Kansanvalta-dokumentti kertoo runoilija Laura Eklund Nhagan elämästä ja aktivismista. Tämä artikkeli jatkaa dokumentin teemoja ja antaa avaimia sen katseluun. Dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa ja se esitetään Yle Teemalla torstaina 30.3.2023.
Suomalaisessa yhteiskunnassa valkoisuus on vallalla oleva normi. Normiin ja sen vaikutuksiin pureudutaan Kansanvalta-dokumentissa, joka seuraa runoilija Laura Eklund Nhagan matkaa eduskuntatalolta yliopistolle, open mic -yhteisöihin ja Yhdysvaltain kongressitalolle.
Eklund Nhagan aktivismi heräsi hänen suomalaisessa yhteiskunnassa kohtaamastaan rasismista ja ulossulkemisesta. Hän haluaa purkaa rasismia ja rakentaa tasa-arvoisempaa Suomea. Kansanvalta-dokumentti näyttää, että aktivismilla on useita tapoja käynnistää keskusteluita, vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja tuoda sortoa näkyväksi.
Tämä artikkeli tarjoaa lyhyen tiivistelmän rasismin historiasta Suomessa ja rasismin vaikutuksesta siihen, kuinka ihmisiä käsitellään ulkopuolisina tai toisina. Samalla artikkeli pohtii ideoita rakenteellisen rasismin purkamiseksi Suomessa.
Artikkelin lopusta löydät myös sanaston lukemisen avuksi.
Tietoa rasismista
Vaikka syrjintää ja rasismia tunnistetaan Suomessa jo paremmin, yleisessä keskustelussa se nähdään ongelmana ”jossain muualla”. Kansainvälisesti suomalainen kulttuuri ja yhteiskunta nähdään tasa-arvoisena ja ihmisoikeuksia kunnioittavana maana. Tämän takia julkinen keskustelu sivuuttaa rasismin kokemukset, historian ja jatkumisen Suomessa. Rakenteellisen rasismin taakka ja usein toistuva rasistinen syrjintä kuitenkin muokkaavat historiallisesti ja intersektionaalisesti syrjittyjen ryhmien elämää Suomessa.
Tarkastelemalla ja tuomitsemalla rasismin kaikkia muotoja voimme yhdessä työskennellä sen eteen, että epätasa-arvoa ylläpitävät järjestelmät voidaan purkaa.
Rasismin määrittely on olennaista rasismin tarkastelussa. Rasismia käytetään usein terminä samassa merkityksessä kuin ennakkoluuloja, vaikka niillä on selviä eroja. Ennakkoluulot ovat opittuja ja niitä ylläpidetään ennen ihmisten kohtaamista. Ne vaikuttavat ennen kaikkea henkilökohtaisella tasolla. Jokaisella meistä on joitain sellaisia uskomuksia tai asenteita, joita ohjaa väärä tieto.
Rasismi sen sijaan pitää sisällään ihmisryhmiin liittyvien ennakkoluulojen lisäksi myös valtaa, jota käytetään sosiaalisissa rakenteissa. Rakenteellinen rasismi on osa sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia järjestelmiä, joihin osallistumme eläessämme yhteiskunnassa. Rakenteellinen rasismi määritellään järjestelminä, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa sellaisilla poliittisilla päätöksillä, kulttuurisella representaatiolla ja normeilla, jotka asettavat valkoisuuden normiksi ja lähtökohdaksi.
Rasismissa epätasa-arvoa perustellaan syrjittyjen ihmisryhmien ”huonommuudella”. Rasismista käytävään keskusteluun liittyvän kielen puute ja rasismin hyväksyminen Suomessa mahdollistavat rasismin kokemuksen ilman, että sitä käsitellään tarpeeksi tai että siihen puututaan. Pohtimalla rasismia Suomen historiassa ja nykyajassa voimme työskennellä oikeudenmukaisuuden ja antirasistisen yhteiskunnan rakentamiseksi.
Rasismi ja valkoisuus
Rasismin merkityksestä ja rodun konstruktiosta tiedetään edelleen vähän, vaikka yhteiskuntaluokalla ja rodulla on merkittävä rooli pohjoismaisissa identiteeteissä ja historiassa. Suomalaista historiaa ei yleisesti käsitetä tai käsitellä kolonialismin ja rasismin yhteydessä. Sen sijaan tyypillinen mielikuva on yhä, ettei Suomella ole kolonialistista historiaa.
