Aktivistien ahdistelua, korruptiota, homopropagandalakeja, häätöjä ja poliisiväkivaltaa – ihmisoikeusloukkaukset ovat lähes erottamaton osa suuria urheilutapahtumia. Mutta mitä urheilija voi tehdä ihmisoikeuksien parantamiseksi?
Raportin mukaan Iranin oikeuslaitos ja vankilaviranomaiset epäävät vangeilta oikeuden heidän tarvitsemaansa hoitoon tahallaan. Monissa tapauksissa hoidon kieltämisellä pyritään painostamaan, rankaisemaan tai nöyryyttämään poliittisia vankeja tai kiristämään heiltä ”tunnustuksia” tai lausuntoja.
“Vankien terveys joutuu Iranissa järjestelmällisesti viranomaisten pelinappulaksi. Hoidon epääminen on julmaa ja täysin anteeksiantamatonta”, Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio sanoo.
Raportti tuo päivänvaloon yksityiskohtia 18 tapauksesta, joissa vangeilta on viety oikeus hoitoon. Heidän terveytensä on vaarassa kärsiä pysyvästi hoidon puutteesta.
”Sekä Iranin omien lakien että kansainvälisen oikeuden mukaan vangeilla on oikeus terveydenhuoltoon. Kun tämä oikeus evätään rangaistuksena tai painostuksen muotona, ja se aiheuttaa vakavaa kipua ja kärsimystä, kyse on kidutuksesta”, Aarnio sanoo.
Kidutusta, seksuaalista häirintää ja särkylääkkeitä vakaviin terveysongelmiin
Amnestyn raportti maalaa hyvin järkyttävän kuvan etenkin syyttäjän viraston toiminnasta. Virasto vastaa luvista siirtää vanki sairaalahoitoon. Usein lupa evätään, vaikkei vankilassa olisi mahdollisuuksia tarjota hoitoa, jota vanki tarvitsee.
Amnesty löysi todisteita myös siitä, että vankilaviranomaiset olivat kieltäneet oikeuden hoitoon tai syyllistyneet suoranaiseen kidutukseen. Hoitoa oli saatettu häiritä pitämällä vankia kahleissa perusteetta. Amnestyn haastattelemien vankien mukaan vankiloiden lääkärit osallistuivat välillä väärinkäytöksiin. Osa lääkäreistä vähätteli johdonmukaisesti tai suorastaan kiistivät terveysongelmat. Vakavia terveysongelmia hoidettiin särkylääkkeillä tai rauhoittavilla.
Ainakin Teheranissa sijaitsevassa Evinin vankilassa naisvangeilla oli erityisiä ongelmia saada hoitoa, sillä vankilaklinikan lääkärit ja hoitajat olivat miehiä. Useissa tapauksissa naisvangeille ei tehty kiireellisiä lääketieteellisiä testejä tai annettu hoitoa, sillä sitä olisi pidetty ”epäsopivana”. Naiset kohtasivat myös seksuaalista herjaamista ja häirintää, kun he eivät kyenneet noudattamaan tiukkoja huivisääntöjä.
Elinkautiseen tuomittu kurdinainen Zeynab Jalalian uhkaa sokeutua
Yksi hoitoa kipeästi tarvitsevista vangeista on Iranin kurdivähemmistöön kuuluva Zeynab Jalalian, joka on vaarassa sokeutua. Hänet on tuomittu elinkautiseen vankeuteen, sillä hänen väitetään kuuluvan kurdien oppositioryhmään. Jalalianin perhe uskoo, että Zeynab loukkaantui, kun kuulustelijat hakkasivat toistuvasti hänen päätään seinään. Hän sai kalloonsa murtumia sekä aivoverenvuodon. Zeynab sai myös näkövauriota, joiden vuoksi hän tarvitsee kiireellisen silmäleikkauksen.
Viranomaiset ovat kuitenkin toistuvasti evänneet häneltä luvan päästä sairaalaan. Tiedusteluviranomaiset ovat asettaneet hoidon ehdoksi ”tunnustamisen”. Zeynabin veljen mukaan viranomaiset ovat luvanneet hoidon lisäksi myös lyhentää hänen tuomiotaan, jos hän tunnustaa.
Hoidon saannin sitominen ‘katumiseen’ tai tunnustamiseen’ on vangin heikon terveydentilan häpeällistä hyväksikäyttöä. Se myös loukkaa yksiselitteisesti kansainvälisen oikeuden ehdotonta kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltoa, Aarnio sanoo.
Amnesty vaatii Iranin viranomaisia tarjoamaan vangeille heidän tarvitsemaansa hoitoa kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Lisäksi on selvitettävä niiden viranomaisten toimet, joiden epäillään kieltäneen vangeilta oikeuden terveydenhoitoon.
Koko raportti luettavissa liitteenä.