Amnesty International Suomen osasto antoi 22.4.2024 lausuntonsa oikeusministeriölle avioliittoon pakottamisen rangaistavuuden selkeyttämistä koskevasta työryhmämietinnöstä.
Amnesty International Suomen osasto pitää avioliittoon pakottamisen, sen yrityksen ja avioliiton purkamisen estämisen kriminalisointia tärkeänä askeleena pakkoavioliiton uhrien aseman parantamiseksi. Avioliittoon pakottaminen on sukupuolistuneen väkivallan muoto ja ihmisoikeusloukkaus, joka kaventaa uhrin itsemääräämisoikeutta oman elämänsä, kehonsa ja seksuaalisuutensa suhteen.
Työryhmämietinnössä ehdotetaan, että avioliittoon pakottaminen ja liiton päättämisen estäminen säädetään rikosoikeudellisesti rangaistavaksi osana ihmiskauppasäännöstä. Näin pakkoavioliitolle ei kirjattaisi omaa säännöstä rikoslakiin. Mietinnössä pakkoavioliiton erilliskriminalisoinnin epäillään tekevän lainsäädännöstä nykyistä vaikeaselkoisempaa, sillä pakkoavioliittosäännös voisi olla osin päällekkäinen ihmiskauppasäännöksen kanssa.
Erilliskriminalisointi on kuitenkin Amnestyn Suomen osaston mielestä parempi ratkaisu, sillä se parantaa uhrien oikeudellista asemaa, vastaa avioliittoon pakottamisen monisyistä todellisuutta ja nostaa pakkoavioliittoja ilmiönä esiin paremmin kuin pakkoavioliiton sisällyttäminen ihmiskauppasäännökseen. Pakkoavioliitossa on usein kyse prosessista ja väkivallan jatkumosta, jossa väkivaltaa käyttävä rajoittaa systemaattisesti uhrin elämää. Pakottava kontrolli, eristäminen, toistuvat väkivaltakokemukset ja väkivallan tapahtuminen lähisuhteessa vaikeuttavat avun hakemista. Ihmisoikeusperustaisessa lainsäädännössä on huomioitava yksittäisten väkivaltatekojen ja -episodien sijaan väkivallan jatkumo ja väkivallan eri ilmenemismuotojen rinnakkaisuus. Erilliskriminalisointi vastaakin parhaiten naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimuksen) henkeä. Nykyinen lainsäädäntö ei ole Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden mukaista, mikä saattaa erityisen haavoittuvassa asemassa olevat entistä vaikeampiin tilanteisiin.
On tärkeää, että sääntelyssä huomioidaan sekä avioliiton solmimiseen pakottaminen, että tilanteet, joissa avioliitosta irtautuminen ja liiton päättäminen pyritään estämään. Avioliittoon pakottaminen ei koske vain hetkeä, jolloin liitto solmitaan. Pakottaminen voi ilmetä myös pakkona pysyä avioliitossa. Amnestyn Suomen osasto nostaa esiin huolen, ettei pakkoavioliiton sisällyttäminen ihmiskauppasäännökseen riittävästi tunnista pakkoavioliiton uhrien erilaisia tilanteita ja kokemuksia. Osa avioliittoon pakottamisen muodoista on hienovaraisia, ja olosuhteista voi tulla uhrille sietämättömiä vasta vuosien päästä liiton solmimisesta. Pakkoavioliitossa ei siis aina ole kyse ihmiskaupasta tai kunniaan liittyvästä väkivallasta, vaan se voi liittyä esimerkiksi taloudelliseen väkivaltaan ja oleskelulupaprosessiin.
Pakkoavioliiton uhrien asemaa on parannettava paitsi rikosoikeudellisesti, myös turvaamalla tukipalvelut avioliittoon pakotetuille, kouluttamalla viranomaisia ja vahvistamalla ennaltaehkäisevää työtä. Lainsäädännön ja palvelujen kehittämisen yhteydessä on nähtävä pakkoavioliiton uhrien erityiset tarpeet ja taattava resurssit väkivallan eri muotojen vastaiseen työhön pitkäjänteisesti.
Lue lausunto kokonaan täältä.