Useimmiten Amnestyn solidaarisuuskirjeillä saadaan oikeutta ihmisoikeuspuolustajille. Tällä kertaa se vei myös kaksi kuusamolaista lukiolaista Helsinkiin tapaamaan Etelä-Afrikan Suomen suurlähettilästä.
Opiskelijoiden innostaminen lauantain koulupäivänä oli pitkään ollut haaste Kuusamon lukiossa ja tällä kertaa päivään haluttiin miettiä kokonaan toinen teema. Kun lukion lehtori Matti Nuutila huomasi ilmoituksen Amnestyn Koulujen kirjemaratonista, sai ajatus ihmisoikeuksien teemapäivästä tulta alleen.
Kirjemaraton vaikutti hyvältä tavalta opettaa ihmisoikeuksista.”
”Kuusamon lukiolle on myönnetty OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifikaatti ja lukion kestävän kehityksen -työryhmä halusi tarjota opiskelijoille konkreettisen tavan vaikuttaa. Kirjemaraton vaikutti hyvältä tavalta opettaa ihmisoikeuksista ja solidaarisuudesta.”
Koulujen kirjemaraton on osa Amnestyn kansainvälistä Kirjeitä vapaudelle -kampanjaa, jossa kirjein vaaditaan oikeutta ihmisoikeuspuolustajille ympäri maailmaa. Kampanja järjestetään joka vuosi marras-joulukuussa ja sen aikana lähetetään satoja tuhansia kirjeitä kaikista maailman kolkista.
Tänä vuonna opiskelijat pääsivät valitsemaan kirjoittavatko kidutetun ja kuolemaantuomitun nigerialaisen nuorukaisen Moses Akatugban puolesta vai Etelä-Afrikan Mkhondon maakunnan naisten ja tyttöjen puolesta, joiden seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia loukataan räikeästi.
Lucia ja ihmisoikeudet
Kuusamon lukiossa ihmisoikeusluento ja Koulujen kirjemaraton pidettiin osana Lucian päivän viettoa.
”Pidin ensin ihmisoikeusluennon koko koululle, jonka jälkeen siirryttiin luokkiin oman ryhmänohjaajan johdolla. Luokissa aloitettiin kirjoittaminen, ja oli ilo huomata, että kaikki ottivat kirjeiden kirjoittamisen tosissaan. Kukaan ei kysynyt, miksi tätä tehdään.”, Nuutila kertoo.
”Vaikka koulupäivä päättyi, kun oma kirje oli kirjoitettu, kaikki opiskelijat käyttivät siihen paljon aikaa. Kukaan ei lähtenyt ennen kuin kirje oli kirjoitettu huolella valmiiksi. He todella ottivat asian omakseen.”
Kirjeen lähettäminen on vapaaehtoista, eli oppilas itse ratkaisee, haluaako lähettää kirjeensä. Oppitunnilla laaditut kirjeet lähetetään palautuskuoressa Amnestylle, joka välittää ne eteenpäin maiden vastuuviranomaisille joko postitse tai vierailemalla maan suurlähetystössä. Tällä kertaa haluttiin kutsua myös Koulujen kirjemaratoniin osallistuneita mukaan lähetystövierailulle.
”Kuusamon lukiossa järjestettiin Suomen isoin Koulujen kirjemaraton ja opettaja [Nuutila] oli erittäin sitoutunut ihmisoikeusteemojen opetukseen. Jäimme pohtimaan, miten opiskelijat voisivat oppia vaikuttamisesta vielä enemmän”, kertoo Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeuskasvatuksen asiantuntija Maarit Pihkala.
”Luovutustilaisuudessa käydään tärkeää vuoropuhelua ihmisoikeuksista, ja halusimme tarjota opiskelijoille mahdollisuuden päästä seuraamaan ja osallistumaan tuohon keskusteluun.”
”Loistavaa, että mukananne on kaksi koululaista!”
