Koronavirus ja ihmisoikeudet Suomessa: näitä asioita Amnesty seuraa

Koronaviruksen aiheuttama pandemia on maailmanlaajuinen ihmisoikeuskriisi, joka vaikuttaa tavalla tai toisella kaikkiin ihmisiin myös Suomessa. Virus itsessään uhkaa jokaiselle kuuluvia oikeuksia elämään ja terveyteen, mutta sen hillitsemiseksi tehdään lukuisia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan muita ihmisoikeuksia. Eri oikeuksia siis punnitaan vastakkain ja tavoitteena on löytää oikea tasapaino, joka parhaiten turvaa kaikkien ihmisoikeuksien toteutumisen. Tämä on jokaisen valtion ihmisoikeussitoumuksiin perustuva velvollisuus.

Amnesty seuraa tarkasti, miten valtiot eri puolilla maailmaa suoriutuvat ihmisoikeusvelvoitteistaan koronaviruksen levitessä. Olemme koonneet tähän joitakin näkökulmia Suomen tilanteeseen ja hallituksen toimenpiteisiin.

Poikkeusolot, valmiuslaki ja liikkumisvapauden rajoitukset

Kuten monissa maissa, myös Suomessa on otettu käyttöön esimerkiksi liikkumisen ja kokoontumisen rajoituksia, joilla pyritään estämään koronaviruksen leviäminen laajasti väestössä. Aluksi toimittiin tartuntatautilain pohjalta, jonka nojalla paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on mahdollisuus esimerkiksi asettaa sairastuneita ja sairastuneiksi epäiltyjä karanteeniin ja vaikkapa sulkea kouluja. Hallitus ja viranomaiset antoivat myös monenlaisia suosituksia esimerkiksi etätyöstä, matkustamisen välttämisestä ja lähikontaktien rajoittamisesta.

Maaliskuun puolivälissä hallitus yhteistoiminnassa presidentin kanssa totesi Suomen olevan koronaviruksen takia poikkeusoloissa. Samalla päätettiin aktivoida valmiuslaki, jonka perusteella voidaan keskittää päätöksentekoa ja rajoittaa perusoikeuksia. Sen jälkeen, kun eduskunta hyväksyi valmiuslain käyttöönottoasetuksen, valtava määrä julkisia tiloja on suljettu, kouluissa on siirrytty pitkälti etäopetukseen, yli kymmenen hengen kokoontumiset on kielletty, liikkumista Uudenmaan ja muun Suomen välillä on rajoitettu voimakkaasti ja suurin osa ravintoloista on päätetty sulkea. Valmiuslaki mahdollistaa myös muita perusoikeuksia rajoittavia toimenpiteitä, kuten työvelvoitteen asettamisen terveydenhuollon koulutuksen saaneille.

Liikkumisvapaus on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus ja sen, kuten muidenkin oikeuksien, toteutumisen varmistaminen on erityisen tärkeää poikkeusoloissa. Valmiuslain 1 §:ään kirjattuna tarkoituksena on poikkeusoloissa suojata väestöä ja ylläpitää oikeusjärjestystä, perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia. Lakia sovellettaessa on myös noudatettava Suomea sitovia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Ihmisoikeuksien rajoituksista onkin säädettävä lailla ja niiden on oltava välttämättömiä, oikeasuhtaisia ja tarkkarajaisia esimerkiksi ajan ja sisällön suhteen. Niiden on myös oltava syrjimättömiä ja tehokkaita tavoitteisiinsa nähden. Karanteenit ja ihmisten liikkumisen rajoittaminen voivat lisäksi johtaa moniin heikennyksiin muiden ihmisoikeuksien toteutumisessa, kuten vaikeuksiin ruoan, hygieniatuotteiden ja terveydenhoidon saamisessa, työpaikkojen menetyksiin ja köyhyyden syvenemiseen.

