Pandemian kaltainen poikkeustilanne on ihmisoikeuksien näkökulmasta mutkikas. Yhtäältä virus itsessään uhkaa ihmisten oikeutta terveyteen. Toisaalta myös tehokkaimmilla, viruksen hillitsemiseksi käyttöön otetuilla keinoilla voi olla ennalta nähtyjä tai arvaamattomia ihmisoikeusvaikutuksia. Siksi valtiojohdon ja viranomaisten on arvioitava etukäteen, kuinka suunnitellut toimenpiteet vaikuttavat ihmisoikeuksiin ja minkälaiset toimenpiteet parhaiten turvaavat oikeuksien toteutumisen kaikille.
Jokaisella meistä on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten turvaama oikeus terveyteen. Jotta voisimme nauttia oikeudestamme täysimääräisesti, on valtioiden omilla toimillaan ehkäistävä, hoidettava ja rajoitettava epidemioita ja niiden leviämistä.
Jokaisen ihmisen terveyttä valtiot eivät pysty takaamaan, mutta ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta juuri koronaviruksen kaltaisten sairauksien leviämisen rajoittaminen ja sairaiden hoitaminen on ihmisoikeusnäkökulmasta välttämätöntä. Valtioiden tulee turvata paitsi terveydenhuollon riittävä toimintakyky myös lääketarvikkeiden riittävä saatavuus, jotta jokainen meistä voi myös itse kantaa vastuuta omasta terveydestä ja viruksen pysäyttämisestä.
Ihmisoikeusrajoitusten tulee olla aina välttämättömiä ja lainmukaisia.
Joitain perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, kuten liikkumisvapautta, voidaan tietyissä tilanteissa rajoittaa kansanterveyden perusteella. Kaikilla sairastuneilla, karanteeniin määrätyillä ja riskiryhmiin kuuluvilla on kuitenkin yleismaailmalliset ja luovuttamattomat ihmisoikeudet myös poikkeusolojen aikana.
Siksi mahdollisten ihmisoikeusrajoitusten tulee olla aina välttämättömiä ja lainmukaisia. Erilaisista toimenpiteistä tulee valita se, joka rajoittaa ihmisoikeuksien toteutumista vähiten. Kyse onkin jatkuvasta harkinnasta, jossa mahdollisimman moni ihmisoikeus pyritään turvaamaan mahdollisimman täysimääräisesti kaikille.
Haavoittuvassa asemassa olevia tulee suojata
Ihmisoikeuksia koskevan pohdinnan on perustuttava aina syrjimättömyyteen. Tiettyjen ryhmien, kuten vanhusten tai ulkomaalaisten, ihmisoikeudet voivat olla poikkeustilanteessa muita suuremmassa vaarassa. Siksi haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien oikeuksien toteutumiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Suomessa erityisesti paperittomat ja turvapaikanhakijat ovat heikommassa asemassa hoitoon pääsyssä. Oikeus terveyteen voi vaarantua kielimuurin ja omalla kielellä tarjolla olevan tiedon puutteen vuoksi. Lisäksi paperittomien oikeutta terveydenhuoltoon on lainsäädännöllä rajoitettu koskemaan ainoastaan kiireellistä hoitoa.
Koska yleiset toimenpiteet eivät välttämättä tavoita kaikkia, haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kohdalla tarvitaan myös kohdennetumpia toimia. Erityisesti turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudet voivat vaarantua valtioissa, joiden rajat on päätetty sulkea koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Oikeus hakea turvapaikkaa on ihmisoikeus, jota valtiot eivät voi rajoittaa vaikeankaan paikan tullen.
Oikeus hakea turvapaikkaa on ihmisoikeus, jota valtiot eivät voi rajoittaa.
Terveydenhuollon saatavuus voi vaarantua myös esimerkiksi silloin, jos henkilöllä ei ole varaa maksaa tarvittavaa hoitoa, tai jos terveyspalveluita ei alueella ole saatavilla. Taloudellinen eriarvoisuus voi johtaa tilanteeseen, jossa esimerkiksi köyhillä tai asunnottomilla ei ole mahdollisuutta eristäytyä turvalliseen tilaan. Oikeus terveyteen kuuluu kuitenkin kaikille taloudellisesta asemasta, kansalaisuudesta tai asuinalueesta riippumatta, ja siksi viranomaisten on huolehdittava, että myös heikoimmassa asemassa olevien on mahdollista suojautua virustartunnalta.
Tietyille ryhmille, kuten vanhuksille ja pitkäaikaissairauksista kärsiville, koronavirus on vaarallisempi kuin muille. Siksi heitä on suojattava erityisesti. Samalla on otettava huomioon se, ettei oikeus terveyteen kuitenkaan rajoitu koronaviruksen taltuttamiseen, vaan kaikilla potilailla tulisi olla oikeus saada tarvitsemaansa hoitoa. Viranomaisten tuleekin löytää tasapaino eri tarpeiden välillä niin, että ihmisoikeudet turvataan mahdollisimman laajasti.
