Amnesty International on tutkinut Israelin toukokuussa Rafahiin tekemiä iskuja, jotka tappoivat kymmeniä alueelle paenneita siviilejä. Vaikka iskut oli mahdollisesti kohdistettu Hamasin ja Islamilaisen jihadin taistelijoihin, ne osoittavat, että Israel ei ole ryhtynyt kaikkiin mahdollisiin varotoimiin siviilien suojelemiseksi hyökkäyksissä. Israelin iskut pitää tutkia sotarikoksina.
Amnesty on tutkinut Israelin toukokuussa Rafahiin tekemiä iskuja, jotka oli kohdistettu Hamasin ja Islamilaisen jihadin komentajiin ja taistelijoihin. Tutkimus osoittaa, että Israelin joukot eivät tehneet kaikkia mahdollisia varotoimia välttääkseen tai minimoidakseen alueelle suojaan hakeutuneisiin siviileihin kohdistuvat haitat. Iskut olivat todennäköisesti summittaisia ja toinen iskuista oli todennäköisesti myös suhteeton. Molemmat iskut on tutkittava sotarikoksina.
”Vaikka nämä iskut saattoivat kohdistua Hamasin ja Islamilaisen jihadin komentajiin ja taistelijoihin, jälleen kerran suojapaikkaa ja turvaa etsivät palestiinalaiset siviilit joutuivat maksamaan niistä hengellään”, Amnesty Internationalin kansainvälisen tutkimus- ja vaikuttamistyön johtaja Erika Guevara-Rosas sanoo.
”Siviilien vältettävissä olevat kuolemat ja haavoittumiset ovat traaginen muistutus siitä, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan taistelijoiden läsnäolo iskujen kohdealueella ei vapauta Israelin armeijaa sen velvoitteesta suojella siviilejä”, Guevara-Rosas jatkaa.
Toukokuun 26. päivänä Israel teki kaksi ilmaiskua pakolaisten tilapäiselle leirille Tal al-Sultaniin Rafahiin. Isku tappoi ainakin 36 ihmistä, joista kuusi oli lapsia. Yli 100 ihmistä loukkaantui. Ainakin neljä tapetuista oli taistelijoita. Yhdysvaltalaisvalmisteisilla pommeilla tehdyt ilmaiskut kohdistuivat kahteen paenneiden siviileiden keskellä oleskelevaan Hamasin komentajaan. Iskuissa käytettiin ammuksia, jotka levittävät tappavia sirpaleita laajalle alueelle. Tällaisten ammusten käyttäminen leirillä, jossa on siviilejä ahtaasti väliaikaisissa suojissa, on todennäköisesti suhteeton ja summittainen isku, ja se pitäisi tutkia sotarikoksena.
Israelin armeija julkaisi 6. toukokuuta kartat, joissa “humanitaarisen vyöhykkeen” rajoja oli muutettu ja Tal al-Sultan oli poistettu vyöhykkeeltä. Tal al-Sultania oli pidetty kuukausia osana kyseistä vyöhykettä. Tästä poistamisesta ei kuitenkaan tiedotettu asianmukaisesti siviileille, jotka jatkoivat siellä suojautumista. Israelin armeijan levittämät kartat ”humanitaarisista vyöhykkeistä” ovat usein olleet epämääräisiä ja ristiriitaisia, eivätkä ne siten ole olleet tehokkaita varoituksia siviileille.
Toukokuun 28. päivänä Israelin armeija iski Rafahin al-Mawasissa alueelle, jonka Israelin armeija oli määrittänyt “humanitaariseksi alueeksi”. Iskut tappoivat 23 siviiliä, joista 12 oli lapsia ja monet loukkaantuivat. Amnestyn tutkimuksen mukaan iskun kohteena oli ilmeisesti yksi Hamasin ja yksi Islamilaisen jihadin taistelija. Iskussa ei tehty eroa siviilien ja sotilaskohteiden välille, vaan iskussa käytettiin kohdistamattomia ammuksia alueella, joka oli täynnä telttoihin suojautuneita siviilejä. Isku oli näin ollen todennäköisesti summittainen ja se on tutkittava sotarikoksena.
Israelin armeija ei antanut selitystä hyökkäykselle, mutta totesi myöhemmin, että ”vastoin viime tuntien raportteja IDF (Israelin puolustusvoimat) ei iskenyt Al-Mawasin humanitaariselle alueelle”.
Iskujen jälkeen jotkut alueen asukkaat pyysivät kahta taistelijaa poistumaan alueelta, mikä kuvastaa Gazassa kasvavaa turhautumista aseellisten ryhmien siviilejä vaarantavaan toimintaan. Taistelijoiden läsnäolo kuitenkin jatkui, minkä seurauksena koko alueen väestö, sekä maansisäiset pakolaiset että alueen asukkaat, lähti alueelta muutamaa päivää myöhemmin.
Hamasin ja Islamilaisen jihadin taistelijoita oli pakolaisten leirillä, jonka pakenemaan joutuneet uskoivat olevan ”humanitaarinen alue”. Taistelijat vaaransivat tietoisesti siviilien hengen. Taistelijoilla on velvoite välttää, siinä määrin kuin mahdollista, sijoittumista tiheään asutuille alueille. Taistelijoiden oleskelu pakolaisleirillä todennäköisesti rikkoi tätä velvoitetta. Amnestylla ei ole tietoa heidän läsnäolonsa syystä tai motiiveista, mutta kaikkien konfliktin osapuolten olisi pitänyt ryhtyä kaikkiin mahdollisiin varotoimiin siviilien ja siviilikohteiden suojelemiseksi.