Ajatus opiskelijoiden osallistumisesta luovutustilaisuuteen sai paitsi innostuneen vastaanoton Kuusamon lukiosta, myös Amnestyn Johannesburgin aluetoimistolta.
”Loistavaa, että mukananne on kaksi koululaista!”, olivat terveiset Johannesburgista.
Suomen ja Mkhondon naiset ja tytöt
”Koin opetuksen tärkeäksi, että mekin – joilla on asiat aika hyvin – tiedetään, mitä ihmisoikeudet ovat ja miten voi vaikuttaa.”
Lucian päivästä on ehtinyt vierähtämään pari kuukautta, kun kaksi jännittynyttä kuusamolaista lukio-opiskelijaa, Ella Männikkö ja Jessica Pätsi, istuvat Amnestyn toimistolla, Helsingin Etu-Töölössä. Heidän kirjoittamansa kirjeet Mkhondon naisten ja tyttöjen puolesta lepäävät viidenkymmenen muun kirjeen kanssa samassa pinkassa keltaisessa kansiossa.
Parin tunnin päästä lukiolaisten matka jatkuu opettajansa Nuutilan ja Amnestyn delegaation kanssa kohti Etelä-Afrikan Suomen suurlähetystöä, jossa kirjeet ja vetoomukset luovutetaan suurlähettiläs Cleopus Phaswana Molotolle ja lähetystöneuvos Ngwako Monakhisille.
Molemmat opiskelijat kokivat ihmisoikeuskasvatuksen hyödylliseksi.
”Koin opetuksen tärkeäksi, että mekin – joilla on asiat aika hyvin – tiedetään, mitä ihmisoikeudet ovat ja miten voi vaikuttaa.”, Männikkö toteaa.
”Ja vähän auttaa”, jatkaa Pätsi. Pätsi oli itse myös mukana ihmisoikeusteemapäivän järjestelyissä.
”Ihmisoikeudet olivat minulle ennestään tuttuja, mutta päivän jälkeen tiesin vielä paljon enemmän. Amnestystä en ollut kuullut koskaan aikaisemmin.”
Suurin osa Koulujen kirjemaratoniin osallistujista kirjoitti Moses Akatugban puolesta. Pätsi ei osannut päättää, kumpi olisi tärkeämpi ja kirjoitti molempien puolesta.
”Päätin kirjoittaa Mkhondon alueen naisten ja tyttöjen puolesta, sillä toivoin sen auttavan suurempaa joukkoa ihmisiä”, Männikkö kertoo valinnastaan.
Mkhondon maakunnassa kuolee enemmän raskaana olevia naisia ja tuoreita äitejä kuin muualla maassa, koska seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksista ole saatavilla tarpeeksi tietoa ja hoitoon on pitkät jonot. Puutteellisen terveyskasvatuksen takia raskaus ja HIV, joka jää usein diagnosoimatta, on teini-ikäisillä erittäin yleistä. Koska ambulansseista on pulaa, äidit, joiden synnytys on käynnistynyt, saattavat joutua kävelemään useita kymmeniä kilometrejä lähimpään sairaalaan. Monet raskaaksi tulleet nuoret naiset eivät uskalla hakeutua terveydenhoitoon, koska pelkäävät tietojensa luottamuksellisuuden puolesta. Hoitajilla on myös tapana sättiä tyttöjä, että nämä ovat tulleet raskaaksi liian nuorena, mikä entisestään kasvattaa kynnystä hakeutua terveydenhoitoon.
”Nuorena naisena tuntui tärkeältä vedota muiden nuorten naisten puolesta, jotta näillä olisi yhtä hyvät oltavat kuin itsellä. Heidän tilanteensa kosketti minua.”