Suomalainen ekseptionalismi (= erityislaatuisuus tai poikkeuksellisuus) tarkoittaa uskomusta, ettei Suomi ole ollut osa kolonialistisia käytäntöjä, minkä vuoksi kolonialismin perintöä ei tarvitse tarkastella tai purkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Rasismi ja eurosentrismi ovat esimerkkejä tästä. Kuva Suomesta välittyy erityislaatuisena verrattuna muihin kulttuureihin, kun Suomea palkitaan ihmisoikeustilanteestaan. Ekseptionalismi viittaa siten uskoon eettisestä ylivertaisuudesta, jolloin pohjoismaisen tai eurooppalaisen taustan ulkopuolisten ihmisten elettyä todellisuutta ei oteta todesta.
Suomalaisen ekseptionalismin ja viattomuuden käsityksen ylläpitäminen on mahdollistanut muun muassa saamelaisten ja etnisten vähemmistöjen kaltoinkohtelun ja ulossulkemisen. Tämä historiallinen epäoikeudenmukaisuus on sidoksissa ihmisryhmien rodulliseen hierarkiaan Suomessa.
Vaikka Suomella ei ole ollut siirtomaita, Suomen historia ja suhde saamelaisiin heijastaa epätasa-arvoa, kolonialismia ja sortoa. 1800- ja 1900-luvuilla suomalaisia pidettiin ei-eurooppalaisina, eli muita eurooppalaisia alempiarvoisina ihmisinä. Suomalaisuus haluttiin liittää eurooppalaiseen ryhmään ja valkoisuuteen, minkä vuoksi saamelaiset rodullistettiin ja asetettiin ihmisryhmien hierarkiassa alemmas. Sen seurauksena saamelaiset nähtiin ”toisina” ja alempiarvoisina suomalaiseen identiteettiin nähden. Saamelaisia vietiin kodeistaan ja pakotettiin mukautumaan suomalaiseen kieleen, kulttuuriin ja toimintatapoihin muun muassa koulujärjestelmän avulla.
Toiseuttaminen
Sosiaalinen ulossulkeminen on osa toiseuttamista, eli yksilöiden leimaamista sosiaalisesti alempiarvoiseksi ja heidän kohtelemistaan sellaisena. Toiseuttamisen seuraukset ja odotus valtakulttuuriin mukautumisesta vaikuttavat vähemmistöryhmien ihmissuhteisiin ja kuulumiseen Suomessa.
Suomessa toiseutettuja yhteisöjä ovat esimerkiksi somali- ja romaniyhteisöt. Romani- ja somaliyhteisöjen kokemukset toiseuttamisesta ja rasismista alleviivaavat tarvetta yhteistyölle rasismia luovien ja ylläpitävien järjestelmien purkamiseksi. Näiden yhteisöjen lisäksi toiseuttaminen muokkaa useiden muiden ryhmien ja identiteettien elämää.
Somalit ovat yksi ensimmäisiä mustia yhteisöjä Suomessa. Afrikkalaistaustaiset ihmiset kohtaavat syrjintää ja sosiaalista ulossulkemista koko Euroopassa. Rasistiset ja vihamieliset asenteet muodostavat suuren osan somaleita koskevasta mediakuvastosta ja sosiaalisista käsityksistä myös Suomessa. Syrjivät asenteet muokkaavat identiteettiä, yhteisöön kuulumisen tunnetta, työmahdollisuuksia, resursseja ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimukset etnisestä profiloinnista Suomessa osoittavat, että somalitaustaiset ihmiset kokevat todennäköisesti syrjintää poliisien tekemissä pysäytyksissä. Nämä tulokset toistuvat myös EU-MIDIS-katsauksessa, joka on EU:n laajuinen syrjintää koskeva tutkimus. Katsauksessa merkittävä määrä Helsingissä asuvista somaleista kertoivat kohdanneensa rasismia tai syrjintää.
