Kenen äänet, tarinat, teokset, esineet ja näkökulmat museoissa sallitaan? Museot ovat merkittäviä yhteiskunnan muuttajia ja siksi niiden tuki Pride-tapahtumille on äärimmäisen tärkeä.
Kun jokin asia pääsee museoon, se kertoo asian kiistattomasta merkityksestä. Olipa kyseessä sitten tieteellinen tai taiteellinen teema, sen arvo ympäröivälle yhteisölle tunnustetaan ja tunnistetaan samalla, kun se asetetaan esille museoon.
Museoinstituutiot voivat muuttaa yhteiskuntaa, mikä tuo niille erityistä vastuuta. Museoilla onkin keskeinen rooli kapeiden ja ahtaiden sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien normien purussa. Etenkin kansalliset museot ovat erityisasemassa, sillä ne voivat purkaa kansallisuuteen kytkeytyviä stereotypioita.
Historia ei pelkästään heijasta vaan myös rakentaa todellisuutta. Siksi toivotamme tervetulleeksi sen, että museoiden tila on muuttunut staattisesta näytteillepanosta eläväksi foorumiksi. Näin museot voivat vahvistaa yhteisöllistä identiteettiä, joka ei sulje ketään ulkopuolelle.
Museoilla on valta päättää, millaiset muistot ovat arvokkaita. Ne tekevät jatkuvasti päätöksiä siitä, miksi ja kenelle näyttelyitä rakennetaan. Siksi on tärkeää kerätä näkökulmia, tulkintoja, muistoja, esineitä ja teoksia, jotka kattavat koko sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden kirjon.
Nyt, kun Pride-sesonki käy kuumimmillaan ja kymmenet tapahtumat valtaavat koko Suomen, museoilla on mahdollisuus luoda tilaa ihmisoikeusmyönteisille kohtaamisille ja yhteiskunnalliselle keskustelulle. Jotta mahdollisuudesta tulisi totta, museoiden täytyy tarttua syrjimättömyyteen kaikessa toiminnassaan. Sen tulee näkyä niin näyttelyiden kuratoimisessa, opastuksien järjestämisessä, työpajojen sisällöissä, museopedagogiikassa, henkilöstösuunnittelussa, kokoelmien keräämisessä, tilojen järjestämisessä kuin asiakaspalvelussakin.
Näyttelyt ovat keino tuoda esiin erilaisia totuuksia ja todellisuuksia. Niiden avulla voi kyseenalaistaa ja herättää kriittistä pohdintaa. Ne murtavat rajoja ja normeja. Museoissa käyminen on vierailijalle helppo tie uuden oppimiseen ja oivaltamiseen. Siksi museoiden on oltava etunenässä turvaamassa ja vahvistamassa myös sellaisia ääniä, jotka haastavat sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä normeja.
Museoiden tukea sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudelle ei kuitenkaan pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi Puolan hallitus sensuroi hiljattain paikallisen kansallismuseon näyttelyä, jossa oli feministisiä ja seksuaalisuutta käsitteleviä taideteoksia. Onneksi kansa nousi barrikadeille banaanit kädessään.
Kansallismuseo on vuoden 2019 virallinen Pride House. Myös Kiasma avaa ovensa Pride-kansalle ja järjestää muun muassa kävelevän keskustelutilaisuuden yhteistyössä Amnestyn kanssa sekä aiemmilta vuosilta tuttuja queer-kierroksia näyttelyihin.
Teksti: Amnestyn Pride-työryhmä
Kuvitus: Elisa Ruuhijärvi