EU:ssa valmistellaan lainsäädäntöä, joka suitsisi sotia ja ihmisoikeusloukkauksia ruokkivaa kansainvälistä luonnonvarojen kauppaa. Suomi vastustaa sitovia velvoitteita yrityksille.
Sääntelyllä pyrittäisiin estämään, että Euroopassa kauppojen hyllyille päätyvässä elektroniikassa on mineraaleja, joilla on rahoitettu vakavia ihmisoikeusloukkauksia.
Euroopan parlamentti ehdotti keväällä sitovaa sääntelyä muun muassa elektroniikkateollisuuden käyttämien ns. 3TG-mineraalien eli tinan, tantaalin, volframin ja kullan tuonnin valvomiseksi. Ehdotuksen mukaan mineraaleja ja niitä sisältäviä tuotteita tuovien yritysten olisi kohtuullisin toimin arvioitava ja hallittava toimitusketjuunsa liittyviä ihmisoikeusriskejä ja raportoitava tämän huolellisuusvelvoitteensa noudattamisesta. Näin pyrittäisiin estämään, että Euroopassa kauppojen hyllyille päätyvässä elektroniikassa on mineraaleja, joilla on rahoitettu vakavia ihmisoikeusloukkauksia.
Parlamentin ehdottama järjestelmä on huomattavasti tehokkaampi kuin Euroopan komission viime vuonna ehdottama vapaaehtoisuuteen perustuva ja vain raaka-aineiden tuojia koskeva sääntelyratkaisu. Seuraavaksi jäsenvaltiot pyrkivät muodostamaan neuvostossa yhteisen kantansa hankkeeseen ennen etenemistä neuvoston, parlamentin ja komission välisiin neuvotteluihin.
Suomi on toistaiseksi ilmoittanut kannattavansa vain heikkoa ja käytännössä tehotonta yritysten vapaaehtoisiin toimiin perustuvaa järjestelmää. Näin siitäkin huolimatta, että ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka ja muu hallitus ovat toistelleet Suomen pyrkivän tukemaan vastuullista yritystoimintaa kehitysmaissa. Vakuuttelut vastuullisuudesta vaikuttavat yhä enemmän sanahelinältä.
Kontrolloimaton mineraalikauppa ruokkii sotaa, joukkoraiskauksia ja lapsityötä
Konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet laajalti muun muassa raiskauksiin, kidutukseen, tahdonvastaisiin katoamisiin ja murhiin.
Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa mineraalien kaupalla on rahoitettu vuodesta 1998 jatkunutta konfliktia, joka on vaatinut yli viiden miljoonan ihmisen hengen ja pakottanut yli kolme miljoonaa jättämään kotinsa. Konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet laajalti muun muassa raiskauksiin, kidutukseen, tahdonvastaisiin katoamisiin ja murhiin. Kapinalliset ja armeijan joukot ovat pyrkineet saamaan maan kaivokset hallintaansa ja kaivostyöläisten järjestelmällinen hyväksikäyttö sekä lapsityövoiman käyttö on yleistä.
Maassa on viime vuosina yritetty saada laitonta mineraalikauppaa kuriin kansallisella lainsäädännöllä. Positiivinen kehitys on ollut pitkälti kansainvälisen paineen, erityisesti USA:n uraauurtavan konfliktimineraalilainsäädännön. Myös EU:n on noustava tukemaan maan ponnisteluja ja pyrittävä omalta osaltaan huolehtimaan, että mineraalikaupasta saatavat tuotot eivät päädy aseellisten joukkojen haltuun.
Vastuullinen ja kehitysmaita hyödyttävä yritystoiminta on Kongon demokraattisen tasavallan, Keski-Afrikan tasavallan, Kolumbian ja Afganistanin kaltaisissa maissa mahdollista vain, mikäli maiden runsaat luonnonvarat saatetaan viimein hyödyttämään myös köyhää väestöä sotarikollisten sijaan. Suomen hallituksen kannattama vapaaehtoinen sääntely ei tätä takaa.
Vapaaehtoinen sääntely ei toimi
Vaikka vapaaehtoisuuteen perustuvia vastuullisuusjärjestelmiä on ollut olemassa jo hyvän aikaa, vain harvat yritykset ovat sitoutuneet niihin. EU:ssa toimivista 3TG-mineraalien parissa työskentelevistä yrityksistä, joita ei sido Yhdysvaltojen laki, yhdeksällä kymmenestä ei ole minkäänlaisia konfliktimineraaleja koskevia toimintaperiaatteita.
Yritysvastuusääntely ei yksinään lopeta sotia tai konflikteihin liittyviä ihmisoikeusloukkauksia. Yritystoiminnan läpinäkyvyyden lisääminen ja yritysten sitouttaminen hallitsemaan toimintaansa liittyviä riskejä on kuitenkin yksi tehokas keino kansainvälisen raaka-ainekaupan ja vakavien ihmisoikeusloukkausten välisen kiinteään yhteyden murtamiseksi.
Valtioilla on velvollisuus ja vastuu turvata ihmisoikeuksia ja suojata yksilöitä myös yritysten aiheuttamilta ihmisoikeusloukkauksilta. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei ole vapaaehtoista – myöskään yrityksille. Myös Suomen on asetuttava tukemaan sitovaa, tehokasta ja kattavaa sääntelyä konfliktimineraalien kaupan valvomiseksi. Selkeä, yrityksiä tasapuolisesti kohteleva ja vastuullista liiketoimintaa tukeva sääntely on niin yritysten kuin kuluttajien etu.
Teksti Mikko Aarnio. Kirjoittaja työskentelee Amnestyn Suomen osastossa oikeudellisena asiantuntijana ja on erikoistunut mm. yritysvastuukysymyksiin.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.