Oikeus nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä on ihmisoikeus. Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä, eli ns. TSS-oikeuksia koskevan sopimuksen 12. artikla velvoittaa sopimusvaltiot tunnustamaan jokaiselle kuuluvan oikeuden nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä, muttei määrittele sitä, miten palvelut tulee järjestää.
Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa valvova asiantuntijaryhmä GREVIO on huomauttanut, että selviytyäkseen kokemuksestaan väkivallan uhrit tarvitsevat kokonaisvaltaista ja myös pitkäkestoista tukea. GREVIO painottaa, että väkivallan uhreille tukipalveluita tarjoavat järjestöt ovat keskeinen osa pysyviä väkivallan ehkäisyn rakenteita ja edellyttää, että pääosin järjestöjen tarjoamat erityispalvelut tulee varmistaa uhrien selviytymisen tukemiseksi, huomioiden myös pitkäkestoisen tuen tarpeen. GREVIO:n maavierailulla (2018) järjestöt kertoivat, että väkivaltaa kokeneille tytöille ja naisille Suomessa ei ole tarjolla systemaattista pitkäkestoista tukea tai sen saaminen on sattumanvaraista. Saman asian ovat tuoneet esille myös tutkijat eri väkivaltailmiöiden yhteydessä.
Amnestyn koordinoiman Joku raja! –työvaliokunnan verkkokokouksessa 19.4.2022 aiheena oli pitkäkestoisen tuen tarve väkivaltaa kokeneille naisille. Alustajat kertoivat, mitä tutkimukset ja käytännön työstä saadut havainnot kertovat pitkäkestoisen tuen tarpeesta, naisiin kohdistuvan väkivallan kontekstissa. Kokouksen aikana kävi ilmi, ettei järjestötoimijoilla ole yhteistä näkemystä siitä, mitä pitkäjänteisellä tuella tarkoitetaan, mitä puutteita siinä nähdään ja miten tätä palvelumuotoa tulisi kehittää. Kokouksessa käydyn keskustelun perusteella seksuaaliväkivaltaa kokeneille on joissakin järjestöissä tarjolla tukimuotoja, joiden pituutta rahoittaja (vielä tällä hetkellä STEA), ei rajoita. Muiden väkivallan muotojen synnyttämää, järjestöjen palveluiden piirissä olevien tarvetta pidempikestoiseen tukeen rahoittaja ei tunnista, keskustelussa todettiin.
Jotta ymmärryksemme tematiikan osalta syvenisi, Amnestyn Suomen osasto toteutti lyhyen kyselyn aiheesta. Oheinen koonti vastauksista tuot esille valtakunnallisen systematisoinnin tarpeen. Yhteinen näkemys pitkäkestoisen tuen tarpeen kriteeristölle tarvitaan, ja kriteeristöön on sisäänkirjoitettava mahdollisuus joustavaan, tapauskohtaiseen harkintaan. Tavanomaista pitkäkestoisempaa tukea on pystyttävä tarjoamaan aina, kun siitä arvioidaan olevan merkittävää hyötyä.
Kysely on suppea, ja sen tuloksiin on suhtauduttava maltillisesti. Kyselyn vastausten perusteella on selvää, että pitkäkestoisen tuen systematisoinnin malleista on toteutettava laajempi, tähän palvelumuotoon keskittyvä ja sitä kehittävä tutkimus. Amnestyn kysely osoitti, että aiheesta on syytä käydä myös järjestöjen ja viranhaltijoiden kesken lisää keskustelua.