Maahanmuuttovirasto tulkitsee lakia kafkamaisella tavalla työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteiden vastaisesti, kirjoittaa Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen harjoittelija Elsa Korkman.
Maaliskuun 2020 alussa turkulainen Ali sai kirkkoturvaa seurakunnalta. Kirkon työntekijät pyrkivät suojelemaan Alia menemällä hänen kanssaan tai hänen puolestaan poliisin tapaamisiin.
Kirkkoturva auttaa tilanteissa, joissa ihminen on joutunut Suomessa oikeudettomaan asemaan. Sellainen voi olla esimerkiksi tilanne, jossa kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut ihminen pelkää henkensä puolesta palauttamista kotimaahansa.
Miksi kirkko on halunnut myöntää kirkkoturvaa Alille? Syynä on Maahanmuuttoviraston päätös käännyttää Ali, koska hänellä ei ole passia.
Kirkon mukaan Ali on afganistanilainen, joka ei ole koskaan asunut Afganistanissa. Hän on syntynyt ja asunut koko elämänsä ennen Suomeen tuloaan Iranissa perheensä kanssa paperittomina, eli ilman erilaisia todistuksia, kuten passeja. Hän tuli Suomeen hakeakseen kansainvälistä suojelua. Täällä hän on oppinut kielen, kouluttautunut lähihoitajaksi ja saanut vakituisen työn omalta alaltaan. Hän on rakentanut elämänsä Suomeen ja kotoutunut viidessä vuodessa hyvin.
Alille ei kuitenkaan myönnetä työperäistä oleskelulupaa koska hänellä ei ole passia. Sitä taas ei myönnetä, koska hänellä ei ole oleskelulupaa.
Työperäisen oleskeluluvan saamiseksi henkilöllä tulee siis olla passi. Jos passia ei ole, henkilö voi hakea muukalaispassia Maahanmuuttovirastolta. Maahanmuuttovirasto voi harkintansa mukaan myöntää muukalaispassin, jos passin saaminen kotimaasta ei onnistu.
Muukalaispassin myöntämisen avulla voidaan välttyä tilanteelta, jossa ainoa syy kielteiselle päätökselle on se, ettei oikeita asiakirjoja ole saatavilla. Kielitaitoisen, kouluttautuneen ja työllistyneen ihmisen käännyttämisen ei pitäisi perustua vain passin puutteeseen. Juuri tätä varten muukalaispassi on kehitetty.
Kielitaitoisen, kouluttautuneen ja työllistyneen ihmisen käännyttämisen ei pitäisi perustua vain passin puutteeseen.
Tällä hetkellä Maahanmuuttovirasto myöntää muukalaispassin käytännössä ainoastaan silloin, jos hakija saa kotimaastaan todistuksen siitä, ettei hän voi saada kotimaastaan passia. Todistuksen saaminen edellyttää, etteivät kotimaan viranomaiset vainoa Suomessa oleskelevaa hakijaa, ja että hallinto on tarpeeksi toimiva, jotta ylipäätään voidaan tehdä tällaisia todistuksia.
Maahanmuuttoviraston ei pidä käyttää passin vaatimista ja mahdottomia käytäntöjä esteinä oleskeluluvan myöntämiselle, kun kaikki muut oikeudelliset edellytykset täyttyvät ja kun ihminen on rakentanut elämänsä Suomeen, löytänyt täältä paikkansa. Muukalaispassia tulisi käyttää ratkaisuna siihen, että tänne jo kotiutuneet saisivat tänne myös jäädä.
Alia tarvitaan Suomessa. Hän tekee täällä arvokasta työtä lähihoitajana, eikä Suomella ole varaa menettää ikääntyvän väestönsä hoitamiseen erikoistuneita ihmisiä. Miksi Maahanmuuttovirasto tulkitsee lakia kafkamaisella tavalla työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteiden vastaisesti, maahanmuuttajien työllistymistä estäen?
Teksti: Elsa Korkman. Kirjoittaja työskentelee Amnesty Internationalin Suomen osaston oikeudellisena harjoittelijana.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.