Irlannissa nainen saa keskeyttää raskauden vain, jos hänen henkensä on vaarassa. Suuri enemmistö irlantilaisista kuitenkin kannattaa julmaan aborttilakiin muutoksia.
Saimme huhtikuun alussa lukea, että Pohjois-Irlanti määräsi vankilatuomion abortista 21-vuotiaalle naiselle. Naista rangaistiin siitä, että hän oli 19-vuotiaana tilannut netin kautta aborttipillereitä, sillä hänellä ei ollut varaa ja mahdollisuutta matkustaa Englantiin tekemään laillista ja turvallista raskauden keskeytystä. Pohjois-Irlannin lainsäädäntö sallii abortin vain jos äidin henki on vaarassa.
Puolassa parlamentti käsittelee lakia joka kieltäisi abortit lähes kokonaan. Jo nyt Puolan aborttilaki on erittäin tiukka. Lainvastaisten mielenosoitusten symbolina toimii rautalangasta tehty henkari, sillä rautalankahenkarilla tehdään abortteja kotioloissa.
Perustuslaki suojelee sikiötä, mikään ei suojele naista
Pohjois-Irlannin lisäksi myös Irlannissa on vastaava lainsäädäntö. Perustuslaki suojelee sikiötä, ja raskauden saa keskeyttää vain, jos äidin henki on vaarassa. Kyllä, luit oikein, laki koskee vain henkeä uhkaavaa tilannetta, ei terveyttä uhkaavaa tilannetta. Laissa riski on myös ilmaistu kapeasti – todellisia takeita abortin saamiseksi ei ole.
Kuinka julmaa onkaan pakottaa minut käymään läpi tämä
Aborttilainsäädännön rikkomisesta voi saada jopa 14 vuoden vankeustuomion. Terveydenhuollon henkilökunta voi saada abortin avustamisesta 4000 € sakon. Mikäli sikiö kuolee, täytyy naisen kantaa kuollutta sikiötä, silläkin uhalla, että seurauksena voi olla infektio tai henkinen traumatisoituminen.
Irlantilainen Grainne kuvailee tuntemuksiaan: ”Kuinka julmaa onkaan pakottaa minut käymään läpi tämä.. koko raskauden ajan. Rintoihini tulee maitoa, ihmiset kysyvät kuinka pitkällä olen? ..Miten voi ajatella, ettei tämä vaikuttaisi minuun henkisesti?”
Turvallinen raskaudenkeskeytys on kalliin matkan takana
Irlannin lain mukaan on täysin sallittua matkustaa ulkomaille keskeyttämään raskaus. Vuosittain noin 4000 naista ja tyttöä hakeutuu Englantiin tai muihin Euroopan maihin tekemään abortin yksityisillä klinikoilla, joilla he päätyvät maksamaan abortista jopa 2000 puntaa. Osa turvautuu netistä hankittuihin aborttipillereihin, joiden turvallisuudesta ei ole takeita.
Emme tiedä niiden naisten määrää, jotka jatkavat raskautta siitä huolimatta, että tilanne on erittäin huono heidän kannaltaan. Se, että abortin hankkiminen ulkomailta on sallittua, ei tee asiasta helppoa. Moni nainen kertookin tuntevansa itsensä rikolliseksi.
Irlantilainen Emma Kitson matkusti Englantiin hankkiakseen abortin, sillä sikiöllä todettiin vakava lääketieteellinen vamma. ”Ansaitsemme tuen Irlannin terveysjärjestelmältä, jotta voimme käsitellä tapahtuneen. Irlanti sysää ongelman muiden hoidettavaksi ja unohtaa sinut.”
Irlantilaisten suuri enemmistö kannattaa aborttilakiin muutoksia
Amnesty International tilasi viime vuonna riippumattoman tutkimuksen, jossa tiedusteltiin irlantilaisten kantoja aborttioikeuteen. Tutkimuksen luvut puhuvat puolestaan:
87 % vastanneista haluaa aborttioikeutta laajennettavan
72 % vastanneista haluaa abortin dekriminalisaatiota
66 % vastanneista pitää tekopyhänä sitä, että perustuslaki kieltää abortin Irlannissa, mutta ei kiellä naisia matkustamasta ulkomaille aborttia varten
72 % vastanneista on sitä mieltä, että naisten pakottaminen ulkomaille aborttia varten on syrjivä niitä naisia kohtaan, jotka eivät voi matkustaa tai joilla ei ole varaa matkustaa
55 % vastanneista kuvailee Irlannin aborttilainsäädäntöä sanoilla ”julma” ja ”epäinhimillinen”
68 % vastanneista sanoo, että naista tulisi uskoa, kun hän sanoo tarvitsevansa aborttia, oli tilanne mikä tahansa
Vain 5 % vastanneista vastusti aborttia kaikissa tilanteissa
Vain viisi prosenttia!
Viimeistään nyt on aika purkaa myytti abortista ”mielipiteitä jakavana” asiana. Enemmistö äänesti vuonna 1983 kireän aborttilain puolesta, mutta se ei tarkoita sitä, että näin olisi yhä. Yli 20 vuoden ajan Irlanti on saanut huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeustoimijoilta – nyt on aika toimia! Allekirjoita vetoomus täällä!
Silja Kanerva. Kirjoittaja on aktivisti, joka työskentelee tällä hetkellä Amnestyn Suomen osaston syrjinnän vastaisen työn harjoittelijana ja on erikoistunut sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvaan syrjintään.