Istanbulin sopimus, eli Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastainen yleissopimus, astui voimaan elokuun 2015 ensimmäisenä päivänä. Oli sitä odotettukin.
Elokuu 2014. Istanbulin sopimus, eli Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastainen yleissopimus astui voimaan kuun ensimmäisenä päivänä. Oli sitä odotettukin. Eduskunta hyväksyi esityksen sopimuksen toimeenpanosta 25.2.2015.
Vihdoinkin!
Istanbulin sopimusta edelsi vuosien savotta. Kun sopimusneuvottelut alkoivat, monet huolestuivat. Entä jos prosessi vesittyy, ja lopputulos on sfääreissä leijuva paperi, jonka merkitys käytännön työlle on utuinen? Tai entä jos neuvotteluissa ei kunnioiteta aiempien ihmisoikeussopimusten saavutuksia ja velvoitteita?
Yksi huolestuneista olin minä
Sopimusneuvottelujen aikaan työskentelin Amnestyn Suomen osastossa. Pian huolen korvasi päättäväisyys. Amnestyn kansainvälisellä sihteeristöllä oli muutaman muun kansainvälisen tasa-arvo- ja ihmisoikeusjärjestön ohella tarkkailijastatus hallitusten välisissä neuvotteluissa. Siitä, että kuulee millaisia puheenvuoroja neuvotteluissa käytetään, on laajasti hyötyä vaikuttamistyössä. Amnestyn edustajan kautta sain tietää, mistä keskusteltiin ja etenkin, mitä minulta keskustelujen perusteella odotettiin. Useimmiten minun toivottiin välittävän Amnestyn viestejä Suomen delegaatiolle, etenkin ihmisoikeusosaamisestaan tunnetulle Marjatta Hiekalle ulkoministeriöön.
Venäjä suhtautui alusta pitäen kielteisesti sopimuksen sukupuolierityisyyteen ja ehdotti sopimuksen kaventamista koskemaan vain perheväkivaltaa.
Venäjä suhtautui alusta pitäen kielteisesti sopimuksen sukupuolierityisyyteen ja ehdotti sopimuksen kaventamista koskemaan vain perheväkivaltaa. Venäjä ei ollut tässä yksin: sopimuksen nimeen lisättiin domestic violence. On kiinnostavaa huomata, että maille, joille perheväkivalta-käsite on se ainoa oikea, se ainoa oikea perhemuoto on heteroydinperhe. Vaikka itse sopimuksesta käy hyvin ilmi, ettei naisiin kohdistuva väkivalta ei rajaudu perheväkivaltaan, eri diskursseissa perheväkivalta-käsitteellä yritetään edelleen neutraloida sopimuksen sukupuolierityisyys.
Jälkikäteen monet neuvotteluihin osallistuneet ovat hämmästelleet, miten näkemyseroista huolimatta aikaan saatiin luja, edistyksellinen ihmisoikeussopimus. Ensimmäistä kertaa meillä on työkalunamme sopimus, joka velvoittaa analysoimaan lainsäädäntöämme ja palvelujamme myös muista kuin hetero- ja cis-näkökulmista. Onkin jo korkea aika!
Vihdoin konkretiaa
Lujaksi sopimuksen tekee sen konkreettisuus. Sopimuksessa on lukuisia toimenpiteitä, joilla lainsäädännöllisin ja muilla keinoin torjutaan fyysisen, psykologisen ja taloudellisen parisuhde- ja perheväkivallan lisäksi muun muassa:
- seksuaalista väkivaltaa ja häirintää
- eron jälkeistä vainoa
- haitallisia perinteitä (ml. stereotypiat)
- väkivallan oikeuttamista kunnian nimissä
- vähemmistöihin kuuluviin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa
Artiklassa 31 valtio velvoitetaan toimimaan niin, ettei huoltajuus- tai tapaamisoikeussopimus vaaranna väkivaltaa kokeneen naisen, naisen perheen tai yhteisten lasten oikeutta turvallisuuteen ja väkivallattomaan elämään. Vaikka julkisesta keskustelusta toisin saattaisi päätellä, Suomessa on hyvin tavallista, että huoltajuudesta tai tapaamisoikeudesta sovittaessa ex-miehen väkivaltaisuutta ei oteta millään tavalla huomioon. Sopimukset mahdollistavat kontrolloinnin ja pelolla hallitsemisen myös eron jälkeen. Tähän tilanteeseen on saatava muutos, ja se on saatava aikaan nopeasti. Jotta sopimuksen toimeenpano vastaa sopimuksen velvoitteita, on Suomessa toteutettava useita muitakin lainsäädäntömuutoksia.