Sotilaalliset tavoitteet eivät vapauta Israelin joukkoja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisista velvoitteista, kuten velvollisuudesta noudattaa erottelu- ja suhteellisuusperiaatteita sekä velvollisuudesta tehdä kaikki mahdolliset varotoimet siviilien suojelemiseksi.
”Israelin armeija on ollut täysin tietoinen siitä, että satojen metrien päähän tappavia sirpaleita sinkoavien pommien ja kohdistamattomien ammusten käyttö tappaisi suuren määrän siviilejä, jotka olivat hakeutuneet alueelle turvaan ja asuivat siellä ahtaasti ilman kunnollista suojaa. Israelin armeija olisi voinut ja sen olisi pitänyt tehdä kaikki mahdolliset varotoimenpiteet siviileille aiheutuvien vahinkojen välttämiseksi tai vähintään niiden minimoimiseksi”, Guevara-Rosas toteaa.
“Kaikkien konfliktin osapuolten on tehtävä kaikki mahdolliset varotoimet siviilien suojelemiseksi. Tähän sisältyy myös Hamasin ja muiden aseellisten ryhmien velvollisuus välttää mahdollisuuksien mukaan sotilaallisten kohteiden ja taistelijoiden sijoittamista tiheästi asutuille alueille tai niiden läheisyyteen.”
Amnesty haastatteli tutkimusta varten 14:ta eloonjäänyttä ja silminnäkijää, tutki iskujen tapahtumapaikkoja, vieraili Khan Younisin sairaalassa, jossa haavoittuneet saivat hoitoa, tutki iskuissa käytettyjen ammusten jäänteitä sekä satelliittikuvia tapahtumapaikoista.
Amnesty lähetti 24.6.2024 Israelin viranomaisille kysymyksiä iskuista ja 5.7.2024 Hamasin de facto -hallinnon johtavalle syyttäjälle ja oikeusministeriön virkamiehille kysymyksiä komentajien ja taistelijoiden läsnäolosta näillä siviilialueilla. Julkaisuhetkellä vastauksia ei ole saatu.
Israelin, Hamasin ja muiden aseellisten ryhmien kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaiset velvoitteet
Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perusperiaate, erotteluperiaate, edellyttää, että osapuolet tekevät aina eron sotilaallisten kohteiden ja siviilien tai siviilikohteiden välillä ja kohdistavat hyökkäyksensä ainoastaan sotilaallisiin kohteisiin.
Sen lisäksi, että kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa kielletään suoraan siviileihin kohdistuvat hyökkäykset, siinä kielletään myös summittaiset hyökkäykset eli sellaiset hyökkäykset, jotka kohdistuvat erottelematta sotilaallisiin kohteisiin ja siviileihin tai siviilikohteisiin. Lisäksi varovaisuusperiaate edellyttää, että osapuolet huolehtivat jatkuvasti siviilien ja siviilikohteiden säästämisestä. Tämä sisältää velvollisuuden tehdä kaikki mahdolliset varotoimet siviileille aiheutuvien vahinkojen ja siviilikohteiden vahingoittumisen välttämiseksi ja minimoimiseksi.
Kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa kielletään myös suhteettomat hyökkäykset eli iskut, joiden voidaan olettaa aiheuttavan siviilihenkien menetyksiä, siviilien loukkaantumisia ja vahinkoa siviilikohteille kohtuuttomasti suhteessa odotettavissa olevaan konkreettiseen ja suoraan sotilaalliseen hyötyyn.
26.5.2024 tehdyssä iskussa Israelin armeija ilmoitti, että kohteena oli kaksi Hamasin komentajaa. Hyökkäystä suunnitelleiden olisi pitänyt olla tietoisia odotettavissa olevista siviileille aiheutuvista vahingoista. Tal al-Sultanissa sijaitseva leiri oli ollut toiminnassa ainakin neljä kuukautta, joten Israelin armeija tiesi, että siellä on runsaasti siviilejä. Koska siviilit asuivat tilapäissuojissa ja Israelin armeija päätti käyttää kyseisiä pommeja, siviiliuhrien suuri määrä olisi ollut ennakoitavissa. Todennäköisyyden, että iskut olisivat kohtuuttomia suhteessa sotilaalliseen hyötyyn, olisi pitänyt olla selvä.
Osapuolten on myös ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin varotoimiin suojellakseen siviilejä ja hallinnassaan olevia siviilikohteita hyökkäysten vaikutuksilta. Hamasin ja muiden Gazassa taistelevien palestiinalaisten aseellisten ryhmien osalta tähän kuuluu, että sotilaallisten kohteiden ja taistelijoiden sijoittamista tiheästi asutuille alueille tai niiden läheisyyteen täytyy mahdollisuuksien mukaan välttää.
Siviilien tai muiden suojeltujen henkilöiden läsnäolon tarkoituksellinen hyödyntäminen siihen, että tietyt alueet eivät joutuisi sotilaallisten hyökkäysten kohteeksi, on kansainvälisen oikeuden mukaan kiellettyä. Amnesty ei pystynyt selvittämään, oliko taistelijoiden leireillä olon tarkoituksena suojata heitä sotilaallisilta hyökkäyksiltä. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan se, että toinen osapuoli vaarantaa laittomasti siviilejä, ei kuitenkaan vapauta vastapuolta velvollisuudesta tehdä ero sotilaallisten kohteiden ja siviilien tai siviilikohteiden välillä sekä pidättäytyä summittaisista tai suhteettomista hyökkäyksistä. Se ei myöskään vapauta velvollisuudesta ryhtyä kaikkiin mahdollisiin varotoimiin siviilien ja siviilikohteiden säästämiseksi.