Hallituksen perusteena rajoituksille on ihmisten hengen ja terveyden säilyttäminen eli oikeus elämään ja terveyteen. Rajoitukset ovat tähän mennessä olleet ajallisesti, maantieteellisesti ja liikkumisen perusteen suhteen rajattuja, joten täyttä tai lähes täyttä liikkumisen estämistä ei Suomessa ole tapahtunut. Hallitus on myös aloittanut ensin vapaaehtoisilla toimilla, kuten suosituksilla, ja vasta vähitellen tiukentanut toimia eli pyrkinyt ottamaan huomioon vähemmän rajoittavan keinon käytön ainakin tässä suhteessa.

Oikeus terveyteen ja terveydenhuollon turvaaminen

Oikeus terveyteen ja oikeus elämään ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, joiden turvaaminen edellyttää myös Suomelta pandemian aikana ennennäkemättömiä toimia. Valmiuslain perusteella käyttöön otetut poikkeukselliset valtuudet ja toimenpiteet tähtäävät ennen kaikkea terveydenhuollon kapasiteetin turvaamiseen terveyskriisin aikana.

Ihmisoikeusnormien mukaan valtiolla on velvollisuus edistää ihmisoikeuksien toteutumista kaikin käytettävissä olevin resurssein. Hallituksen tulee varmistaa pandemian hoitamiseen tarvittavan terveydenhuoltohenkilöstön ja materiaalisten resurssien, kuten hengityslaitteiden, riittävä taso. Terveydenhuoltojärjestelmän kantokykyä pyritään myös turvaamaan monilla ihmisiin kohdistuvilla rajoittamistoimilla, joiden uskotaan hidastavan pandemian edistymistä ja sitä kautta lieventävän terveydenhuoltoon kohdistuvia paineita.

Terveydenhuoltohenkilöstölle tulee taata turvalliset työolosuhteet, kuten riittävä suojavarustus, lepo ja palautumisaika sekä täydentävä koulutus muuttuneisiin työtehtäviin. Ennen työvelvoitteen käyttöönottoa tulisi terveydenhuollon työvoimapulaa pyrkiä ensin täydentämään vapaaehtoisuuteen perustuen. Työvelvoitteen mahdollista käyttöönottoa on arvioitava huolellisesti myös terveydenhuoltohenkilöstön sairastumisriskin näkökulmasta ja työntekijöiden oikeuksien toteutuminen tulee turvata.

Kun resursseja kohdennetaan koronaviruksen vastaiseen toimintaan, on varmistettava riittävä terveydenhuollon saatavuus myös muille kuin koronaviruksen vuoksi terveydenhuoltoa tarvitseville. Lisäksi on varmistettava yhdenvertaisuus terveydenhuollon palveluissa eri ryhmien välillä ja alueellisesti sekä huomioitava haavoittuvien ryhmien erityistarpeet terveydenhuollossa.

Vaikutukset eri ihmisryhmiin

Koronaviruksen vastaisissa toimenpiteissä kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti eikä ketään saa syrjiä. Samalla on huomioitava, että viruksen aiheuttama riski on tietyille ihmisryhmille, kuten ikääntyneille ja perussairaille, suurempi kuin toisille ja he tarvitsevat siksi erityistä suojelua. Tiettyjen ihmisryhmien, kuten asunnottomien, vankien ja paperittomien, mahdollisuudet itse suojautua virukselta ovat myös muita heikommat ja viranomaisten on siksi ryhdyttävä toimenpiteisiin heidän suojelemisekseen. Lisäksi viruksen leviämisen estämiseksi tehtävät toimenpiteet voivat aiheuttaa tietyille ihmisryhmille, kuten väkivaltaa kokeville naisille, perusturvan varassa eläville ihmisille ja monille pienyrittäjille, negatiivisia seurauksia, joihin viranomaisten on pyrittävä puuttumaan.