Syrjintä luo pelkoa, epävarmuutta ja huolta turvallisuudesta. Se vaikuttaa työllisyyteen, koulutukseen sekä yksilön mahdollisuuteen osallistua yhteiskuntaan. Anti-musta rasismi – eli erityisesti afrikkalaistaustaisiin ihmisiin kohdistuva rasismi – aliarvostaa, epäinhimillistää ja syrjäyttää mustia yhteisöjä ja se on laaja yhteiskunnallinen ongelma Suomessa.
Romaniyhteisö on Suomessa rodullistettu ihmisryhmä. Pitkä ulossulkemisen, syrjinnän ja mukauttamispolitiikan historia vaikuttavat romanien kokemiin vääryyksiin edelleen.
Romaneja on sorrettu ja syrjitty suomalaisessa yhteiskunnassa laajojen rasististen stereotypioiden kautta ja haluttomuudella oppia romanikulttuurista ja -identiteetistä. Palveluiden tai niihin pääsyn kieltäminen ja palveluiden epätasa-arvoisuus ovat esimerkkejä romanien kokemasta syrjinnästä. Romanit ovat epätasa-arvoisessa asemassa myös asunto- ja työnhaussa, joka sulkee romanit ulos työmarkkinoilta. Lisäksi monet romanit kohtaavat niin vihapuhetta kuin ihmisarvoa loukkaavia tekoja. Perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien toteutumattomuus ja epätasa-arvo esimerkiksi asumisessa ja työllisyydessä rajoittavat mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan ja siten ylläpitävät toiseuden todellisuutta.
Antirasistinen aktivismi ja järjestäytyminen
Antirasistista työtä ja aktivismia hidastaa kolonialismin perintö, joka toteutuu sisäistetyssä rasismissa, valta-asemissa sekä tarkastelemattomissa ennakkoluuloissa. Valkoisille ihmisille antirasismi tarkoittaa rotuun perustuvan sortojärjestelmän vaikutusten myöntämistä ja aktiivista toimintaa rasistista syrjintää vastaan.
Tutkija Ibram X. Kendin mukaan antirasistinen järjestäytyminen ja aktivismi kohtaa rodullisen epäoikeudenmukaisuuden sekä yksilöllisellä että rakenteellisella tasolla. Koska rasismi on olennainen osa sosiaalisia rakenteita, tehokas antirasistinen aktivismi vaatii myös eriarvoisuutta ja rasistista toimintaa mahdollistavien järjestelmien purkamista. Avointa rasismia on olemassa ja se pitää tuomita, mutta samalla rasismi elää hiljaa rakenteellisessa tasossa.
Intersektionaalinen lähestymistapa ottaa huomioon erilaiset tekijät, jotka vaikuttavat syrjinnän kokemuksiin. Luokka, sukupuoli, epätasa-arvo ja muut tekijät vaikuttavat siihen, millaiset toimintamahdollisuudet ihmisellä on yhteiskunnassa. Intersektionaalisuuden käsitettä käytetään ymmärtämään ja analysoimaan ihmiselämää ja sen suhdetta yhteiskuntaan tarkastelemalla, kuinka useat yhteiskunnassa syrjäytetyt identiteetit muodostavat omanlaisia syrjinnän muotoja yksilön elämässä.
Antirasistisen aktivismin keskiössä ja suunnannäyttäjinä tulee olla BIPOC- ja romaniyhteisöt itse. BIPOC-lyhenne tulee sanoista Black, Indigenous and People of Color. Sillä viitataan mustiin ihmisiin, alkuperäiskansoihin ja ei-valkoisiin ihmisiin. Siten antirasismin tavoitteena tulee olla myös vallan ja resurssien uudelleenjako romaniyhteisöjä ja BIPOC-yhteisöjä hyödyttäen, eli rakenteellisia ja periytyneitä valtarakenteita purkamalla.
Organisaatiot voivat muuttaa normeja ja kulttuuria tarjoamalla koulutusta sekä varmistamalla, että organisaation käytännöt pyrkivät johdonmukaisesti antirasistisuuteen. Suomessa on lisäksi useita antirasistisia kollektiiveja ja järjestöjä, jotka työskentelevät rakenteellisen rasismin purkamiseksi ja inklusiivisuuden edistämiseksi. Näitä järjestöjä ovat muun muassa FEM-R, African Anti-Racist Society Finland, Anti-Racist Forum, ja Good Hair Day.