Rahaa tarvitaan moneen
Istanbulin sopimus velvoittaa valtioita luomaan palvelujärjestelmiä, joiden avulla väkivaltaa kokeneen toipumisesta tulee totta. Tukea on saatava niin perusterveydenhuollosta kuin anonyymeistä, maksuttomista tukipuhelimista ja pysähtymiskeskuksista, joista saa laaja-alaisesti tukea tilanteeseensa, vielä pitkään väkivaltakokemusten jälkeen. Suomella riittää tekemistä toimeenpanon suhteen tällä saralla. Turvakotiverkoston saattaminen suositusten tasolle on yksi tärkeä velvoite – mutta ei suinkaan ainoa.
Sopimuksen askelmerkkien seuraaminen ei ole ilmaista. Rahoitus mahdollistaa riittävät henkilötyövuodet, koulutukset, pilvipalvelut, seinät ja rampit. Artiklassa 9 valtiot velvoitetaan toimimaan järjestöjen kanssa yhteistyössä ja turvaamaan kansalaisyhteiskunnan toimijoille riittävät raha- ja henkilöstöresurssit (artikla 8). On kiinnostavaa nähdä, mitä tämä tarkoittaa Suomelle, yhdelle maailman vauraimmista maista.
Rahan lisäksi tarvitaan rakenteita, jotka tukevat muutosprosessia
Amnestyn Suomen osasto on vuosia kampanjoinut, jotta Suomeen perustettaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä koordinoiva elin. Istanbulin sopimuksessa tämä velvoite on kirjattu artiklaan 10.
Tulevaisuuden haaveita
Elokuu 2015: Eduskunta päättää, että uusiin asehankintoihin allokoidaan aiottua vähemmän valtion varoja. Asehankinnoista vapautuneet 100 miljoonaa käytetään Istanbulin sopimuksen täysimääräiseen ja kunnianhimoiseen toimeenpanoon. Investointi tuo noin miljardin euron säästöt vuoteen 2025 mennessä, arvioitiin valtiovarainministeriöstä. ”Säästöt syntyvät välittömistä ja välillisistä kuluista. Esimerkiksi kun väkivaltaa kokeneille ja siitä huolestuneille luodaan erityyppisiä helposti lähestyttäviä tukipalveluja se tuottaa kiistatta runsaasti säästöjä pitkällä aikavälillä”, valtiovarainministeriön kansliapäällikkö totesi budjettineuvottelujen päätyttyä.
Elokuu 2025: ”Osa säästöistä liittyy välillisiin kuluihin: normikriittisen pedagogiikan yleistyminen on selvästi vaikuttanut siihen, miten nuoret suhtautuvat seksuaaliseen ja sukupuoliseen häirintään esim. netissä. Myös rasistinen trollaus on selvästi vähentynyt. Väkivallan ketjujen katkeaminen tuottaa hyvinvointia, joka on yhteiskunnalle äärettömän arvokasta. On hyvä huomata, että kun valtiotasolla tunnistetaan epäoikeudenmukaisuus ja sitoudutaan kunnianhimoisesti sen poistamiseen – luomalla rakenteita, investoimalla rahaa, aikaa ja ihmisiä – niin tuloksia saadaan aikaan. Nyt tuoreena isoäitinä voin sanoa, että olen kiitollinen, että Suomessa ymmärrettiin vuonna 2015, mitä humaani, ihmisoikeusperustainen politiikka on ja miten siihen päästään”, totesi valtiovarainministeriön kansliapäällikkö haastattelun päätteeksi.
Pia Puu Oksanen on Naisten Linjan toiminnanjohtaja.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.