Naisiin kohdistuva väkivalta

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa valtava ihmisoikeusloukkaus ja naisiin kohdistuvaa syrjintää. Monille kotonaan väkivaltaa kokeville naisille työpaikka tai koulu ovat olleet mahdollisuus paeta hetkeksi väkivallan ja kontrollin ilmapiiriä. Kun nämä pakopaikat on suljettu ja ihmisiä kehotetaan eristäytymään sosiaalisesti, väkivallan riski kasvaa. Poliisin väkivaltaan liittyvät kotihälytystehtävät lisääntyivät maaliskuun aikana samalla, kun väkivaltarikosten kokonaismäärä väheni. Tukipalveluissa kriisiajat näkyvät yleensä viiveellä, mutta jo nyt on merkkejä tarpeen lisääntymisestä.

Väkivaltaa kokeneiden tukipalvelut ovat Suomessa kroonisesti alirahoitettuja ja kaipaavat kriisitilanteessa lisäkapasiteettia entistä kipeämmin. Erityisen tärkeää olisi lisätä turvakotipaikkojen määrää, jotta paikat varmasti riittävät kriisin jatkuessa. Monet tukipalvelut ovat lisänneet etäyhteydellä toteutettavien palveluiden, kuten chattien ja puhelinpalveluiden määrää. Ongelmana on, että kotonaan väkivaltaa kokevan voi olla mahdoton soittaa auttavaan puhelimeen tai edes ottaa yhteyttä chat-palveluun, jos myös väkivallan tekijä on kotona koko ajan. Siksi piikki tukipalveluissa saattaa näkyä vasta silloin, kun koronakriisi on muun Suomen silmissä jo ohi.

Tarvitsetko lisätietoa tai apua?

Monet tukipalvelut ovat lisänneet etäyhteydellä toteutettavien palvelujen määrää, joko koronakriisin takia tai siitä riippumatta. Nettiturvakodin ja Rikosuhripäivystyksen chatit ovat auki joka arkipäivä, Naisten Linjan ja Monika-Naisten chatit ovat auki tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin.

Puhelimitse saa keskusteluapua Nollalinjalta, Rikosuhripäivystykseltä, Naisten Linjalta ja Monika-Naisilta. Myös turvakotiin voi aina soittaa. Naisten Linjalta saa apua myös nettikirjeen kautta. Kirjeen voi lähettää mihin vuorokauden aikaan tahansa ja siihen vastataan mahdollisimman pian, viimeistään kuitenkin kolmen viikon kuluessa.

Pakolaiset, turvapaikanhakijat ja säilöönotetut ulkomaalaiset

Pandemian aikana myös suomalaiset ovat saaneet kokea miltä ihmisoikeuksien rajoitukset tuntuvat. Moni on joutunut elämään jo useita päiviä sosiaalisesti eristäytyen ja rajoittaen voimakkaasti liikkumistaan. Vastaavat rajoitukset eivät kuitenkaan ole uusi asia Suomesta turvapaikkaa hakeville ulkomaalaisille. He ovat usein joutuneet jättämään perheensä lähtömaahansa ja elämään ilman läheistä kanssakäymistä heille tärkeiden ihmisten kanssa.

Koronaviruksen pysäyttäminen vaatii toimia, joihin turvapaikanhakijoilla ei ole mahdollisuutta. Sosiaalinen eristäytyminen voi olla vaikeaa vastaanottokeskuksissa, joissa useita ihmisiä elää saman katon alla pienissä tiloissa ja jakaa yhteisiä tiloja. Vielä hankalampi tilanne on säilöönotetuilla ja heidät tulisikin tässä tilanteessa vapauttaa. Maastapoistamista varten säilöön saa ottaa vain, mikäli käännytys on tapahtumassa lähitulevaisuudessa, mikä ei pandemiaan liittyvien rajakontrollien ja muiden rajoitusten takia todennäköisesti toteudu monen kohdalla. Myös Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu onkin vaatinut säilöönotettujen vapauttamista.

