Amnesty toteaa, että Suomen perustuslaki sekä kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet asettavat rajoitteita sille, millaisia lakeja Suomessa voidaan säätää. Turvapaikanhakijoiden karkottamista harkittaessa olennaisin periaate on ehdoton palautuskielto eli kielto palauttaa ketään maahan, jossa häntä uhkaisi kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
Amnesty katsoo, että hallintovaliokunnan tulee ehdottaa kansalaisaloitteen hylkäämistä. Osa kansalaisaloitteen vaatimuksista on jo voimassa olevaa oikeutta. Rikosperusteinen karkottaminen on jo mahdollinen ja käytetty toimintamuoto. Suurin muutos kohdistuisi päätöksenteon ehdottomuuteen ja automaattisuuteen, joka on mahdoton toteuttaa.
Seksuaalirikoksia tekevät kaikenlaiset ihmiset taustaan katsomatta. Seksuaalinen väkivalta on erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ilmentää kulttuuriimme syvälle juurtunutta sukupuolten välistä epätasa-arvoa, naisiin kohdistuvaa syrjintää. Sen sijaan, että raiskauksia ja muita seksuaalirikoksia yritettäisiin politisoida, päättäjien tulisi tunnustaa, että tosiasialliset ongelmat ovat vaillinaiset lait – esimerkkinä raiskauksen tunnusmerkistön muuttaminen suostumusperustaiseksi, alhainen syytteeseenpano, palveluiden riittämättömyys, myytit sekä väärinkäsitykset raiskauksista ja sukupuolistereotypiat.