Viime kuukausina julkisessa keskustelussa ovat niin asiantuntijat kuin poliitikot pohtineet “pushbackien” käyttöönottoa yhtenä ratkaisuna itärajan tilanteeseen. Pushbackeissa eli laittomissa palautuksissa viranomaiset estävät rajan yli pyrkiviä ihmisiä saapumasta maahan ja pakottavat heidät takaisin rajan toiselle puolelle antamatta heille mahdollisuutta hakea turvapaikkaa. Lähetimme Suomen päättäjille kirjeen, jossa muistamme, että pushbackit eivät ole laillisia missään tilanteessa. Voit lukea kirjeen kokonaisuudessaan alta.
Hyvä päättäjä,
Hallitus on kertonut etsivänsä pysyvämpiä ratkaisuja itärajan tilanteeseen. Pääministeri Petteri Orpo on esittänyt ”pushback-menettelyn” käyttöönoton selvittämistä. Myös presidenttiehdokkaat ovat vaalitenteissä keskustelleet ”pushback-menettelyn” käyttöönotosta. Muistutamme teitä, että kyse ei ole virallisesta menettelystä vaan yksiselitteisesti laittomasta toiminnasta.
Pushbackit ovat toimenpiteitä, joilla viranomaiset estävät rajan yli pyrkiviä ihmisiä saapumasta maahan ja pakottavat heidät takaisin rajan toiselle puolelle antamatta heille mahdollisuutta hakea turvapaikkaa. Nämä toimet loukkaavat oikeutta hakea turvapaikkaa ja lisäävät vakavaa riskiä ehdottoman palautuskiellon ja joukkokarkotuksen kiellon loukkaamiselle.
Oikeus hakea turvapaikkaa on ihmisoikeus, johon Suomi on sitoutunut kansainvälissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten EU:n perusoikeuskirjan 18 artiklassa. Oikeudella suojellaan viime kädessä ihmisen oikeutta elämään ja sillä on kiinteä yhteys myös muihin ihmisoikeuksiin, kuten kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun kieltoon, sanan-, mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen sekä oikeuteen henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen. Oikeuden tosiasiallinen toteutuminen tulee varmistaa kaikissa olosuhteissa.
Palautuskiellon mukaan ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Palautuskielto on ehdoton, eikä siitä voi poiketa edes sodan tai kansakunnan elämää uhkaavan yleisen hätätilan aikana. Palautuskiellon ehdottomuudesta säädetään muun muassa perustuslain 9 § 4 momentissa, ulkomaalaislain 147 §:ssä, pakolaissopimuksen 33 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjan 19 artiklassa.
Joukkokarkotuksen kielto turvataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4. pöytäkirjan 4 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjan 19 artiklassa. Joukkokarkotuksen määritelmän täyttää jokainen toimenpide, jolla henkilöitä pakotetaan lähtemään alueelta tai maasta ryhmänä, ja jossa päätös ei perustu ihmisen henkilökohtaisen tilanteen kohtuulliseen ja objektiiviseen arviointiin. Voitte tutustua koontiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen joukkokarkotuksen kieltoa koskevista päätöksistä.
Euroopan tuomioistuimet ovat todenneet, että näistä ihmisoikeusvelvoitteista ei voi poiketa edes poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten ”välineellistetyn maahantulon” tilanteessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut Puolan loukanneen Valko-Venäjän rajalla Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 ja 13 artikloja sekä 4. pöytäkirjan 4 artiklaa. EU-tuomioistuin on ennakkoratkaisussaan todennut Liettuan toimet turvapaikkahakemusten vastaanottamisen rajoittamiseksi joukkomittaisen maahantulon tilanteessa turvapaikkamenettelydirektiivin 2013/32/EU sekä EU:n perusoikeuskirjan 18 artiklan vastaisiksi. Näin ollen edes joukoittainen maahantulo tai siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrän huomattava kasvu ei vapauta valtiota noudattamasta ehdotonta palautuskieltoa.
Jo vuonna 2019 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa se ilmaisi huolestuneisuutensa lisääntyvästä ja selvästi ihmisoikeuksien vastaisesta pushback-käytännöstä.
Euroopassa viranomaisten toimenpiteet, joilla he ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisesti estävät ihmisiä saapumasta maahan, ovat lisääntyneet. Suomi ei saa lähteä mukaan tähän laittomaan toimintaan.
Suomen tulee noudattaa niin omaa lainsäädäntöään kuin sitoumuksiaan kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Suomi ei saa lähteä murentamaan sääntöpohjaista järjestelmää, jonka edistämisessä Suomella on pitkä perinne.
Kunnioittavasti,
Niina Laajapuro
Ihmisoikeustyön johtaja
Amnesty International Suomen osasto