Karanteenit rajoittavat ihmisoikeuksia
Karanteeniin määrääminen on esimerkki tilanteesta, jossa yhden ihmisoikeuden toteutuminen pyritään turvaamaan muita oikeuksia rajoittamalla. Karanteenissa oleva ei saa poistua tilasta, jossa hän on karanteenissa, mikä rajoittaa ihmisoikeussopimuksissa turvattua liikkumisvapautta. Myös ruuan, hygieniatuotteiden ja terveydenhuollon saatavuus sekä mahdollisuus tehdä töitä voivat vaikeutua karanteenissa.
Jos ihminen määrätään karanteeniin ilman minkäänlaista ihmisoikeusvaikutusten arviointia, menettely saattaa muodostua mielivaltaiseksi vapaudenriistoksi. Siksi viranomaisten on arvioitava karanteenin vaikutuksia ihmisoikeuksiin ja pyrittävä turvaamaan oikeuksien toteutuminen mahdollisimman laajasti, jotta karanteeni on ihmisoikeuksien mukainen.
Riittävä toimeentulo on ihmisoikeus
Kulttuuritapahtumien kieltäminen, kokoontumisten rajoittaminen ja tarpeettomien ihmiskontaktien välttäminen vaikuttavat monen toimeentuloon – erityisesti taidealan, palvelualan ja kaupan alan työntekijöillä sekä pienyrittäjillä ja keikkatyöläisillä voi näiden rajoitusten takia olla vaikea ansaita elantoaan. Riittävä toimeentulo on kuitenkin ihmisoikeus, jonka toteutuminen edellyttää valtioilta aktiivisia toimia.
Siksi ihmisten työpaikat on pyrittävä turvaamaan ja toimeentulo tarvittaessa varmistamaan sosiaalitukien muodossa. Lisäksi erityisesti kuormittuvilla aloilla, kuten terveydenhuollossa, tulee huolehtia työturvallisuudesta ja taata tarvikkeiden, koulutuksen ja psykososiaalisen tuen saanti välttämätöntä työtään jatkaville henkilöille.
Ajantasaista tietoa tulee olla ihmisten saatavilla
Ihmisoikeussopimuksien mukaan jokaisella on oikeus hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoa. Terveyden turvaamisen kannalta on erityisen tärkeää saada ajantasaista ja luotettavaa tietoa koronaviruksesta, sekä niistä toimista, joita jokainen voi tehdä suojellakseen itseään ja omaa terveyttään. Syrjimättömyyden varmistamiseksi tietoa tulee tarjota eri kielillä ja alustoilla, jotta tieto on kaikkien saatavilla.
Se, että viranomaiset antavat tietoa koronaviruksesta ja toimista sen hillitsemiseksi, turvaa myös kansalaisten luottamuksen viranomaisiin. Maailmalla on jo nyt nähty hälyttäviä esimerkkejä siitä, miten totuudenmukaisen tiedonvälityksen estäminen vaikeuttaa työtä koronan pysäyttämiseksi. Siksi syrjinnällä, sensuurilla tai mielivaltaisilla pidätyksillä ei tule olla sijaa kansainvälisessä ponnistuksessa epidemian pysäyttämiseksi.
Syrjintä ja stigma
Koronaviruksen seurauksena tiettyihin ihmisryhmiin on kohdistunut vakavaa syrjintää. Erityisesti Itä-Aasiasta kotoisin olevat ihmiset ovat kokeneet häirintää ja rasismia. Jokaisella on kuitenkin oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ihonväristä, alkuperästä tai muista seikoista riippumatta, myös poikkeustilanteessa.
Monet ihmiset pelkäävät myös sairauden stigmaa, joka WHO:n mukaan saattaa rohkaista ihmisiä piilottelemaan oireitaan. Stigmatisointi ja syrjintä eivät kuitenkaan edistä kenenkään ihmisoikeuksien toteutumista – sen sijaan ne voivat edesauttaa koronaviruksen leviämistä.
Poikkeuksellisissa oloissakaan kaikki ei muutu
Vaikka poikkeusoloissa valtiot voivat kansainvälisen oikeuden mukaan julistaa kansallisen hätätilan, tulee hätätilan olla rajattu sekä alueellisesti että ajallisesti. Hätätilan julistaminen on äärimmäinen toimenpide, jonka avulla valtio voi esimerkiksi puuttua ihmisoikeuksien toteutumiseen tavallista enemmän.
Ihmisoikeuksia ei kuitenkaan voi koskaan hylätä tai ylenkatsoa, edes kriisien ja poikkeuksellisten olojen aikana. Ihmisoikeuksia kunnioittava toiminta on aina ja kaikkialla ihmisen kannalta paras ratkaisu. Ihmisoikeuksia kunnioittamalla varmistamme, että pyrimme parhaalla mahdollisella tavalla turvaamaan jokaisen oikeuden terveyteen ja kiinnitämme erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien erityistarpeisiin. Poikkeuksellisissa oloissakaan kaikki ei muutu.