Ulkoministeriö on tiedottanut oleskelulupahakemusten vastaanoton ja käsittelyn edustustoissaan olevan tällä hetkellä keskeytettyinä. Tämä vaikuttaa muun muassa perheenyhdistämishakemusten käsittelyyn. Käsittely tulisi mahdollistaa esimerkiksi verkossa entistä laajemmin. Hallituksen tulee lisäksi jatkaa toimia lupaamiensa 175 ihmisen vastaanottamiseksi Kreikan saarten pakolaisleireiltä. Leirien hygieniataso on hyvin matala eikä ihmisillä ole välttämättä edes riittävää käsienpesumahdollisuutta, mikä aiheuttaa suuren riskin koronaviruksen leviämiselle.

Paperittomat ja liikkuva väestö

Paperittomat ja liikkuva väestö ovat erityisen haavoittuvassa asemassa terveyskriisin aikana. On huolehdittava siitä, että tiedotus tilanteesta tavoittaa myös nämä ryhmät. Tietoa on jaettava laajasti eri kielillä ja paikoissa, joissa se tavoittaa kohteensa. Julkisten terveyspalveluiden saanti on mahdollistettava välittömästi paperittomille ja liikkuvalle väestölle. Lisäksi tarvitaan toimia turvallisen asumisen varmistamiseksi, sillä monilla paperittomilla ja liikkuvaan väestöön kuuluvilla ihmisillä ei ole vakituista asuntoa.

Paperittomien tilannetta parantaisi heidän oleskelunsa laillistaminen pikaisella aikataululla. Edellisen hallituksen tiukka maahanmuuttopolitiikka lisäsi paperittomien määrää, mikä on osoittautunut ongelmalliseksi myös koronaviruksen hallitsemisen näkökulmasta. Oleskelulupien myöntäminen takaisi paperittomille pääsyn julkisen terveydenhuollon ja sosiaaliturvan piiriin, mikä vähentäisi riskiä, että virus leviäisi heidän kauttaan.

Tarvitsetko lisätietoa tai apua?

• Asunnottomien ja paperittomien palvelut koronaepidemian aikana Sininauhasäätiön sivuilla

Asunnottomat

Suomessa on 4600 ihmistä vailla vakinaista asuntoa. Asunnottomuuden aiheuttamat olosuhteet eivät mahdollista tehokkaita ennaltaehkäiseviä toimia edes riskiryhmien osalta.

Esimerkiksi Vailla vakinaista asuntoa ry:n ylläpitämä yökeskus Kalkkers Helsingissä on yhdistyksen mukaan ollut täynnä joka yö epidemian aikanakin. Ennaltaehkäisevä työ asunnottomien parissa osaltaan ehkäisee epidemian laajempaa leviämistä.

Asunnottomien turvallinen majoitus sekä riittävä ravinto ja hygieniataso tulee varmistaa. Lisäksi on huolehdittava, ettei epidemian aikana synny uutta asunnottomuutta lisääntyneen taloudellisen haavoittuvaisuuden vuoksi.

Tarvitsetko lisätietoa tai apua?

• Asunnottomien ja paperittomien palvelut koronaepidemian aikana Sininauhasäätiön sivuilla

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt

Suomessa transsukupuolisuuden hoito on keskitetty transpoleille Helsinkiin ja Tampereelle. Koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne on vaikuttanut myös niiden toimintaan: vastaanottoja on siirretty etäyhteyksien päähän, mutta osa on myös jouduttu perumaan. Transsukupuolisten lääketieteelliset hoidot ovat niitä tarvitseville usein välttämättömiä – ja joskus jopa elintärkeitä.

Ne on kuitenkin tulkittu kiireettömäksi terveydenhoidoksi, minkä vuoksi hoitojen saatavuus saattaa heiketä koronaviruksen levitessä. Hoidon saatavuuden heikkeneminen ei saa vaarantaa sukupuolivähemmistöjen terveyttä ja turvallisuutta.

Koronakriisi vaikeuttaa myös vertaistukiryhmien toimintaa ja yhteisöllisiin tilaisuuksiin osallistumista, mikä voi lisätä sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan yksinäisyyden tunnetta ja vaikuttaa negatiivisesti mielenterveyteen. Tukea on kuitenkin tarjolla etäyhteyden kautta esimerkiksi Setalta ja Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukselta.