Mkhondossa on otettu jo edistysaskelia. Paikallisen klinikan aukioloajat pidentyivät tammikuussa kahdesta päivästä viikossa seitsemään päivään viikossa, mikä helpotti erityisesti työssäkäyvien naisten pääsyä klinikalle. Palvelujen parantamiseksi on kuitenkin tehtävä vielä paljon työtä. Juuri ennen vierailua Etelä-Afrikan hallitus oli hyväksynyt strategian maan nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien parantamiseksi. Strategian laatiminen on ollut yksi Amnestyn keskeisiä vaatimuksia kampanjassa seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien kohentamiseksi.
Vetoomuksessaan Amnesty vaatii vielä, että viranomaisten on taattava Mkhondon naisten ja tyttöjen oikeus raskausajan terveydenhuoltoon; että heille on tarjottava tietoa lisääntymisestä ja ehkäisystä sekä tarjottava apua jo varhaisen raskauden aikana; että terveysasemilla on pystyttävä takaamaan hoidon luottamuksellisuus.
On aika lähteä suurlähetystölle.
Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet eivät missään ole selviö
Suurlähetystössä delegaatio otetaan vastaan vakuuttaen, että Etelä-Afrikan hallitus on aina ottanut Amnestyn vetoomukset vakavasti. Ihmisoikeuskasvatus kouluissa herättää mietintöjä henkilökunnassa.
”Ehkä kirjoittamalla kirjeen suomalaisnuorilla on ollut mahdollisuus ymmärtää, kuinka onnekkaita he ovat. Suomalaisella on syntymässä maailma auki”, lähetysneuvos Monakhisi pohtii.
Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia ei loukata pelkästään Mkhondossa. Pihkala lisää, että seksuaalinen häirintä ja nettikiusaaminen ovat yleisiä ongelmia puolestaan Suomen kouluissa. Amnestyn Mun rajat -materiaalipaketti on erityisesti Suomen kouluja varten kehitetty ja sen keskeinen viesti on, että seksuaalinen itsemääräämisoikeus on ihmisoikeus.
Monakhisi kysyy, miten Männikkö ja Pätsi kokivat mkhondolaisten puolesta kirjoittamisen.
”Ihmisoikeuspäivän jälkeen googletin kotona vielä lisätietoja Amnestystä ja minkälaista työtä se tekee. Tunsin, että kirjoittamallani kirjeellä oli suuri vaikutus”, Männikkö kertoo.
”Aloitin kirjeen viisi kertaa uudestaan. Mikään aloitus ei ensin tuntunut oikealta”, Pätsi sanoo.
”Englannin kieliopin takia?”, lähetysneuvos Monakhisi vitsailee. Kaikkia naurattaa.
Intensiivisen tunnin lopuksi suurlähettiläs Moloto lupaa välittää kirjeet ja vetoomukset eteenpäin Mkhondon vastuuviranomaisille:
”Etelä-Afrikan hallituksella on sydän paikallaan ja se tekee paljon töitä, jotta asioita saadaan eteenpäin.”
Koulujen kirjemaraton pidetään myös ensi vuonna
Palataan kuitenkin hetkeksi vielä Lucian päivän tunnelmiin.
”Oli todella helppoa pitää luento ihmisoikeuksista Amnestyn materiaalien avulla”, Nuutila kehaisee.
Nuutila on jäämässä eläkkeelle pitkän uran jälkeen, joten hän ei ole enää suunnittelemassa seuraavan lukuvuoden ohjelmaa.
”Sekä koulun henkilökunta että opiskelijat antoivat paljon myönteistä palautetta ihmisoikeuksien teemapäivästä.”
”Vaatii vain vähän meiltä, mutta vaikutus voi olla iso”
Pätsi ja Männikkö toivovat, että Koulujen kirjemaratoniin osallistutaan myös jatkossa.
”Vaatii vain vähän meiltä, mutta vaikutus voi olla iso”, Männikkö summaa.
”Tähänkin tarvitsi vain yhden kirjeen – tai kaksi”, Pätsi jatkaa.
”Paperinpala, vähän mustetta ja hetken itse kirjoittamiseen.”
Teksti Sanni Myllyaho. Kirjoittaja on Amnestyn viestinnän suunnittelija.