Kansanvalta-dokumentti osoittaa, että aktivismilla on useita tapoja käynnistää tärkeitä keskusteluja, muuttaa mieliä ja haastaa sortoa. Kykyjesi ja osaamisesi tarjoaminen aktivistina rasismin purkamiseksi on korvaamatonta kamppailussa oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Yhdessä olemme vahvoja!
Teksti: Laura Eklund Nhaga ja Nia Sullivan
Tekstissä ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.
Sanasto artikkelin lukemisen tueksi
Käsitteet elävät aina ajassa ja paikassa. Eri toimijoilla voi myös olla erilaisia tapoja käyttää käsitteitä. Tähän sanastoon olemme koonneet artikkelissa käytettyjä käsitteitä, mutta halutessasi voit tutustua esimerkiksi Fem-R:n ja Olen antirasisti –kampanjan kattaviin sanastoihin rasismista ja feminismistä.
Representaatio – Representaatio viittaa esitykseen tai edustukseen yksilöistä tai ryhmistä. Mediassa representaatio voi tarkoittaa sitä, kuinka ja miten usein tiettyä aihetta tai ryhmää kuvataan. Päätöksenteossa ja yhteiskunnassa representaatio viittaa myös vähemmistöjen toimintamahdollisuuksiin tai niiden puutteeseen.
Toiseuttaminen – Toiseuttaminen tarkoittaa erilaisista normeista poikkeamista ja siten joidenkin ryhmien ja ihmisten käsittämistä “ulkopuolisina”. Normit tuotetaan hierarkkisesti, eli sillä ehdolla, että jokin toinen asetetaan hierarkiassa alemmas.
Rodullistaminen – Rodullistaminen on prosessi, jossa ihmisryhmiin tai yksilöihin liitetään esimerkiksi ulkonäön ja etnisen taustan vuoksi erilaisia oletuksia ja ennakkoluuloja.
Antimustuus, anti-musta rasismi – Erityisesti mustiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää ja rasismia, joka eroaa rasismin yleiskäsitteestä sen erityispiirteiden vuoksi.
Kolonialismi – Siirtomaahistoria ja siitä periytynyt epätasa-arvoinen maailmanjärjestys, jonka perintö vaikuttaa yhteiskunnassa yhä. Kolonialistista historiaa ja alistavia käytäntöjä voi olla myös maissa, joilla ei ole ollut varsinaisia siirtomaita.
Sosiaalinen rakenne – Sosiaaliset rakenteet ovat kulttuurisia ja vuorovaikutteisia ilmiöitä, joita ihmiset toistavat, tuottavat ja perivät yhteiskunnasta. Ne voivat olla tiedostettuja, kuten perheen ja valtion käsitteet, sekä tiedostamattomia. Esimerkiksi rasismi ja seksismi ovat läsnä yhteiskunnassa riippumatta siitä, tiedostaako yksilö niitä vai ei.
Intersektionaalisuus – Intersektionaalisuus on lähestymistapa, joka tarkastelee erilaisten valtasuhteiden risteämistä toistensa kanssa. Erilaiset syrjinnän muodot luovat yhdessä omanlaisiaan identiteettejä ja asemoitumisia yhteiskunnassa, joita ei voi käsitellä erikseen.
Inklusiivisuus – Inklusiivisuus on pyrkimystä sisällyttää yhteiskuntaan, organisaatioihin ja muihin tiloihin sellaisia ryhmiä, jotka saattavat jäädä niistä ulossuljetuksi ilman inklusiivisuutta.
Normi – Yhteisön ja yhteiskunnan tiedostamattomia ja tiedostettuja periytyviä toimintamalleja sekä ohjeita.
Sisäistetty rasismi – Usein tiedostamattomia uskomuksia ja käytöstä, joka on muodostunut rakenteellisen ja yhteiskunnassa vallitsevan rasismin seurauksena. Sisäistettyä rasismia on myös yksilöillä, jotka eivät miellä itseään rasistisiksi, sillä jokainen meistä elää ja on kasvanut rasistisessa yhteiskunnassa.