuutta panostamalla julkisen perusterveydenhuollon palvelujen saavutettavuuteen sekä poistamalla palvelujen tarpeenmukaisen käytön esteitä. Finanssipoliittisten tavoitteiden täyttämisen ei tule edellyttää hyvinvointialueilta sellaisia säästötoimia, jotka heikentävät palvelutasoa ja vaikeuttavat hoitoon pääsyä.
Palveluiden yhdenvertainen saavutettavuus vaatii konkreettisia tavoitteita
Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta on myönteistä, että väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen tunnustetaan paitsi lakisääteisinä velvollisuuksina, myös strategisina tavoitteina, joiden toteutumista valvotaan eri seurantamittareilla.
Julkaisuluonnoksessa esitetyt tavoitteet sisältävät kuitenkin vain vähän konkreettisia välineitä terveyspalvelujen yhdenvertaisen saavutettavuuden turvaamiseksi ja terveyseroihin puuttumiseksi. Amnesty katsoo, että vähintään haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien palvelutarjonnan turvaaminen tulisi nimenomaisesti mainita osana palvelujen saatavuutta ja yhdenvertaisuutta koskevia tavoitteita.
Asukas- ja asiakasnäkökulmaa tulee vahvistaa tavoitteiden seurantamittareissa
Amnesty pitää kannatettavana tavoiteluonnoksessa esitettyä mahdollisuutta lisätä asukkaiden osallisuutta hyvinvointialueiden toiminnassa esimerkiksi kansalais- tai asiakasraateja käyttöön ottamalla.
Asukkaiden osallisuutta lisäävät tavoitteet ovat tästä huolimatta jäämässä pelkkien sanojen tasolle. Luonnoksessa esitetyt toimintaa koskevien tavoitteiden seurantamittarit ovat nimittäin huomattavan organisaatio- ja henkilöstölähtöisiä. Esimerkiksi palvelujen saatavuutta arvioivat mittarit perustuisivat lähinnä numeeriseen tietoon hoitoon pääsystä. Amnesty katsoo, etteivät esitetyt tavoitteiden seurantamittarit ole riittäviä sen arvioimiseksi, toteuttavatko hyvinvointialueet toiminnassaan sosiaalisia perus- ja ihmisoikeuksia velvollisuuksiensa mukaisesti.
Seurantamittareiden laatimisessa tulee antaa ehdotettua suurempaa painoarvoa hyvinvointialueiden asukkaiden kokemuksille palvelujen saatavuudesta, jatkuvuudesta ja yhteensovittamisesta.