Tarvitsetko lisätietoa tai apua?

• Setan päivittyvä lista apu- ja tukipalveluista 

Oikeus riittävään toimeentuloon

Riittävä toimeentulo on taattava kaikille myös poikkeusoloissa. Koronaviruspandemia sekä sen torjumiseksi tehdyt toimenpiteet ovat vaarassa johtaa monien pienyrittäjien ja työntekijöiden kohdalla työn ja toimeentulon menetykseen.

Hallitus on tehnyt useita toimenpiteitä ja esityksiä lieventääkseen poikkeusolojen vaikutuksia ihmisten toimeentuloon. Päätösten ihmisoikeusvaikutuksia on arvioitava sekä ennen päätöksentekoa että jälkikäteen, jotta varmistetaan riittävän toimeentulon toteutuminen eri ihmisryhmissä.

Vaarana on, että kun tehdään lyhyellä aikavälillä runsaasti erillisiä määräaikaispäätöksiä, on hyvin vaikeaa arvioida niiden ristikkäis- ja pitkäaikaisvaikutuksia ihmisten toimeentuloon.

Lisäksi on riski, että haavoittuvien ryhmien tarpeita jää katveeseen. Sosiaaliturvan etuuksien nopeasti kasvavan kysynnän vuoksi on taattava riittävät resurssit sekä tarvittavaa joustavuutta etuuskäsittelyssä.

Katse tulevaan: Kestävä, ihmisoikeuksia kunnioittava ja ilmastoystävällinen talouspolitiikka

Terveyskriisin lisäksi koronavirus aiheuttaa talouskriisin. Pandemian seurauksena yritykset myös Suomessa ovat poikkeuksellisten haasteiden edessä. Useimmille yrityksille nykytilanne vaatii nopeita päätöksiä liiketoiminnan sopeuttamisesta uusiin terveysriskeihin, hallitusten asetusten noudattamiseen ja organisaatiomuutosten tekemiseen.

Suomen hallitus on valmistellut mittavan, noin 15 miljardin euron tukipaketin yrityksille koronavirusepidemian aiheuttamien taloudellisten haittojen torjumiseksi. Näissä toimissa ei saa unohtaa aikamme toista suurta kriisiä, ilmastokriisiä. Ilmaston lämpeneminen uhkaa monien ihmisoikeuksien toteutumista, kuten oikeutta elämään, terveyteen, ravintoon, asuntoon, veteen ja sanitaatioon, tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen, itsemääräämisoikeuteen ja terveelliseen ympäristöön.

Siksi valtioilla on oikeudellisesti sitova ihmisoikeussopimuksiin ja perustuslakiin perustuva velvollisuus tehdä kaikkensa ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi korkeintaan 1,5 asteeseen. Valtioilla on myös velvollisuus varmistaa, että ilmastotoimet ovat linjassa valtion ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa ja että ne vähentävät, eivät lisää, eriarvoisuutta.

Hallitus ei ratkoessaan koronan aiheuttamia talousongelmia saa pahentaa ilmastokriisiä eikä unohtaa hallitusohjelman kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Nyt annettujen taloudellisten toimenpiteiden ja aloitteiden tulee olla ihmisoikeuksia kunnioittavia ja auttaa luomaan pohjaa oikeudenmukaiselle siirtymälle hiilineutraaliin talouteen, jossa myös oikeus työhön turvataan.

Erityisesti suuryrityksille kohdistetuissa tuissa tulee ottaa huomioon Pariisiin ilmastosopimuksen 1,5 asteen lämpenemisraja. Hallituksen kehysriihessä olisikin hyvä aika rakentaa uutta ja tulevaisuuteen tähtäävää talouspolitiikkaa valjastamalla taloudelliset tukitoimet ekologiseen jälleenrakennukseen.